Musiikki on huikea Jumalan lahja ihmiskunnalle. Saamme nauttia siitä monissa muodoissaan, niin instrumentaalisena kuin ihmisäänin toteutettuna. Se tuottaa iloa ja yhteyttä. Musiikki antaa voimia ja tukee pahoina päivinäö. Musiikki on kieli, jolla ilmaista sellaista, johon sanat eivät riitä. Musiikki vaikuttaa mieleemme ja kehoomme, varsin kokonaisvaltaista siis. Musiikki on mukana iloissa ja suruissa, arjessa ja juhlassa.
Musiikkia voi harrastaa ja siitä voi nauttia, varsin vähäisellä tietämyksellä ja osaamisella ja sitä voi tehdä ammattina ja harrastuksena.
Musiikki on meille kaikille nautittavaksi tarkoitettua. Vai onko?
On joitain rigoristisia yhteisöjä, joissa sallittua musiikkia on vain laahaava virsilaulu (esim esikoislestadiolaisilla). Tosin sielläkin arvostetaan joissain tapauksissa musiikin osaajia, mutta sen pariin ei lainkaan kannusteta ja mieluummin pidättäydytään siitä. Esikoislestadiolaiset kuitenkin ilmaisevat pitävänsä Lutheria oppi-isänään, mutta Lutherin musiikkikäsityksistä ovat kovin kaukana.
Sukupolvesta toiseen periytyvä musiikkikielteisyys on varmastikin vienyt ainakin jotain musiikin kielitaidosta mennessään. Musiikin opiskelu vie syvempään ymmärtämiseen musiikin kielestä ja sitä myötä myös mahdollistaa kokonaisvaltaisemmin sen ymmärtämisen.
Musiikin kanssa on vähän samoin kuin muidenkin kielien; jos ei ymmärrä niitä, ei pääse sisälle sen merkitykseen. Kiinan kieli kuulostaa hauskalta ja sitä voi sujuvastikin kuunnella ymmärtämättä sanaakaan. Ja toki kannattaa paheksua syvästi mokomia kiinalaisia, jotka puhuvat kieltä, jota ei kunnon suomalainen ymmärrä...
Musiikkiin kielteisesti suhtautuvassa yhteisössä monet kokevat musiikin kuuntelusta suurta syyllisyyttä ja häpeää siitä, miten se vaikuttaa heihin. Esikoisten seurapuheissa puhutaan maailmallisesta musiikista ja jopa huoramusiikista. Jos jalka alkaa liikkua rytmin tahdissa, on jo tullut langettua synnin puolelle ja siitä aiheutuva syyllisyys ja häpeä saavat seuraavana seurapyhänä joukon jatkoksi tekemään parannusta moisesta pahuudesta.
Miten voisi auttaa tällaisia väärään hurskauteen johdatettuja ihmisiä? Tarvitseeko heitä auttaa? Haluavatko he edes apua? Miten voisi saada heitä ymmärtämään, että musiikki on Jumalan meille antama lahja, iloksi meille kaikille, eikä johdattamaan sairaaseen syyllisyyteen?
