Tämä pätkä efesolaiskirjettä antaa taas hieman erilaisen kuvan siitä, mitä tapahtui Kristuksessa.Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia -- niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi.
Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.
Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.
Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.
Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.
Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.
Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Ef 2:11-22
Hänen kauttaan muillekin kuin juutalaisille avautui tie:
"Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.
Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät."
"Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa."
Nimim A:
Siis siihen aikaan pakanat elivät ilman Kristusta mutta juutalaiset eivät.
Kristus juutalaisilla oli heidän saamassaan lupauksen Sanassa. Hän oli pelastus niille, jotka uskoivat Vanhassa liitossa Lupauksen Sanan.
VT:n Kirjoituksissa on usein kehotus "Odota Herraa!"
"Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!"
On selvää, että jo VT:n uskovat olivat autuaita odottaessaan Jeesusta.
"Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.
Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: 'Tässä on tie, sitä käykää'." (Jes. 30)
"Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan." Ps. 37:9
Jeesus kertoi (Lk. 20):
"Jeesus kysyi heiltä: 'Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika?
Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.
Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"
Jeesus viittaa Psalmiin 110.
Tästä voimme mielestäni päätellä, että mm. Daavid uskoi luvatun Messiaan olevan enempi kuin hänen lihallinen jälkeläisensä.
Löytäisitkö, nimim A, Vanhassa Testamentissa kohtia, missä puhutaan luvatusta Messiaasta Daavidin aikana?
Nimim A:
Profeetta Natan sai Herralta näyn, jossa Herra puhui Daavidille. Herran viesti Daavidille oli tämä: Herra ei ole koskaan pyytänyt rakentamaan itselleen palatsia eikä pyytäisi sitä nytkään. Mutta sen sijaan Herra lupasi ITSE rakentaa Daavidille sellaisen kuningashuoneen, että siinä kuninkuus tulisi pysymään Daavidin suvussa ikuisesti.
Onko syytä olettaa, ettei Daavid tosiasiallisesti ymmärtänyt tätä viestiä?
Herra siis lupasi itse rakentaa tuon kuningashuoneen. Ja Hän sanoi: "Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika."
Daavidille Herra sanoi Daavidin pojan rakentavan sen temppelin, mutta että tuo Daavidin poika olisi myös Herran oma poika.
Ymmärsikö Daavid niin, että Herra puhui tuossa vain Salomonista?
Antaako Raamattu ymmärtää niin?
Salomonin valtaistuin ei kestänyt vahvana ikiaikoihin asti. Daavid oli ymmärtänyt tuon Herran valtaistuimelle istujan Herran pojan olevan enempi kuin hänen poikansa Salomon, ja tämän mielestäni vahvistaa se, että Jeesus sanoi Daavidin sanoneen, että "Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle."
Eli Jeesuksen mukaan Daavid ymmärsi, että kuninkaalliselle valtaistuimelle, Jumalan oikealle puolelle, tulisi istumaan Herra.
Ei ole syytä olettaa, että Daavid olisi kutsunut poikaansa Salomonia herrakseen.
Esim. Samuelin kirjoista ei voi välttämättä päätellä Daavidin käsittäneen ihan kauhean paljon siitä luvatusta Herran Voidellusta.
Kuitenkin ainakin psalmeista voimme päätellä hänen hengessään ymmärtäneen kaiken. Yhtenä vahvana esimerkkinä on Psalmi 22, jossa Daavid Pyhässä Hengessä profetoi Kristuksesta.
Daavidin viimeisiä sanoja olivat 2. Sam. 23:n mukaan nämä:
"Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni; Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa, hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen'. Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan. Hän antaa versoa minulle kaiken autuuden ja kaiken ilon." (2. Sam.23:2-5)
Vaikka ehkä siltä äkkiseltään kuulostaakin, ei sittenkään Daavid, Iisain poika, suinkaan tässä viimeisenä puheenaan maan päällä ylistä omaa hurskauttaan, vaan Herraa, joka oli luvannut hänen suvulleen ikuisesti kestävän valtaistuimen. (Jeesus syntyikin tähän sukuun.)
