Kristuksen oppi

Eiköhän sitä kannattaisi tutkia Raamatusta, mitä siellä sanotaan Kristuksen opista.

Jos ajattelisimme, että luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat Kristuksen oppi, sulkisi se pois Kristuksen kirkosta suurimman osan kristikuntaa.

Ja sehän olisi kyllä melkoisen pöyhkeä ajatus, eikö vain?

Toisaalta taitaa monesti ollakin niin, että sana oppi vedetään aina silloin peliin, kun halutaan jotain sulkea pois.

Ajattelen jotenkin silleen, että Kristuksen oppi olisi se "pienin yhteinen tekijä". Eli se ydin, joka on kaikilla Kristuksen omilla.

Eri kuppikunnila on kellä minkäkinlaista oppirakennelmaa ja kuten saamme täälläkin monesti ihmetellä, kellä minkäkinlaista rakennelmaa.

Vaan jos perusta on Kristus, saapi rakennelmat tulessa kärytä. Rakennuksen kehnous ei vaikuta lopulliseen kotiuttamispäätökseen.

Mutta mitä ihmettä sanoo Raamattu Kristuksen opista?

Suomenkielisestä Uudesta testamentista (1938)


Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
2 Tess 3:6


Tässä opetus yhdistetään kurinalaiseen vaellukseen.


Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut.
1 Tim 4:6


Timoteuksen kirjeessä kerrotaan laajemmin mitä se "tätä opetat" ... tätä ... on hyvän opin sanat, jota olet noudattanut. Tässäkään ei puhuta mistään opin teoriasta, vaan vaelluksesta, opin noudattamisesta


Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
1 Tim 6:3

Edelleen Timoteuksen kirjeessä puhutaan Jeesuksen Kristuksen "terveistä sanoista" ja "jumalisuuden mukaisesta" opista. Näyttäisi, että tässäkin on mielessä on mielessä terve elämä, terveelliset tavat, jumalinen vaellus.

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Heb 6:1-2

Tässä annetaan luettelo Kristuksen opin alkeista.

-parannusta kuolleista töistä ja
-uskoa Jumalaan,
-oppia kasteista ja
-kätten päällepanemisesta,
-kuolleitten ylösnousemisesta ja
-iankaikkisesta tuomiosta.



Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
2 Joh 1:9

Tässä herää aika mielenkiintoinen kysymys, miten ihmeessä voimme "mennä edemmäksi" Kristuksen opista ja menettää Isän ja Pojan?

Näissä edellä oli siis käytetty
kreikan sanaa

didachē

instruction (the act or the matter): - doctrine, hath been taught.


Opettaminen, ohje, määräys

Paitsi heprealaiskirjeessä, jossa suomeksi on käännettu Kristuksen oppi, onkin kreikkalaisessa tekstissä käytetty sanaa

logos,

joka taas yleensä käännetään UTssa "Sana".

Alussa oli Sana (logos) ja Sana oli Jumalan tykönä

Heprealaiskirjeen kohtaa Kristuksen opin alkeista voi verrata siinä mielessä Kolossalaiskirjeen kohtaan:

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
Kol 3:16

Kristuksen sana.



didakhe: oppi, opetus näyttäisi olevan aikas laaja käsite, jossa on mukana sekä sisäinen ymmärrys, ajatukset ja silleen oppi, että siinä on mukana myös vaellus sen mukaan.


Kristuksen oppia sivuaa myös Apostolien tekojen kohta:


Apt 28:31 ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.

Ja tuo ihana Efesolaiskirje:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden,

joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

Ef 3:14-19


Onpa melkoinen sana!


Tässä "oppia" ei varsinaisesti ole "tietää" miten asiat ovat tai mikä on oikea oppi, vaan Kristuksen rakkauden tuntemista.


Mitäs oppimista siinä oikeen on? Miten sitä opetellaan tai opetetaan?

Ei näytä antavan Raamattu tähän valmista vastausta . Siitä taitaa kertoa myös se, että ei ole internet täynnään määritelmiä aiheesta, niinkuin monista muista aiheista on. Sellaista, millä joku voisi kerskata, että mullapa on tieto Kristuksen opista ja sullapa ei, kuten tuota oppi-slogania usein näkee käytettävän, esimerkiksi vaikkapa avauksen sitaatissa.

Enempi syntyy näistä Uuden testamentin jakeista, joissa puhutaan opista, sellainen kuva, että se on jotain aika kokonaisvaltaista Kristuksen tuntemista, johon liittyy melkoisen laaja kenttä asioita ymmärryksestä kokemukseen.

Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.

Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.

Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Fil 2:1-5

Jännän samanlainen teksti tämä kuin 1 Joh 1:1-7, jota on käsitelty palstalla "Yhteys Isän ja Pojan kanssa".

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli."

Onpa kauhean monta "jos" sanaa!

Vaan katsotaan, mitä kaikkea siinä jossitellaan.

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee"

"Jos hänen rakkautensa suo lohdutusta"

"jos Henki meitä yhdistää"

"jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan"

KR1933 sanoo

"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset"

Tämä vanhempi käännös tuntuu tyytyvän vielä vähempään: Jos siis on jotakin...

Jos on edes pikkusen kehotusta, lohdutusta, yhteyttä, sydämellisyyttä ja laupeutta...

...niin olkaa sopuisat.

Jatketaan 1992:lla

Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.

Tuo kyllä tekee mieli lukea niin, että jos kerran on niin, että tämä kaikki tapahtuu, niin eläkää sen mukaisesti, osoittakaa se elämällänne myös olemalla yksimielisiä ja liittäköön teitä toisiinne siis rakkaus sopu ja sama mieli!

Olla yhtä Kristuksessa!

Samaa ruumista, eri tehtävin, erilaisin lahjoin!

Siinä on pyhien yhteys.

Yhteys Kristuksessa.

"Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne."

Tarviiko tommosta nyt uskoville sanoakkaan? Ei kait me nyt mitään itsekkyydestä tehtäisi tai turhamaisina odotettaisi kiitosta omista tekemisistämme?

Miten on?

Käsi sydämelle.

Tai pidätkö toisia itseäsi parempina? Vai nöyristeletkö vaan sanoessasi itseäsi muita kehnommaksi ja samalla turhamaisena odottaen kiitosta "nöyryydestäsi"?

de Mello on joskus ihan liian oivaltava ja suorasanainen. Tuosta itsekkyydestä hän totesi kirjassaan Havahtuminen, että sitä löytyy ihmisestä kolmea lajia:

1. tekee sellaista, mikä tuottaa itselle mielihyvää

2. tekee toisille hyvää, koska se tuottaa itselle mielihyvää

3. tekee toisille hyvää, ettei itse saisi pahaa oloa. Teko ei tuo hyvää oloa, mutta se että sen jättäisi tekemättä toisi pahan olon

Jaahas.

Mitähän tuossa jäisikään sitten epäitsekkäille motiiveille...

Vaan taitaa nuo jokainen rehellinen ihminen useinkin tunnustaa motiiveikseen.

Tuohon viimeiseen sopii esimerkiksi sellaiset, että joku tyyppi, jota ei millään haluaisi tavata ja juttujaan kuunnella, kutsuu kylään (siis ihan mielikuvituksen tuotetta tämä esimerkki, eikös vaan...). Tulee kelju olo jos sanoo, että ei, en tule, seurasi ei nyt vain kiinnosta, valkoinen valhekin saattaa tulla.

Haluat, että sinua sanottaisiin hyväksi ja rakastavaksi ihmiseksi. Jos kerrot motiiviksesi suostumiseen, että et halua loukata ihmisiä, valehtelet.

Voivoi. Niin mieluusti haluaisimme loukata toisia ihmisiä. Mutta siinä on kurjaa se, että siitä tulee paha olo.

Kaikkein ihaninta onkin, jos joku tekee sen puolestamme... Silloin ei itseen satu. Kun joku muu tekee sen, niin silloin ei kukaan saa itsestä sitä huonoa käsitystä. Kukaanhan ei tykkää loukkaajista.

No huh. Sorry. Tämä meni nyt ihan inhorealistiseksi tuon mitä upeimman raamatunkohdan rinnalla.

Vaan ehkä on joskus hyvä vääntää rautalankaa...

"Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta."

Täässä on huomionarvoista se, että oman edun tavoittelua ei kielletä. Mutta kehotetaan sen lisäksi tavoittelemaan myös muiden parasta.

Ihminen ei oikeen voi hengissä edes selvitä, jollei tavoittele kohtuudessa myös omaa etuaan.