Joku voi tietysti väittää, ettei ole mitään todisteita siitäkään, onko Ps. 22 Daavidin tekemä.
Moni asia jääkin uskon varaan. Etenkin uskonasiat.
1. Aik.17:11:
"Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa."
Herra ilmoitti tuon siis Daavidille.
1. Aik. 28:n mukaan Daavid sanoi:
4 Kuitenkin valitsi Herra, Israelin Jumala, minut kaikesta isäni suvusta olemaan Israelin kuninkaana ikuisesti. Sillä Juudan hän valitsi ruhtinaaksi ja Juudan heimosta minun isäni suvun, ja isäni poikien joukossa olin minä hänelle otollinen, niin että hän teki minut koko Israelin kuninkaaksi.
5 Ja kaikkien minun poikieni joukosta, sillä Herra on antanut minulle monta poikaa, hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtakunnan valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia.
6 Ja hän sanoi minulle: 'Sinun poikasi Salomo on rakentava minun temppelini ja esikartanoni; sillä minä olen valinnut hänet pojakseni ja minä olen oleva hänen isänsä.
7 Ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa iankaikkisesti, jos hän on luja ja pitää minun käskyni ja oikeuteni, niinkuin hän nyt tekee.'
Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta! Daavid sanoo itsensä valituksi ikuiseksi Isrealin kuninkaaksi. Ja samaan syssyyn hän ilmoittaa, että Salomon hallitsisi Israelia.
???
Oletan, että tässä on Daavidin varsinainen ajatus erilainen kuin teksti oikeastaan antaa ymmärtää. Teksti ei oikeastaan annakaan ymmärtää yhtään mitään järkevää :-)
Mutta oletan, että Daavid ymmärsi, että se ikuinen kuninkuus tarkoitti sittenkin muuta kuin hänen tai hänen poikiensa lihallisen istumisen Israelin johdossa. Daavidin ja Salomonin jälkeläisenä sukuun syntyisi se, jonka kuninkuus vakiinnutettaisiin ikuiseksi.
1. Aik. 28:4-6 panee päättelemään, että Daavid=Salomon=Salomonin pojat ja lapsenlapset=Jeesus.
Eli mitä yritän sanoa: Daavidin puhetavassa nämä koko konkkaronkka näyttää olevan yksi ja sama ikuinen kuningas ja poika.
Ei tarvita edes Nicke Knattertonia tähän oivaan johtopäätökseen.
Sillä tosiaan: Daavid sanoo itsensä valituksi ikuiseksi Israelin kuninkaaksi, ja aivan samantien kuitenkin sanoo, että hänen poikansa hallitsisi Israelia.
Ei siis lihallinen Daavid Iisainpoika hallinnutkaan ikuisesti, ja mitä ilmeisimmin Daavidkin sen tiesi. Mutta Daavidin "suku" hallitsi ja yhä hallitsee. Ts. Herran Kuningashuoneen hallitsijana on Jeesus, jota sanottiinkin Daavidin Pojaksi. Syntyihän Hän siihen sukuun. Iisain kannosta Hän syntyi.
Jes. 11:1: "Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa."
"Kyllä jo tapahtuneet asiat on helppo profetoida." (xx)
On kuitenkin tavattoman yleistä, että profetia on jo toteutunut, eikä sitä sittenkään uskota tapahtuneeksi.
"Kyllä jo tapahtuneet asiat on helppo profetoida." (xx)
No, mitäs xx tuumaat sitten tästä:
oliko Daavidin psalmi 22 kirjoitettu eKr vai jKr?
Eli tiesikö mielestäsi Daavid hengessään tulevista Kristuksen kärsimyksistä?