Tuossa edellisessäkin, moni erehtyy rakkaudeksi luulemaan sitä "uhrautumista" jonka ihminen tekee, kun tekee jotain siksi, ettei tulisi itselle paha olo.

Sen, ettei halua jossain olla tai jotain tehdä toisen hyväksi, ilmaisee joka tapauksessa jollain tavoin. Se tulee esiin kireässä ilmapiirissä, vaivautuneessa olossa, näennäisessä ystävällisyydessä, alentuneisuudessa, tms.

"Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli."

Millainen mieli oli Kristuksella?

Hän ei puhunut kellekään lipevästi tai mielistellen.

Hän ei halunnut miellyttää ihmisiä.

Hän oli joskus varsin kovakin.

Hän oli laupias ja armahtavainen.

Hän osasi ottaa oman aikansa.

Hän tarpeen tullen vetäytyi yksinäisyyteen.

Hän ei pohtinut sitä, mitä tuo toinen mahtaa itsestä ajatella ja toiminut sen mukaan.

Hän eli todellisuudessa ja teki, mitä kulloinkin oli tarpeen.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Fil 2:6-8

Yhteys Kristukseen!

Kristus meissä.

Minun tulee vähetä ja Hänen kasvaa.

Salattu Jumala

Kerran eräs syntymästään saakka sokea kysyi minulta, millaista on keltainen.

Kerroin hänelle, sen olevan lämmintä kuin takasta heijastuva lämpö.

Toinen samanlainen sokea kysyi samaa asiaa. Hänelle kerroin sen olevan kuin Vivaldin Vuodenaikojen "Kesä".

Myöhemmin kuulin näiden kahden sokean kiistelevän keskenään siitä, millaista keltainen on.

Meni aikaa ja toinen sokeista sai näkönsä. Tapasin hänet istuksimasta syksyisessä lehtimetsässä.

Totesin hänelle, että eikö olekin aivan upea tuo keltainen väri (joka ympäröi meitä kaikkialla)?

Sokea vastasi: "Joo on se, juuri juttelin siitä aamulla erään ystäväni kanssa."

Anthony de Mellon tarinaa mukaellen.

Parannussaarna

Mutta Jeesus meni Öljymäelle.
Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.

Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.

Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään.

Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.

Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".

Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.

Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.

Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"

Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

Joh 8:1-11

Kristitty ihminen haluaisi niin mieluusti säilyttää itsestään hyvän ja hurskaan kuvan. Edes itselleen. Siihen kuvaan kuuluu "oikeanlainen" synnintunto ja häpeä, joka osoittaa että on hyvä kristitty eikä niinkuin nuo...

Jeesuksen luona ihminen voi uskaltautua siihen, että antaa itsestään paljastua ihan oikeasti sen kaiken, mikä on siellä oman hurskauden takana. Vaan moni ei halua. Kun ihminen joutuu sellaisen peilin eteen, missä joutuu katsomaan omaa itseään ja omia motiivejaan, hän kauhistuu.

Tuo kauhistuminen on sellainen asia, mitä ei hurskas ihminen itsensä suhteen halua luonnostaan tehdä. Ja sen varalle on monenlaisia suoja rakennelmia olemassa.

 

1. Yksi, mihin kristityt ihmiset usein turvautuvat, on se, että syytetään peiliä. Vika on peilissä, jos oma hurskaus ei olekaan niin kiiltävää kuin sen pitäisi olla.
2. Toinen on se, että suljetaan silmät täysin siltä, mitä siellä peilissä näkyy ja ajatellaan, että minut on tällaisena lunastettu ja se riittää. Armosta on autuus eikä sen perusteella, miten hyvä tai huono ihminen on. Näinhän asia toki on, pelastus ei tosiaankaan ole kiinni omasta itsestä ja hyvyydestä ja synnittömyydestä.  
3.  Kolmas vaihtoehto on se, että hyväksyy tuomion ja antautuu parannuksen tielle. Antautuu sille, että Jeesus saisi johdattaa ihmisen pyhityksen tielle. Vaan se edellyttää siihen peiliin katsomista ja tosiasioiden tunnustamista. Peilin syyttäminen ei johda mihinkään.

Sellaista teologiaa esiintyy, että käytännössä ei ole olemassa mitään elämän pyhitystä. Ihminen pyhittyy kertakaikkisesti uskoon tullessaan ja on siinä tilassa. Tällaisessa opissa ei Kristus kasva ja ihminen itse vähene. Vaan kertakaikkisesti ihmisestä tulee pyhä ja hän alkaa tuottaa Kristuksen tekoja.

Taipuminen totuuden sanan alle on ihmiselle luontaisesti aika mahdotonta.

Ihminen voi helpostikin joutua tilaan, jossa omatunto paatuu. Kun jokin asia tulee kohti omaatuntoa, syttyykin kiukku ja käännetäänkin huomio itsestä pois johonkuhun, joka tuon epämiellyttävän olon itsessä on aiheuttanut (peiliin).

Ei ole mikään ihme, että tuskin koskaan seuroissa saamme kuulla todellista parannussaarnaa vaan sitä tuttua hurskauden vaatimusta ja omantunnon puuduttamista. Sitä ruokitaan sielullista syyllisyyttä viittaavin sanoin, kun taas Henki nuhtelee toisella tavoin, kirkkaasti ja selkeästi mistä tulee tehdä parannus. Parannussaarna ei tuo ystäviä niistä, jotka pitävät itseään hurskaina.

Yksi minusta pelottava hurskauden muoto on se, kun sanotaan itsestä, miten valtavan kurja ja huono on ja ei minusta itsestäni mitään hyvää löydy. Ja kuvittelee sillä puheella ja vakuuttelulla täyttävänsä ne kriteerit hyvyydestä, joista Jeesus rukoilemaan tulleesta publikaanista sanoo.

Vaikka samaan aikaan tuohtuu ihan täysillä siitä, kun joutuukin huomaamaan, ettei itseään oikeasti niin kehnona pidä: onhan sentään ymmärtänyt sen, että yksin armosta on pelastus, onhan sentään raamatullinen, onhan sentään opillinen, onhan sentään kokosyntinen, onhan sentään jo 30 vuotta ymmärtänyt asiat oikein.

Tuossa Johanneksen evankeliumin kohdassa fariseukset tuovat Jeesuksen luo syntisen naisen. Jeesuksella ei ole tuossa nähtävissä mitään hyvää ratkaisua, miten pääsisi tuosta fariseusten asettamasta ansasta ulos.

”Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään.”

Jos Hän ei tuomitse naista, on Hän väärä profeetta ja siis tuomion alainen. Jos Hän tuomitsee naisen lain mukaan kivitettäväksi olisi Hän Rooman lain rikkoja.

Miten käy?

Jeesus nostaa fariseusten eteen peilin ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi. Ja mitä tekevät fariseukset? He eivät jää Jeesuksen luo, Hänen, joka voisi heidän syntinsä kantaa, vaan he lähtevät pois jatkamaan suunnittelua, miten saisivat mokoman totuudenpuhujan pois päiviltä.

Peiliin on joutunut katsomaan myös tuo avionrikkoja nainen. Erona fariseuksiin nähden hän jää Jeesuksen luo…

Tuo syntinen nainen ei pyrkinyt syyttämään Jeesusta tai fariseuksia siitä, että he olivat tuoneet hänen tekonsa peilistä nähtäväksi. Hän ei pyrkinyt selittelemään asiaa jollain elämäntilanteen aiheuttamalla pakolla. Hän ei pyrkinyt vähättelemään syyllisyyttään millään tavalla. Hän tiesi olevansa syyllinen. Ja hän antautui tuomiolle Jeesuksen edessä.

Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".
Joh 8:11

Jeesus antaa naiselle vapautuksen: ”Mene!”

Parannussaarnaajan persoonalla (tai syntiensä laadulla) ei ole mitään merkitystä asian suhteen.

Jumalan sana on se, joka vaikuttaa ihmisessä, tai sitten paaduttaa.

Tärkeää on muistaa se, että Hän on itse paikalla siinä saarnatussa sanassa.

Herra itse puhuttelee sanan kautta, nuhtelee ja lohduttaa, kaataa ja nostaa.

Tämän seuraukset näkyvät siellä, missä lakia ja evankeliumia oikein saarnataan.

Kristus kasvaa ja ihminen pienenee, todellista pyhitystä alkaa näkyä seuraväessä ja todellista parannuksentekoa kuolleista teoista ja synneistä.

Salattu Elämä

Salattu Herra, valtakunnassasi
ei kuolevainen kestä valoasi,
niin syvä meidät peittää pimeys.
Me kasvojasi, Herra, tunne emme,
se valo, jolla kohtaat sydämemme,
on salattu.

Salattu armopäätös meitä ohjaa.
Sen avaruutta, laupeuden pohjaa
me emme koskaan pysty mittaamaan.
Se, kuinka Isä antoi ainoansa,
Poikansa meille armohelmastansa,
on salaisuus.

Salattu turvakätkö syntiselle
ja pelon painamalle sydämelle,
salattu, horjumaton kallio:
myös minut Jeesus Isän syliin kantaa,
anteeksi synnin juurinensa antaa.
Oi salaisuus.

Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.

Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.

Salattu tie, ei viisas siitä tiedä,
se perille voi neuvottoman viedä
ja ontuvaakin ohjaa eteenpäin.
Se taito, joka taidotonta käyttää
ja omat aikeet harhateiksi näyttää,
on salattu.

Salattu suoja, johon Herra peittää,
kun lapsensa hän ahdistuksiin heittää
ja vainon alle, vaaran pimentoon.
Kun sielu yksin jää ja pelkoon nääntyy,
se hoiva, jossa tuska riemuun kääntyy,
on salattu.

Salattu suuri päivä, jolloin kerran
kasvoista kasvoihin saan nähdä Herran,
käyn juhlajoukkoon häntä kiittämään.
On kiire uuteen toivoon nostetulla,
jo tänä päivänä voi Ylkä tulla.
Oi salaisuus.

Virsi 386
Johann Eusebius Schmidt 1714. Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986.

Salattu ihme uuden syntymämme
päivästä päivään, halki elämämme.
Salattu sisällinen kristitty.
Vaan maailma ei tunne armon lasta,
kun sille uusi luonto Jumalasta
on salattu.

Tässä psalmissa 139 kuvataan aivan huikealla tavalla ihmisen yhteyttä Jumalaan.

Siinä tunnustetaan kaiken elämme olevan Hänen käsissään. Ei ole mitään osaa, mistä Hän ei olisi tietoinen.

"Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä."

Salattu Jumala!

Ymmärryksemme ei voi yltää Häneen.

Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.

Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät! Kaikotkaa, murhamiehet!

He ovat sinun vihollisiasi, he vetoavat sinuun valheellisesti ja vannovat väärin sinun nimeesi.

Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra, enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!

Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.

Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini.

Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.
Ps 139

Kun Jeesus eli täällä maan päällä, saivat Hänet nähneet nähdä Jumalan kirkkautta. "Ja Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet":



Jeesuksen kuoltua meillä on edelleen Hänen kauttaan yhteys itseensä Isään!


Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa!

Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.
Kol 3:3-4

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.

Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.
Joh 1:14-18

Meillä monilla on tarkka tieto ja ymmärrys siitä, millaista on oikeanlainen pelastava usko ja millaista se ei ole. Olemme ehkä ikämme kuulleet suroissa siitä kerrottavan, tai olemme oppineet siitä kirkossa tai vaikkapa Lutheria tai jotain muuta kirkkoisää lukemalla.

Vaan sillä ei ole juuri merkitystä, kun Hän kutsuu sinua ihan oikeasti seuraajakseen.

"Seuraa minua!" on Hänen kutsunsa.

Kun sinun kohdallesi tulee tuo kutsu, voi mieleesi tulla monenlaisia esteitä:

"Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni". Matt 8:22 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.

Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Matt 11:37-39

Matt. 19:21 Ja saatat miettiä seurauksia:


Monenlaista tietoa meillä voi olla tietoa Jumalasta, tietoa Kristuksen lunastustyöstä ja tietoa Raamatusta. Tietoa uskonkappaleista, tietoa tunnustuskirjoista, ...

Vaan mikään tieto ei luo uskoa.

Uskon voi saada vain lahjaksi.

Seppä Högmanin sanotaan Ruotsalaisen paavolle sanoneen:

"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki - Kristuksen sisällinen tunteminen."

Salattu Elämä!

Jota ei maailma tunne. Eikä sellainen hurskaus, joka perustuu johonkin omaan rakennelmaan, oli se mikä tahansa ja kuinka hurskas rakennelma tahansa.

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."
Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".
Joh 21:18-19

Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

"Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta."

Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa.

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.

Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
2 Piet 1:1-9

Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta

"Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi"

hänen tuntemisensa kautta

"...niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja..."

Pyrkikää osoittamaan niitä avuja...!

"Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa."


jos ... ne eivät salli


"Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä."


Eikö olekin jännää tekstiä?

Hänen tuntemisensa kautta...
...osallisia jumalallisesta luonnosta...
Pyrkikää osoittamaan...
...
...

Kun siis olemme Kristuksessa, on Jumalan luonto osa meitä!

Silloin et vaella omin voimin, vaan sinussa on tuo salattu Elämä, Jumalan luonto.

Tätä saattaa joku kuvitella omaksi hurskaudeksi ja omin voimin tehdyksi uskonnon suorittamiseksi ja Jumalan hyvittämiseksi.

Se on suuri salaisuus!

Annatko sinä tilaa Jumalan luonnolle enetä sinussa? Onko Hänellä tilaa sydämessäsi, vai täytätkö sydämesi oppimillasi opinkappaleilla?

Tämä meissä oleva Kristus, on se, jonka kautta myös koemme Pyhien yhteyden. Oli uskonsuunta tai seurakunta mikä tahansa, on jännittävää se, kun pääsee kokemaan, miten Hänen omansa tuntevat toisensa.

Niin. Mites sitten, kun kuitenkin sanotaan, että yksin armosta olemme pelastettu, eikä tekojemme tähden?

Tässä kohtaa monella menee pahasti sekaisin pelastus ja Jeesuksen seuraaminen; vanhurskautus ja pyhitys.

Samasta asiasta puhuu Jaakob:

Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.

Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?

Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?

Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi; ja niin toteutui Raamatun sana: "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.

Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.

Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?

Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
Jaak 2:17-26

Inhimillinen ymmärrys sanoo, että se, joka pyrkii tekemään hyviä tekoja, pyrkii ansaitsemaan pelastustaan ja sovittamaan itsensä Jumalan kanssa.

Ja ihminen joka tekee pahoja tekoja on paha.

Tässä ei jää sellaisen hurskausajattelun omaavalle oikeastaan mitään saumaa, muuta kuin sanoa, että hän tekee hyvät tekonsa "uskon kautta", eli uskoo tekevänsä hyviä tekoja. Eikös vain.

Ja tähän johtaa se, kun koetamme yrittää puristaa Jumalan oman ymmärryksemme kokoiseksi.

Pietari ei sano niin. Vaan Pietari sanoo, että se joka tekee hyviä tekoja, elää Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Ja sellainen joka ei tee hyviä tekoja, on sokea. Elää siis pimeydessä.

Jännästi tähän valo-pimeysteemaan sopii Jeesuksen omat sanat:



Hedelmät kertovat, ettei ole vielä tuota seppä Hedmanin kyselemää Jeesuksen Kristuksen sisällistä tuntemista. Vaan on vielä sokea, vaikka uskoisikin Häneen. Vaan ei ole ehkä uskaltautunut vielä lähteä seuraajaksi. Ei ole vielä antanut sydämessään tilaa Hänen enetä.

Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.

Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
Joh 10:46-47

Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
2 Piet 1:1-9

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Ef 2:8-10

Pietari jatkaa huikealla tavalla:


..."sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan."


Runsain määrin!!

Ei siis mitenkään just just!

Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
2 Piet 1:10-11

Paavali kirjoittaa tästä:

Jokainen tekomme punnitaan ja tuomitaan.


Kaikkien meidän pitää ilmestyä tuomioistuimen eteen.

Ei sieltä jää pois kukaan Häneen uskovakaan.

Jos rakennuksesi perusta on Kristus, oli rakennuksesi sitten oljista, laudoista tai kivesta, pelastut. Vaan rakennuksesi koetellaan tulessa.

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
2 Kor 5:10

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.

Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.

Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
1 Kor 311-14

Yksikään teko, jonka olet armossaan saanut Hänen kunniakseen tehdä, ei ole turha!

Vaan entä, jos Herra on sinua kutsunut vaikkapa turuille ja toreille julistamaan, kutsumaan kärsiviä luokseen, lohduttamaan, kantamaan lähimmäistesi taakkoja, laulamaan, soittamaan, Hänen kunniakseen.

Ja sinä vastaatkin, että sinä pelastut ilman tekoja ja sinun ei tarvitse tehdä mitään, omaa vanhurskautta ja oman kunnian tavoittelua sellainen.