Voihan olla, että jollekin tulee profetian sanat Jumalalta, ilman että tuo profetoija itsekään tarkalleen ottaen ymmärtää, mistä puhuu.
Eli ei tietenkään välttämättä Daavidkaan ymmärtänyt. Eikä varmastikaan täydellisesti ymmärtänyt. Mutta Hengessä Daavidin sittenkin täytyi tietää, että pelastus Israelille tulisi tältä kärsijältä, jota Daavidin profeetallisen psalmin mukaan pahain parvi saartoi ja jonka puvusta heitettiin arpaa.
Mikä oli todistettava: VT:n uskovatkin pelastuivat Kristuksen kautta.
Jeesuksen ajan messiasodotuksista tiedetään jonkin verran aikalaislähteistä. Esimerkiksi Qumrantutkimus on paljon valaissut sen ajan juutalaisuutta.
Messiasodotuksia oli monenlaisia:
-odotettiin kuningasta nostamaan pystyyn Daavidin kuningashuone, joka oli Babylonian pakkosiirtolaisuuteen kukistunut
-odotettiin kahta messiashahmoa "Lain tulkitsijaa" ja "Daavidin versoa", myös Sak 4:14 mainitsee kaksi messiasta.
-profettaa
-tuomaria
Mikä sitten oli odotetun messiaan tehtävä?
Odotettiinko "syntien sovittajaa", mitä kuvaa nyt noiden typologioiden perusteella haamul koettaa rakentaa? Ainakaan Qumranilaiset eivät tämänhetkisen tiedon perusteella odottaneet. Johannes Kastajalla ajatellaan olleen yhteyksiä Qumranliikkeeseen. Paavalin opetuksissakin viitteitä sinne, vaikkei suoraa yhteyttä olekaan tiedossa.
Juutalaisuus kaiken kaikkiaan on hyvin "tämänpuoleinen" uskonto: Siunaukset ja kiroukset tulevat näkyviin elämässä.
Nyt täältä käsin tulkitsemme helposti tuota aikaa ja VT:tä kovin kapeasta näkövinkkelistä.
Jotenkin tuntuisi paremmalta jättää nuo Selitykset ja Todistelut vähemmälle. Ja tyytyä siihen, mitä meille Raamatun tekstit kertovat.
Typologinen tulkinta on vielä aikalailla eri asia kuin sen sekoittaminen konkretian kanssa, jolloin mennään metsään ja melkoista vauhtia.
Eli tarkoittaa sitä, kun tulkitaan Daavidia typologisesti, on paras jättää puhumatta Daavidin ajatuksista yhtään mitään.
Vielä selventääkseni.
Tässä näyttäisi käyvän samalla tavoin kuin kaislamerenkin kohdalla, että sekoitetaan eri Raamatunlukutapoja.
Kaislameren kohdalla meni suloiseksi puuroksi typologiset ja historialliset höystettynä allegorioilla.
Nyt on jälleen menossa sekaisin typologiset tulkinnat ja historiallinen tekstinluku tai kerronnallinen, mitä termiä taas haluaakaan käyttää.
Ja ilmeisesti tähän jälleen "pakottaa" se, että omassa päässä oleva "oppi" on luettava tekstiin kuin tekstiin.
Nimim A:
Siis Daavid ei tiennyt, että hän synnissä siinneenä tarvitsee sitä luvattua, jota vanha Simeon UT:n puolella sanoo Israelin lohdutukseksi.
Minä uskon ihan pelkästään Raamatun tekstien perusteella, että hän sen hengessään tiesi. Ei hän osannut sitä tietenkään täsmällisesti määritellä, miten se luvattu tulee ja tulee uhriksi. Mutta hän piti autuaana odottaa Herraa, iankaikkisuuteeen asti hallitsijaa, kuoleman voittajaa.
No. Löytänet tähän kohtia Vanhasta testamentista, joissa puhutaan pelastumisesta tästä ajasta iankaikkiseen elämään.