Olet saanut monenlaisia lahjoja, auttamisen, musiikin, taiteen, tiedon, viisauden, lohdutuksen lahjoja. Ja piilotat talenttisi ja kaivat sen sitten nenäliinan kulmasta hoitamattomana, kehittämättömänä ja käyttämättömänä esiin, kun Hän saapuu kirkkaudessaan?

Tule Hänen eteensä tyhjänä, ilman omaa ymmärtämistäsi, miten tämä pelastumishommeli menee, ja pyydä Häntä tulemaan sinun elämäsi Herraksi.

Pyydä Häntä ottamaan elämäsi ohjat, mihin Hän sinut viekin.

Se ei ole aina kivaa, eikä se ole kunniassa kulkemista, siinä ei nimittäin ole ollenkaan kyse sinun kunniastasi tai oikeassa olemisestasi.

Vaan kaikki on Hänen kunniakseen.

Ilolla ja riemulla!

Hänen seuraamisensa ei rypistä nassua happamaksi, vaikka tiensä kulkeekin väliin kärsimyksen alhoissa.

Kun Hän on seurana se on Elämää!

Salattua elämää!

Jota ei maailma tunne eikä tunnista.

Luulee omaksi uskonnollisuudeksi.

Salattu voima uskonelämässä,
rakkaudessa kaiken kärsivässä,
rukouksessa, joka avun tuo.
Rakkaus, joka katkeruuden voittaa
ja kaunan murtaa, riidan raunioittaa,
on salattu.

Autuaita ovat

Millainen on hyvä elämä? Siis sellainen hyvä elämä, jota voi kuolinvuoteellaan katsoa taaksepäin Aabrahamin tapaan tyytyväisenä, että tulipa elettyä, ja nyt on hyvä kuolla?

Vai olisiko se hyvän elämän merkki, että haluaisi kuolla? Kuten joskus Paavalia tulkitaan:
"Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme," (2 Kor 5:2)

Ehkei sentään.

Eiköpä ihminen ole luotu yhteyteen Jumalan kanssa. Ja kun sen yhteyden saa, pääsee elämään Elämää, joka ei välttämättä ole maallisten mittareiden ja maailman mielestä hyvää, mutta on ihmisen kannalta tayttä Elämää, koska saa olla Hänen yhteydessään.





Jeesus puhuu kansanjoukoille aika jännällä tavalla siitä, mitä olisi hyvä, onnellinen elämä:

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen.

Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
Matt 5:1-12

Jos tuota tekstiä koettaisi lukea ilman kaikkea sitä painolastia ja perinnettä, jota siihen on lastattu autuudenjärjestyksestä ja sieluntilan mittaamisesta lähtien.

Eiköpä se anna aikalailla hienon kuvan siitä, millaista on Elämä?

Kreikankielinen sana "makarios" on käännetty suomenkieliseen laitokseen sanalla "autuas".

Se alkaa olla aika vanhaa kieltä meidän ymmärtää ja jää helposti kaanaankieliseksi, hurskaaksi termiksi.

Kreikan sana

"makarios"

merkitsee:

"siunattu, onnellinen".

Millainen ihminen siis on siunattu ja onnellinen?

"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta"

Millainen on hengessään köyhä ihminen? Eiköpä sellainen ihminen ole nöyrä, sellainen, joka ei ylpeile? Jos kovin on rikas olo, alkaa helposti turvautumaan niihin rikkauksiinsa, omaan oikeaan ymmärrykseen.

Hengessä köyhä ymmärtää olevansa Jumalan kädessä ja Hänen armonsa varassa. Samoin kuin maallisessa mielessä köyhä on riippuvainen muiden ihmisten almuista.

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
Jes 57:15

"ptochos" on sana, jota on käännetty suomeksi sanalla "köyhä".

ptochos sanan merkityksiä ovat:

-alennettu kerjäämään, anomaan almuja

-rikkauden, vaikutusvallan, aseman, kunnian puutetta

-alhainen, koeteltu, ilman kristillisiä hyveitä

-avuton, köyhä, tarvitseva

"Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen."

pentheo käännetty murheelliset

surra, murehtia

parakaleo on käännetty sanalla lohdutus

-kutsua puolelleen
-puhua jollekin (lohdullisesti, opettavasti...)
-kehottaa, nuhdella
-vedota, pyytää
-lohduttaa, vahvistaa lohdutuksella
-rohkaista, vahvistaa
-ohjeistaa, opettaa

Murhe. Millaisia murheita ihmisellä onkaan?

Hengellinen murhe on yksi asia. Murhe siitä, että ei ole kaikessa voinutkaan noudattaa Herran tahtoa. Murhe siitä, että on tullut langettua syntiin.

Siihen murheeseen on olemassa lohdutus. Syntien anteeksianto. Lohdutus siinä, että kelpaan Hänelle kaikesta huolimatta, juuri tällaisena!!

Uskovalla on muitakin murheita kuin hengellisiä. Voipi olla terveyden, lasten, puolison, työn, suvun, maailmantilanteen, melkein minkä asian kanssa tahansa murheita.

Vaan kaikkiin näihin murheisiin meillä on lohduttajana Pyhä kolmiyhteinen Jumala. Ajattele, että voit huolinesi ja murheinesi kääntyä Hänen puoleensa ja saada lohdutuksen.

On niin paljon ihmisiä, jotka elävät murheissaan ilman sitä lohdutusta, jonka saamme Herralta!

Saamme elää Hänen suojassaan ja kämmenellään, vaikka meillä olisi murheitakin! Saamme luottaa Häneen ja saada lohdutuksemme.

"Autuaita kärsivälliset: he perivät maan."

praus

lempeä, nöyrä, ystävällinen

on käännetty kärsivällinen (-92) hiljainen (-33) ja siveä (1776).

Kreikka lexicon kirjoittaa hienosti tuosta praus -sanasta:

Nöyryys Jumalaa kohtaan on sellainen hengen asenne, että hyväksymme Jumalan toimet meitä kohtaan hyvinä ja siksi emme kiistä tai vastusta niitä.

Vanhassa testamentissa nöyriä ovat ne, jotka täysillä luottavat siihen, että Jumala puolustaa heitä epäoikeudenmukaisuuksilta, eivätkä omiin voimiinsa

Nöyryys pahojen ihmisten edessä merkitsee sitä, että tietää Jumalan sallivan heidän aiheuttamiaan vammoja ja että Hän käyttää heitä puhdistaessaan valittujaan, ja että Hän vapauttaa valittunsa ajallaan.

Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.
Jes 41:17

Ystävällisyys ja nöyryys ovat vastakkaisia itsevarmuudelle ja itsekkyydelle. Ne kumpuavat luottamuksesta Jumalan hyvyyteen ja siihen että Hänellä on ohjat käsissä. Ystävällinen ja nöyrä ihminen ei ole fokusoinut huomiotaan itseensä.

Tämä on Pyhän Hengen työtä ihmisessä, ei oman tahdonvoiman.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
Gal 5:22-23

Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.

Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.'

Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: 'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"

Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari.

Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?

Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"
Luuk 18:1-8

"Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan."

peinao

-kärsiä nälästä
-kärsiä halusta
-tarvita
-himoita palavasti (metafora)

dipsao
-janota

chortazo
-ruokkia yrteillä, ruoholla heinällä lihottaa (eläimet)
-täyttää, tyydyttää (ihminen)
-tyydyttää kaipuu

Nälkä ja jano. No jokaisella on jotain kokemusta siitä, millaista on, kun on kauhea nälkä tai hirmuinen jano. Ei varmaankaan verrattavissa mihinkään todellisen nälänhädän ja kuivuuden koettelemuksiin, mutta jotain kuitenkin, jonka avulla voimme miettiä, millaista on kun on nälkä ja jano.

Ajatukset ovat pelkästään ruuassa tai raikkaassa vedessä. Kaipuu niitä kohtaan on kova. Ja mikä ilo onkaan, kun sitten lopulta tulee ravituksi tai saa sen vesilasillisen.

Tuossa sanotaan vanhurskauden nälkä ja jano.

Viivytään vielä hetki muunlaisessa nälässä ja janossa. Nuo kreikan kielen sanat vievät ajatuksemme myös muunlaisiin kaipuisiin ja himoihin.

Silloin kun meillä ei ole yhteyttä Jumalaan, sitä samaista kaipuuta koetamme täyttää monilla muilla asioilla, joista saattaa tulla korvikkeita jumalayhteydelle.

Sen todellisen vanhurskauden nälän ja janon, kaipuun Jumalan yhteyteen, saattaa ihminen täyttää alkoholilla, työllä, perheellä, maailmanparantamisella, huumeilla, melkein millä tahansa. Hyvillä tai huonoilla asioilla.

Vaan tuo vanhurskauden nälkä ja jano ei tule tyydytetyksi muuten kuin yhteydessä Häneen.

Eikö ole ihana asia tuo: "heidät ravitaan."

Ja nuo sävyt, mitä tulee tuolta kreikan kielestä: tyydytetään, täytetään.

Vain sieltä, Oikeasta Lähteestä voimme saada elämäämme täyttymyksen. Elääksemme Elämää, joka on meille tarkoitettu.

Ja ajatelkaas, mikä tehtävä on meille lähetyskäskyissä annettu! Viedä tätä sanomaa eteenpäin, eikä vain itse siinä tyytyväisenä kieriskellä.

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!

Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Jes 55:1-2

Sen tähden Herra, minun Jumalani, sanoo näin: -- Minun palvelijani saavat syödäkseen, mutta te näette nälkää, minun palvelijani saavat juodakseen, mutta te kärsitte janoa, minun palvelijani iloitsevat, mutta teidän osanne on häpeä, minun palvelijani riemuitsevat sydän täynnä onnea, mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan ja valitatte mieli murtuneena.
Jes 65:13-14

Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
Joh 6:35

"Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan."

eleemon
-armahtavainen

eleeo
-armahtaa
-auttaa onnetonta, hädässä olevaa

Mitä on armahtaminen?

Olisiko se anteeksiantamista. Myötätunnon osoittamista. Vapauttamista jostain, joka rajoittaa toista, toisen elämää.

Puheen tasolla tämä on helppo nakki. Joku tulee ja pyytää anteeksi ja minä todistan. Helppo todistaa anteeksi, jos asialla ei ole mitään tekemistä itsen kanssa. Vaan annas olla, jos toinen on itseä vastaan rikkonut tai on vaikkapa rahallisesti velkaa, tai on tilanteessa, jonka on ihan selvästi itse itselleen aiheuttanut. Silloin taitaa tulla punnittavaksi todellinen armahtavaisuutemme.

Tässä kohdassa sanotaan "Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan."

Eikös tuo ole myös toisinpäin voimassa, "ne jotka eivät armahda toisia, ei heitäkään armahdeta"

ja toisaalta:


Ja Paavali ihan konkreettisesti kirjeessään Timoteukselle:

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.

Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Matt 25:35-36

Tässä tulee mieleen Jeesuksen vertaus kanssapalvelijasta, joka toiselta kiristi pikkusummaa juuri itse saatuaan valtavan velan anteeksi.
Matt 25:21-35

Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Jaak 2:13

Mikä kertoo, että tässä on kyse ihan todellisista armahtamisista, eikä jostain, joka olisi elämämme ulkopuolella "hengellisessä sfäärissä".

Herra osoittakoon laupeutta Onesiforoksen perheelle, koska hän on usein minua rohkaissut eikä ole hävennyt minua, vaikka olen vankina.
2 Tim 1:16

Entäs jos ihmiselle käykin niin, että sulkee itsensä pois Jumalan armahduksen piiristä?

Olemalla armoton!

"Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan."

kardia
-sydän

muita merkityksiä
-merkitsee fyysisen ja henkisen elämän keskusta
-sielu tai mieli ajatusten, intohimojen, halujen, tunteiden, päämäärien, pyrkimysten lähteenä
-ymmärryksen ja älyn keskus
-luonne ja tahto

Puhdassydäminen.

Puhtaus tuo mieleen monenlaisia. Ei likainen. Ulkoinen puhtaus, sisäinen puhtaus. Juutalaisten puhtaussäännöt. Kaste.

Sydämen puhtaus tässä erityisesti korostaa sisäistä puhtautta ulkoisten puhtaussääntöjen sijaan.

Juutalaisten monet puhtaussäännökset estivät heitä kohtaamasta hädässä olevia lähimmäisiä tai heitä auttamasta.

Samanlaisia ulkoisia puhtaussäännöksiä voipi olla meilläkin. On asioita, joita ei voi tehdä, koska niin ei vain kuulu tehdä. Tai asioita, joita pitää tehdä. Tällaisia ulkoisia säädöksiä ovat monet pukeutumiseen ja tapoihin liittyvät asiat.

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
1 Joh 2:2-3

"Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen."

Rauhantekijä!

Onpa kaunis sana.

Vastakohtana olisi riidankylväjä?

Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.

Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
Room 12:17-18 Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa.

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.

Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.
Jaak 3:16-18

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.

Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.

Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Jes 30:15-20

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.

Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.

Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.

Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."
Joh 3:1-8

Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan?

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.
Ps 24:3-5

"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa."

Vaino ja herjaaminen voi tulla niin monelta suunnalta.

Toisaalla on meneillään rankat vainot kristittyjä kohtaan. He saavat antaa henkensä uskonsa tähden.

Toisaalla kristityt herjaavat toisiaan, ja jopa vainoavat.

Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.

Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana -- silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.
1 Piet 3:14-17

"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.

"Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan.

Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille.

Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.

Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.

"Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman.

Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.

"Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee.

"Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä.

Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi*, kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki!
Matt 10:16-25 Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.

Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.

"Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.

Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään.

Joka vihaa minua, vihaa myös Isääni.
Joh 15:18-23

"Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy."

!!

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy.

Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.

Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana.

Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.
1 Piet 4:12-16

" Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä."


Iloitkaa ja riemuitkaa!

Näissä muutamassa jakeessa on niin hienosti kuvattuna kristityn ihmisen Elämä!

Sellainen Elämä, jota meidät on tarkoitettu elämään.

Täyttä Elämää Hänen yhteydessään!

Sellaista Elämää, jota voimme sitten kuolinvuoteellamme tyytyväisenä katsoa taaksepäin; Hänen yhteydessään elettyä!

Iloitaan ja riemuitaan siitä, että saamme Elää Hänen kanssaan!

Jeesus, aarteheni,
riemu sydämeni,
kuule ääneni.
Katson sinuun aina,
sydämeeni paina
lohdutuksesi.
Herrani, Jeesukseni,
verelläsi minut ostit,
armohelmaas nostit.

Vasten valtaa surman
Jeesukselta turvan
sydämeni saa.
Vaikka vihollinen
väijyy petollinen,
Jeesus pelastaa.
Myrsky soi ja salamoi,
synnin syvyys uhkaa, pauhaa,
Jeesus antaa rauhaa.

Poissa pedon valta,
poissa kuolemalta
kauhun mahti on.
Kiitos Jumalalle,
hän suo hukkuvalle
turvakallion.
Jeesus voi, ken voiton toi,
kuolemasta minut auttaa
kuolemansa kautta.

Menköön mainen kulta,
ristiinnaulitulta
armon aarteen saan.
Niin en maailmasta,
vallan valtikasta
enää huolikaan.
Erottaa ei mikään saa
minua pois Herrastani,
lunastajastani.

Monet kukkuloille
täällä korkeimmille
pyrkii kunniaan.
Jeesus, lähelläsi
auta jälkiäsi
aina seuraamaan.
Ainoa on kunnia,
Jeesus, elää omanasi,
palvelijanasi.

Turhat huolet jääkää,
Jeesus tahtoo häätää
murheet maailman,
kääntää omillensa
heidän parhaaksensa
kaiken vaikean.
Vaivoihin jos joudunkin,
kuormani hän kaikki kantaa,
kiitosmieltä antaa.

Huomaas murheet heitän,
Herra, turviis peitän
suuret puutteeni.
Tunnet asiani,
valvo parastani,
Vapahtajani.
Anteeksi suo syntini,
ole vielä kuollessani,
Jeesus, riemunani.

 Virsi 303 Johann Franck 1653. Suom. virsikirjaan 1685. Säk. 5 Johan Schmedeman 1694. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.

Yltäkylläinen elämä

Tämän päivän Iltalehdessä on mielenkiintoinen artikkeli.

Siitä tuli mieleen seuraavia Raamatunpaikkoja:

Abraham eli kaikkiaan sataseitsemänkymmentäviisi vuotta.

Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saanee- na, ja hänet otettiin isiensä luo
1 Moos 25:7-8


Iisak eli satakahdeksankymmentä vuotta.

Sitten hän kuoli, ja hänet otettiin isiensä luo korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. Hänen poikansa Esau ja Jaakob hautasivat hänet.
1 Moos 34:28-29


Daavid, Iisain poika, oli hallinnut koko Israelia.

Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän, Jerusalemissa kolmekymmentäkolme vuotta.

Hän kuoli korkeassa iässä, elämästä, rikkaudesta ja kunniasta kyllänsä saaneena, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Salomo.
1 Aik 29:26-28


Jojada tuli vanhaksi ja kuoli elämästä kyllänsä saaneena. Hän oli kuollessaan sadankolmenkymmenen vuoden ikäinen.

Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuninkaiden viereen, sillä hän oli tehnyt paljon sekä Israelin että Jumalan ja hänen temppelinsä hyväksi.
2 Aik 24:15-16


Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka, ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.
Job 42:16-17

Näistä kaikista sanotaan, että he kuolivat elämästä kyllänsä saaneina.

Tuossa ei sanota, että he kuolivat elämäänsä kyllästyneinä.

Vaan ymmärrän siinä sanottavan, että he olivat saaneet elää täyden ja yltäkylläisen elämän, kuka heistä mitenkin Jumalaa palvellen. Ja he olivat valmiita kuolemaan.

Niin, siis se iltalehden artikkeli:

Siinä puhutaan siitä, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan tietäen kohta elämänsä loppuvan:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää omaa elämääni, eikä elämää, jota minulta odotettiin.

Artikkelin mukaan yleisimmin ihmiset toiivoivat, että olisivat uskaltautuneet toteuttamaan unelmiaan. Voipi itseasiassa olla, että monesti jää haaveilut ja unelmat kokonaan unelmoimatta, kun ei oikein uskalleta edes tahtoa mitään.

2. Toivon, etten olisi tehnyt niin paljon töitä.


Tämä toive oli erityisesti miesten toive. Heiltähän usein jää lasten kasvu- ja nuoruusvaiheet kokonaan huomaamatta, kun vain tehdään töitä ja hankitaan rahaa ja rakennetaan taloa ja pyritään vaikuttamaan siellä sun täällä.

Puolisokin unohtuu noissa huiteluissa helposti. Ja kaikkihan siellä kotona sujuu ihan itsekseenkin.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta osoittaa tunteeni.

Tunteiden tukahduttaminen alkaa monesti ihmisillä jo aivan pienestä pitäen. Ei uskalleta olla vihaisia, kun pelätään, että äiti tai isä hylkää. Ei uskalleta innostua ja iloita ihan täysillä mistään. Opastetaanhan meitä: "Itku pitkästä ilosta, pieru tyhjän nauramisesta."

Tunteiden kuuntelemisen kautta kuitenkin opimme tietämään, mikä olisi se, mitä syvimmin koemme ja haluamme ja mitä olisivat haaveemmekin. Yksinkertaistettuna, keitä me olemme.

Emme opi itseämme, eikä muutkaan opi meidän todellista minäämme tuntemaan.

Ja tunteiden tukahduttaminen johtaa sellaiseen joustamiseen, joka voipi aiheuttaa katkeruutta.

Käy niinkuin eräälle pariskunnalle, joista toinen otti aina ruisleivän päällipuolen ja toinen sen alapuolen, kuvitellen toisen haluavan juuri sen, mitä itse halusi. Koko ikänsä oli kumpikin toisilleen suonut sen omasta mielestään paremman puoliskon. Ja kumpikaan ei siis saanut, mitä halusi...

4. Toivon, että olisin pysynyt yhteydessä ystäviini.


Nykyelämän kiireessä taitaa monille käydä näin. Ja syntyy metasuhteita, kuvitellaan olevan yhteydessä vaikkapa facebookin välityksellä...

There is nothing that beats the real thing!

5. Toivon, että olisin antanut itseni olla onnellisempi.


"Waren (=aiheesta kirjan kirjoittanut saattohoitaja) mukaan tätä katui yllättävän moni. Moni potilas ymmärsi vasta elämänsä loppupuolella, että onnellisuus on pitkälti valinta. Potilaat olivat pysytelleet vanhoissa tavoissa ja kaavoissa. Muutoksen pelko sai heidät esittämään roolia toisille ja itselleen. Moni kaipasi kunnon nauruja ja elämää, johon olisi mahtunut enemmän hassutuksia."

Monenlaiset pelot estävät meitä elämästä tässä hetkessä ja iloitsemaan siitä kaikesta, mitä olemme saaneet. Menneisyyden haamut pelottavat, tulevaisuuden epävarmuus pelottaa. Ei ole lupaa olla onnellinen. Aina on jotain valittamista ja katkeruuden aihetta.

Vaan entä jos valitsisikin toisin?

Jospa valitsisi kiitollisuuden, joka on nopein tie onnellisuuteen?

Kolossalaiskirjeen kirjoittaja pohtii tuota samaa tematiikkaa kuin Iltalehden artikkelin saattohoitaja:

Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.

Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Silloin ei ole enää kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikattua eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki, hän on kaikissa.

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.

Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia.

Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.
Kol 3:8-17

Tuossa Kolossalaiskirjeessä kuvataan aikalailla täydesti se, millainen on elämä, jonka jälkeen voi sanoa, että kuoli elämästä kyllänsä saaneena.

Elämä Kristuksessa!

Sen täydempää elämää ei voi olla.

Herraa Jeesusta seuraten, Hänen kanssaan, käsi Hänen kädessään!

"Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen."

Armon lähde, Jeesukseni,
sinä elät minussa,
minä elän sinussa.
Sinusta ei sydäntäni
riistä tuska suurinkaan.
Sinun olen kokonaan.

Omanasi armon tähden
ohjaa, Jeesus rakkaani,
aina askeleissasi.
Ja kun kerran täältä lähden,
ole vielä turvana,
ainoana aarteena.

Jeesus, kaikki kaikessani,
Jeesus, Herra ainoa,
sydämeni valmista!
Ystäväni, auttajani,
kiitos, Jeesus, riemuni,
aarre kallein sieluni!

Virsi 306:5-7 Säk. 1–6 Johannes Gerdessen 1664. Ruots. ja 7. säk. Andreas Canuti Brodinus 1671. Suom. virsikirjaan 1685. Uud. komitea 1880.

Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Joh. 10:10

Kilvoittelu

Mitähän mahtaa tarkoittaa kilvoittelu?
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto eli luterilaisen kirkon ylläpitämä sanasto kertoo seuraavaa:
Kilvoittelu
Kilvoittelulla tarkoitetaan kristillisten elämänarvojen ja opetuksen toteuttamista omassa elämässä. Kilvoitteluperinne on keskeisempi ortodoksisuudessa ja katolilaisuudessa kuin luterilaisuudessa.

Joissain kristillisissä perinteissä ankaran kilvoittelun kautta voidaan ajatella päästävän lähemmäs Jumalaa. Luterilaisuudessa kuitenkin ajatellaan, että ihmiset tulevat Jumalalle kelpaaviksi ainoastaan Jumalan armon vuoksi. Kilvoittelun ydin on siten Jumalan hyvyyteen ja armoon turvautumisessa.

Ortodoksi kirkon kuvaus kilvoituksesta:
Kilvoitus

Kilvoitus on pyrkimystä kristillisten arvojen ja opetuksien noudattamiseen pyrkimistä omassa elämässään.

Sana on synonyymi sanalle askeesi, jolla tarkoitetaan ehkä hieman tarkempaa ja järjestelmällisempää kilvoittelun harjoittamista. Kilvoittelua harjoitetaan yleensä luostareissa, mutta se on mahdollista toki muuallakin.

Asketismilla tarkoitetaan yleensä ruumiillisesti ja mielellisesti kurinalaista elämää. Usein asketismi perustuu käytännöllisiin harjoituksiin (kreikaksi: askesis: harjoittaminen, harjoittelu), joilla pyritään kehittämään itsekuria, halujen ja himojen hallintaa ja hyveiden harjoittamista sekä yleensä myös mietiskelevää elämää. Sanalla viitataan usein pelkästään aineellisesti niukkaan elämäntapaan.

Asketismi on ollut kristinuskon alkuajoista alkaen osa uskonnonharjoittamista. Uuden testamentin ehkä kuuluisin askeetti on pyhä Johannes Edelläkävijä (Kastaja), joka eli erämaassa ja ei syönyt leipää eikä juonut viiniä. (Luuk.7:33)

Myös Jeesus vetäytyi eräässä vaiheessa erämaahan kilvoittelemaan, paastoamaan ja rukoilemaan ja taistelemaan kiusasuksia vastaan. (Matt. 4)

Esimerkkinä maailmassa kilvoittelemisesta voidaan ottaa Raamatusta esimerkiksi apostoli Paavali, joka eli naimattomana ja evankeliumia saarnaten ja levittäen koko myöhemmän elämänsä.

Kristillisen asketismin pääsisällöksi muodostuivat hengelliset harjoitukset, erityisesti rukoileminen ja mietiskely sekä maailmasta vetäytyminen (omaisuudesta ja arvoasemista sekä yhteiskunnallisista suhteista luopuminen), luopuminen mukavuuksista ja ylellisyydestä (kylpeminen, silkkivaatteet, korut), sekä pidättäytyminen ruuasta (paasto) ja seksuaalisuuden harjoittamisesta (selibaatti).

Erämaakilvoittelusta alkanut asketismi levisi myöhemmin myös ns. kinobioottisiin luostareihin, joihin se nykypäivänä onkin pääosin kanavoitunut. Tosin asketismia voi harjoitttaa myös kotona (ns. kotiasketismi), jolloin ihminen saattaa elää yksinäistä, eristäytynyttä elämäänsä erilaisin tavoin.

Mitä sanoo Raamattu aiheesta? KR 1933/38 löytyy yhdeksän kohtaa, joissa puhutaan kilvoittelusta:


Luuk. 13:23-24
Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?

Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.


Kol. 2:1-3
Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.

1. Tess. 2:1-4
Tiedättehän itsekin, veljet, ettei tulomme teidän tykönne ollut turha; vaan, vaikka me ennen, niinkuin tiedätte, olimme kärsineet Filippissä ja meitä siellä oli pahoin pidelty, oli meillä kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa.

Sillä meidän kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.

1. Tim. 4:1-11
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.

Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.

Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut.

Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.

Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.

Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

Tätä käske ja opeta.

1. Tim. 6:11-16
Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.

Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.

Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua, että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka, jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

2. Tim. 4:1-8
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.

Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.

Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.

Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.

Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

Hepr. 10:32-39
Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.

Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.

Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.

Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".

Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

Hepr. 12:1-6
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

Juud. 1:3-4
Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.

Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.

Noista suomenkielisistä kohdista löytyy kilvoitus-sanalle ainakin neljänlaista merkitystä:

-kärsimys, jonka kohtaamme uskovina
-työ evankeliumin levittämiseksi
-Jeesuksen oma sana: kilvoittelu ahtaan portin löytymiseksi
-ja se että eletään jumalisesti tavoitellen vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.


"kilvoitus" sana on silleen vanhaa kieltä ja on pikkusen hankalasti ymmärrettävä.

-92 käännöksessä sitä on käytetty parissa kohdassa ja useat noista -33 käännöksen kohdista on korvattu jollain kilpailemiseen liittyvällä termillä.

Vertailua alkukieleen

Luukkaan kohdassa alkuteksti käyttää sanaa

agonizomai


jolla on aika laaja merkityskenttä:

struggle, literally (to compete for a prize), figuratively (to contend with an adversary), or generally (to endeavor to accomplish something): - fight, labor fervently, strive.

kilpailla ja tehdä kovaa duunia
kokoontua johonkin paikkaan kilpailemaan

Sanan juuri on

agon,

jonka merkitys on:

properly a place of assembly (as if led), that is, (by implication) a contest (held there); figuratively an effort or anxiety: - conflict, contention, fight, race.


Siinä on kilpailun, ravien, urheilullisen tappelun ilmapiiri.

Kolossalaisille Paavali käyttää sanaa

agon

"what great conflict I have for you"
King James

"kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne"
KR 1933/38

1 Tess, Paavalin ensimmäinen kirje, käyttää sanaa

agon

"speak unto you the gospel of God with much contention"

King James

"puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa."

KR 1933/38

1 Tim 4

"For therefore we both labour and suffer reproach"
King James

"Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme"
KR 1933/38

kopiaō
vaivaa näemme

to feel fatigue; by implication to work hard: - (bestow) labour, toil, be wearied.

oneidezō

to defame, that is, rail at, chide, taunt: - cast in teeth, (suffer) reproach, revile, upbraid.

-33 käännös ei ole osuva
1992 käyttää -33 käännöksen sanamuotoa

Biblia kääntää alkutekstin mukaan:

"Sillä sitä vasten me työtäkin teemme ja meitä pilkataan, että me elävän Jumalan päälle toivoneet olemme, joka kaikkein ihmisten vapahtaja on, erinomattain uskovaisten."

1 Tim 1:12 on niin ihana kohta.

Siinä käytetään sanaa

agonizomai

Sama sana kuin Luukkaalla

agonizou ton kalon agona

kilvoittele hyvä kilvoitus


Se on ihan avain kohta

"kilvoittele hyvä uskon kilvoitus!"
"tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu!"

2 Tim 4:7

Aivan sama ilmaisu

"olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut"

agon agonizomai

Hepr 11

"But call to remembrance the former days, in which, after ye were illuminated, ye endured a great fight of afflictions;"
King James

"Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,"
KR 1933/38

en ais fotistentes pollen athlesin upemeinate patematon

athlesis

a struggle (figuratively): - fight.

pathēma

something undergone, that is, hardship or pain; subjectively an emotion or influence: - affection, affliction, motion, suffering.


kärsimyksen taistelu... atleetti!

kun teidät oli valaistu!

phōtizō


Hmmm. Valaistuneita...

"ye were illuminated"

"ye endured a great fight of afflictions;"


Tässä on taas toinen merkitys ... toi "kilvoitus" sana peittää nää vivahteet alleen

Tässä Heprealaiskirjeen kohdassa voisi ajatella viitattavan vainoihin?

"... kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla."

Hepr 12

"and let us run with patience the race that is set before us"
King James

"juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa"
KR 1933/38

agona

ton prokeimenon emin agona

edessämme oleva kilvoitus

agona sanan kirjaimellinen merkitys on race, mutta siinä voi olla merkitys struggle, kilvoitus...

"Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme"
KR 1992

Tämä on varsin ymmärrettävä käännös.

Juudan kirjeessä

"that ye should earnestly contend for the faith which was once delivered unto the saints."
King James

"kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu"
KR 1933/38


parakalon epagonizesthai te apaxk paradoteise tois hagiois pistei

ep-agonizesthai

agon -pohjainen

Yhdeksän kohtaa, joista monessa agon pohjainen ilmaus
Sana "kilvoitus" on nykysuomessa varsin hämärä ilmaisu, joka on kääntynyt uskonnolliseksi termiksi, jonka merkitys ei enää meinaa aueta.


Raamattu käyttää sanaa "kilvoittelu" merkityksessä kilpailu, kamppailu kilpailussa, ja sen tyyppisessä ilmaisussa.

Helposti jää ymmärtämättä Raamatun teksti noilta kohdin.

Ja sanan sisältö jää hurskaan puheen tasolle.

Pyhitä lepopäiväsi

Kolmannessa käskyssä Herra käskee meitä pyhittämään lepopäivämme.

Meidän lepopäivämme on sunnuntai, eikös vaan. Nykyisin suurimmalle osalle työväkeä myös lauantai on vapaapäivä, mutta se taitaa mennä enempi kotoisen työnteon merkeissä.

Sunnuntaikin merkitsee yhä useammille työntekoa kauppojen vapaamman aukiolon myötä.

Kolmas käsky on melkoisen vanha työvoimapoliittinen säädös. Lienee niitä ensimmäisiä.

Ihminen on silleen rakennettu, että hän tarvitsee fysiikkansa ja mielensä puolesta tuon vapaapäivän.

Mitähän sitten mahtaisi olla tuo lepopäivän pyhittäminen?

Liittyykö tuo pyhittäminen tuohon lepäämiseen?

Se ei oikeastaan ole tuon tekstin sisältö. Pikemminkin niin, että meillä on lepopäivä, joka tulisi pyhittää. Eikös vaan?

Luther kirjoittaa Iso-Katekismuksessa:

"Jos siis kysytään, mitä sanat "pyhitä lepopäivä" merkitsevät, vastaa näin: "Lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa sen pitämistä pyhänä." Mitä sitten on pyhänä pitäminen? Ei muuta kuin että puhutaan pyhiä sanoja, tehdään pyhiä tekoja ja eletään pyhää elämää. Omasta puolestaan se päivä ei mitään pyhittämistä kaipaa, sillä se on sinänsä pyhäksi luotu. Jumala haluaa kuitenkin, että sinä pitäisit sen pyhänä. Sinä siis teet sen pyhäksi tai epäpyhäksi aina sen mukaan, harjoitatko silloin pyhiä vai epäpyhiä asioita. Miten sitten tapahtuu tuollainen pyhittäminen? Ei vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita tai sitomalla seppele päähän ja pukeutumalla parhaimpiinsa, vaan, kuten sanottu, tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/3kasky.html

Tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa.

Hmm tuo tutkiminen on ihan ymmrrettävä termi, mutta mitä on Jumalan sanan harjoittaminen?

No hän jatkaakin tuosta:

"Meidän kristittyjen on tosiaankin alituisesti vietettävä tällaista lepopäivää, harrastettava pelkästään pyhiä asioista eli askarreltava päivittäin Jumalan sanan parissa, päästettävä se sydämeen ja suuhun. Mutta koska kerran meillä ei aina ole siihen vapaata aikaa, meidän on varattava viikottain joitakin tunteja nuorisoa ja vähintään yksi päivä koko rahvasta varten pelkästään tuon asian hoitamiseksi, eli opetettava kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja Isä meidän -rukousta suunnaten siten koko elämämme ja olemuksemme Jumalan sanan mukaan. Milloin tällainen harjoitus on meneillään, silloin vietetään oikeaa lepopäivää; missä taas ei niin tehdä, siellä ei pidä puhua mistään kristillisestä lepopäivästä."

Eli hän tarkoittaa harjoittamisella Jumalan sanan opiskelua, opettelemista. Nuorisolle muutama tunti viikossa ja rahvaalle kokonainen päivä.

Hän tuosta jatkaa:

"Mutta Jumalan sana on kaiken pyhittävä aarre. Siitä ovat saaneet pyhyytensä kaikki pyhät. Milloin ikinä Jumalan sanaa puhutaan, saarnataan, kuunnellaan, luetaan tai mietiskellään, silloin pyhittyy ihminen, päivä tai teko, ei sen tähden, että tätä kaikkea ulkoisesti toimitetaan, vaan sanan tähden, joka meidät kaikki pyhittää. Siksi opetan alati, että koko elämämme ja kaikkien tekojemme on oltava Jumalan sanan läpitunkemia, mikäli niiden on määrä olla Jumalan mielen mukaisia eli pyhiä. Missä näin tapahtuu, siellä tämä käsky on voimassa ja toteutuu. Ja päin vastoin: missä elämä tekoineen kulkee Jumalan sanasta irrallaan, se on Jumalan silmissä epäpyhää, loistakoon ja välkkyköön se sitten miten tahansa tai olkoon vaikka kokonaan pyhäinjäännöksillä peitetty. Niin ovat asiat ihmisten keksimissä hengellisissä säädyissä, jotka eivät tunne Jumalan sanaa ja etsivät pyhyyttä omista teoistaan."

Eikö olekin jännä, miten tuossa alkupuolella selitystään, Luther korostaa, että lepopäivää vietämme "luonnon opettamien ja vaatimien ruumiillisten syiden ja tarpeiden vuoksi, jotta tavallinen kansa, rengit ja piiat saisivat koko viikon työn ja ponnistelun jälkeen vetäytyä yhdeksi päiväksi virkistävään lepoon."

Ja kun kerran on lepopäivä, käytämme sen hyväksemme sanan tutkimiseen ja harjoittamiseen.

Ja painottaa, että käskyn pointti ei ole lepäämisessä vaan pyhittämisessä:

"Sinun on siis huomattava, että tämän käskyn painopiste ei ole lepäämisessä, vaan pyhittämisessä. Tällaisena päivänä on erityisesti harjoitettava jotain pyhää, sillä muut työt ja toimet ovat pyhiä harjoituksia vasta siinä tapauksessa, että ihminen jo on pyhä. Tämä käsky tarkoittaa kuitenkin sellaista toimintaa, joka pyhittää ihmisen itsensä. Se tapahtuu, kuten kuulimme, yksin Jumalan sanan vaikutuksesta. Paikat, ajat, henkilöt ja koko ulkoinen jumalanpalvelus on säädetty ja määrätty siksi, että tuo kaikki tapahtuisi myös julkisesti."

Hetkinen, hetkinen!

"Tällaisena päivänä on erityisesti harjoitettava jotain pyhää, sillä muut työt ja toimet ovat pyhiä harjoituksia vasta siinä tapauksessa, että ihminen jo on pyhä."

Eli jos jo on pyhä, niin työt ja toimet ovat pyhiä harjoituksia. Ja jos ei ole pyhä, on erityisesti harjoitettava jotain pyhää!!

No mutta tuossahan on selvästikin kaikuja luostarisäädöksistä?

"Tämä käsky tarkoittaa kuitenkin sellaista toimintaa, joka pyhittää ihmisen itsensä. Se tapahtuu, kuten kuulimme, yksin Jumalan sanan vaikutuksesta. Paikat, ajat, henkilöt ja koko ulkoinen jumalanpalvelus on säädetty ja määrätty siksi, että tuo kaikki tapahtuisi myös julkisesti."

Jumalan sana.

Ja myös julkinen pyhittäminen, ulkoinen jumalanpalvelus on tärkeää!

Aika hurjasti Luther suomii myös niitä, jotka vain tavan tähden käyvät sanan kuulossa ja taas vuoden mentyä eivät siitä mitään ole oppineet.

Ja niitä joita se ei sen vertaa kiinnosta, että sitä opiskelisi:

"Paina siis mieleesi, ettei kysymys ole vain kuuntelemista, vaan myös oppimisesta ja mieleen painamisesta. Älä ajattele, että voisit ratkaista asian oman mielesi mukaan tai että se olisi Jumalan käsky. Hän vaatii sinut kerran tilille siitä, miten olet hänen sanaansa kuullut, oppinut ja kunnioittanut."

Osansa saavat myös velttohenget, jotka saarnan ja kaksi kuultuaan jo kaiken osaavat. Laiskuuden kuolemansynti vaivaa.

Luther muistuttaa myös siitä, että huolimatta siitä, että mainiosti hallitsisi ja ymmärtäisi näitä, ihminen on silti perkeleen vaikutuksen piirissä:

"Yötä päivää hän levähtämättä hiiviskelee vaanien sinua synnyttääkseen sydämessäsi epäuskoa ja pahoja ajatuksia, jotka rikkovat edellisten käskyjen lisäksi kaikkia muitakin. Siksi sinun on alituisesti säilytettävä Jumalan sana sydämessäsi, suussasi ja korvissasi. Missä vain sydän on joutilas eikä sana kajahda, siellä Perkele murtautuu sisään tehden vahinkonsa ennen kuin sitä on edes huomattu."

"synnyttää epäuskoa ja pahoja ajatuksia" ja tämän tähden tulee rikkoneeksi kaikki muutkin käskyt. Tämä taitaa olla sellainen asia, joka kovin helposti jää hokaamatta. Monestihan perkele vetoaa oikeudentuntoomme ja moniin muihin hyviin ja jaloihin asioihin, saadakseen meidät rikkomaan lähimmäistämme vastaan. Se osaa vedota jopa Jumalan sanaan sitä tehdessään.

"Ja päin vastoin, missä sanaa vakavasti tutkitaan, kuunnellaan ja käsitellään, se on voimallinen eikä jää milloinkaan hedelmättömäksi, vaan herättää aina uutta ymmärrystä, mielihalua ja intoa sekä puhdistaa sydämen ja ajatukset."

Missä sanaa vakavasti tutkitaan, kuunnellaan ja käsitellään...
-ei jää hedelmättömäksi
-herättää aina uutta ymmärrystä
herärrää uutta mielihalua ja intoa sitä tutkimaan
-puhdistaa sydämen ja ajatukset

Aikamoisia vaikutuksia vakavalla sanan tutkimisella, kuulemisella ja käsittelemisellä!

Kuinkakohan usein jää sanan tutkiminen saakin väistyä vakavan kiistelyn ja omien ajatusten esiintuomisen tieltä? Kuinkakohan usein luemmekin Raamattuun vain omia ajatuksia, eikä sitä, mitä sana meille antaa?

Ja mahtaako ne omat ajatukset vaikuttaa yhtä voimallisia kuin sana itse...?

"Se ei näet ole mikään turha eikä kuollut sana, vaan vaikuttava ja elävä."

Elävä sana!

Vaikuttava sana!

Ei mikään turha ja kuollut!

Herra Jeesus ole kiitetty!

Aikamoisen motivoinnin Luther vielä antaa lepopäivän pyhittämiselle sanaa lukemalla:

"Ja vaikka mikään muu hyöty tai hätä ei meitä sanan käyttöön ajaisikaan, pitäisi toki jokaista innostaa siihen sen, että Perkele siten säikytetään ja ajetaan tiehensä ja tämä käsky niin täytetään. Se on Jumalalle mieluisampaa kuin nimikristittyjen kaikkien tekojen kimallus."