keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Vanhan ja uuden liiton uskovat

Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia -- niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi.

Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.

Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.

Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin.

Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.

Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta.

Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.

Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.

Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.

Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.
Ef 2:11-22
Tämä pätkä efesolaiskirjettä antaa taas hieman erilaisen kuvan siitä, mitä tapahtui Kristuksessa.

Hänen kauttaan muillekin kuin juutalaisille avautui tie:

"Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina.

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät."
"Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa."
Nimim A:
Siis siihen aikaan pakanat elivät ilman Kristusta mutta juutalaiset eivät.

Kristus juutalaisilla oli heidän saamassaan lupauksen Sanassa. Hän oli pelastus niille, jotka uskoivat Vanhassa liitossa Lupauksen Sanan.
VT:n Kirjoituksissa on usein kehotus "Odota Herraa!"

"Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat!"

On selvää, että jo VT:n uskovat olivat autuaita odottaessaan Jeesusta.


"Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.
Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: 'Tässä on tie, sitä käykää'." (Jes. 30)

"Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan." Ps. 37:9
Jeesus kertoi (Lk. 20):

"Jeesus kysyi heiltä: 'Kuinka voidaan sanoa, että Messias on Daavidin poika?
Daavid itse sanoo Psalmien kirjassa: -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.
Daavid siis kutsuu Messiasta herraksi. Kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"

Jeesus viittaa Psalmiin 110.

Tästä voimme mielestäni päätellä, että mm. Daavid uskoi luvatun Messiaan olevan enempi kuin hänen lihallinen jälkeläisensä.
Löytäisitkö, nimim A, Vanhassa Testamentissa kohtia, missä puhutaan luvatusta Messiaasta Daavidin aikana?
Nimim A:
Profeetta Natan sai Herralta näyn, jossa Herra puhui Daavidille. Herran viesti Daavidille oli tämä: Herra ei ole koskaan pyytänyt rakentamaan itselleen palatsia eikä pyytäisi sitä nytkään. Mutta sen sijaan Herra lupasi ITSE rakentaa Daavidille sellaisen kuningashuoneen, että siinä kuninkuus tulisi pysymään Daavidin suvussa ikuisesti.

Onko syytä olettaa, ettei Daavid tosiasiallisesti ymmärtänyt tätä viestiä?

Herra siis lupasi itse rakentaa tuon kuningashuoneen. Ja Hän sanoi: "Poikasi rakentaa nimelleni temppelin, ja minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika."

Daavidille Herra sanoi Daavidin pojan rakentavan sen temppelin, mutta että tuo Daavidin poika olisi myös Herran oma poika.

Ymmärsikö Daavid niin, että Herra puhui tuossa vain Salomonista?

Antaako Raamattu ymmärtää niin?
Salomonin valtaistuin ei kestänyt vahvana ikiaikoihin asti. Daavid oli ymmärtänyt tuon Herran valtaistuimelle istujan Herran pojan olevan enempi kuin hänen poikansa Salomon, ja tämän mielestäni vahvistaa se, että Jeesus sanoi Daavidin sanoneen, että "Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle."

Eli Jeesuksen mukaan Daavid ymmärsi, että kuninkaalliselle valtaistuimelle, Jumalan oikealle puolelle, tulisi istumaan Herra.

Ei ole syytä olettaa, että Daavid olisi kutsunut poikaansa Salomonia herrakseen.
Esim. Samuelin kirjoista ei voi välttämättä päätellä Daavidin käsittäneen ihan kauhean paljon siitä luvatusta Herran Voidellusta.

Kuitenkin ainakin psalmeista voimme päätellä hänen hengessään ymmärtäneen kaiken. Yhtenä vahvana esimerkkinä on Psalmi 22, jossa Daavid Pyhässä Hengessä profetoi Kristuksesta.
Daavidin viimeisiä sanoja olivat 2. Sam. 23:n mukaan nämä:
"Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni; Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle: 'Joka hallitsee ihmisiä vanhurskaasti, joka hallitsee Jumalan pelossa, hän on niinkuin huomenhohde auringon noustessa pilvettömänä aamuna, kun maa kirkkaassa valossa vihannoi sateen jälkeen'. Eikö minun sukuni ole näin Jumalan edessä? Sillä hän on tehnyt minun kanssani iankaikkisen liiton, kaikin puolin taatun ja vakaan. Hän antaa versoa minulle kaiken autuuden ja kaiken ilon." (2. Sam.23:2-5)

Vaikka ehkä siltä äkkiseltään kuulostaakin, ei sittenkään Daavid, Iisain poika, suinkaan tässä viimeisenä puheenaan maan päällä ylistä omaa hurskauttaan, vaan Herraa, joka oli luvannut hänen suvulleen ikuisesti kestävän valtaistuimen. (Jeesus syntyikin tähän sukuun.)
Joku voi tietysti väittää, ettei ole mitään todisteita siitäkään, onko Ps. 22 Daavidin tekemä.

Moni asia jääkin uskon varaan. Etenkin uskonasiat.  
1. Aik.17:11:
"Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa."

Herra ilmoitti tuon siis Daavidille.
1. Aik. 28:n mukaan Daavid sanoi:

4 Kuitenkin valitsi Herra, Israelin Jumala, minut kaikesta isäni suvusta olemaan Israelin kuninkaana ikuisesti. Sillä Juudan hän valitsi ruhtinaaksi ja Juudan heimosta minun isäni suvun, ja isäni poikien joukossa olin minä hänelle otollinen, niin että hän teki minut koko Israelin kuninkaaksi.
5 Ja kaikkien minun poikieni joukosta, sillä Herra on antanut minulle monta poikaa, hän valitsi poikani Salomon istumaan Herran valtakunnan valtaistuimella ja hallitsemaan Israelia.
6 Ja hän sanoi minulle: 'Sinun poikasi Salomo on rakentava minun temppelini ja esikartanoni; sillä minä olen valinnut hänet pojakseni ja minä olen oleva hänen isänsä.
7 Ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa iankaikkisesti, jos hän on luja ja pitää minun käskyni ja oikeuteni, niinkuin hän nyt tekee.'

Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta! Daavid sanoo itsensä valituksi ikuiseksi Isrealin kuninkaaksi. Ja samaan syssyyn hän ilmoittaa, että Salomon hallitsisi Israelia.
???
Oletan, että tässä on Daavidin varsinainen ajatus erilainen kuin teksti oikeastaan antaa ymmärtää. Teksti ei oikeastaan annakaan ymmärtää yhtään mitään järkevää :-)

Mutta oletan, että Daavid ymmärsi, että se ikuinen kuninkuus tarkoitti sittenkin muuta kuin hänen tai hänen poikiensa lihallisen istumisen Israelin johdossa. Daavidin ja Salomonin jälkeläisenä sukuun syntyisi se, jonka kuninkuus vakiinnutettaisiin ikuiseksi.  
1. Aik. 28:4-6 panee päättelemään, että Daavid=Salomon=Salomonin pojat ja lapsenlapset=Jeesus.

Eli mitä yritän sanoa: Daavidin puhetavassa nämä koko konkkaronkka näyttää olevan yksi ja sama ikuinen kuningas ja poika.
Ei tarvita edes Nicke Knattertonia tähän oivaan johtopäätökseen.

Sillä tosiaan: Daavid sanoo itsensä valituksi ikuiseksi Israelin kuninkaaksi, ja aivan samantien kuitenkin sanoo, että hänen poikansa hallitsisi Israelia.

Ei siis lihallinen Daavid Iisainpoika hallinnutkaan ikuisesti, ja mitä ilmeisimmin Daavidkin sen tiesi. Mutta Daavidin "suku" hallitsi ja yhä hallitsee. Ts. Herran Kuningashuoneen hallitsijana on Jeesus, jota sanottiinkin Daavidin Pojaksi. Syntyihän Hän siihen sukuun. Iisain kannosta Hän syntyi.

Jes. 11:1: "Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa."
"Kyllä jo tapahtuneet asiat on helppo profetoida." (xx)


On kuitenkin tavattoman yleistä, että profetia on jo toteutunut, eikä sitä sittenkään uskota tapahtuneeksi.
"Kyllä jo tapahtuneet asiat on helppo profetoida." (xx)

No, mitäs xx tuumaat sitten tästä:
oliko Daavidin psalmi 22 kirjoitettu eKr vai jKr?

Eli tiesikö mielestäsi Daavid hengessään tulevista Kristuksen kärsimyksistä?
Voihan olla, että jollekin tulee profetian sanat Jumalalta, ilman että tuo profetoija itsekään tarkalleen ottaen ymmärtää, mistä puhuu.

Eli ei tietenkään välttämättä Daavidkaan ymmärtänyt. Eikä varmastikaan täydellisesti ymmärtänyt. Mutta Hengessä Daavidin sittenkin täytyi tietää, että pelastus Israelille tulisi tältä kärsijältä, jota Daavidin profeetallisen psalmin mukaan pahain parvi saartoi ja jonka puvusta heitettiin arpaa.
Mikä oli todistettava: VT:n uskovatkin pelastuivat Kristuksen kautta.
Jeesuksen ajan messiasodotuksista tiedetään jonkin verran aikalaislähteistä. Esimerkiksi Qumrantutkimus on paljon valaissut sen ajan juutalaisuutta.

Messiasodotuksia oli monenlaisia:
-odotettiin kuningasta nostamaan pystyyn Daavidin kuningashuone, joka oli Babylonian pakkosiirtolaisuuteen kukistunut
-odotettiin kahta messiashahmoa "Lain tulkitsijaa" ja "Daavidin versoa", myös Sak 4:14 mainitsee kaksi messiasta.
-profettaa
-tuomaria

Mikä sitten oli odotetun messiaan tehtävä?

Odotettiinko "syntien sovittajaa", mitä kuvaa nyt noiden typologioiden perusteella haamul koettaa rakentaa? Ainakaan Qumranilaiset eivät tämänhetkisen tiedon perusteella odottaneet. Johannes Kastajalla ajatellaan olleen yhteyksiä Qumranliikkeeseen. Paavalin opetuksissakin viitteitä sinne, vaikkei suoraa yhteyttä olekaan tiedossa.
Juutalaisuus kaiken kaikkiaan on hyvin "tämänpuoleinen" uskonto: Siunaukset ja kiroukset tulevat näkyviin elämässä.

Nyt täältä käsin tulkitsemme helposti tuota aikaa ja VT:tä kovin kapeasta näkövinkkelistä.

Jotenkin tuntuisi paremmalta jättää nuo Selitykset ja Todistelut vähemmälle. Ja tyytyä siihen, mitä meille Raamatun tekstit kertovat.

Typologinen tulkinta on vielä aikalailla eri asia kuin sen sekoittaminen konkretian kanssa, jolloin mennään metsään ja melkoista vauhtia.

Eli tarkoittaa sitä, kun tulkitaan Daavidia typologisesti, on paras jättää puhumatta Daavidin ajatuksista yhtään mitään.  
Vielä selventääkseni.

Tässä näyttäisi käyvän samalla tavoin kuin kaislamerenkin kohdalla, että sekoitetaan eri Raamatunlukutapoja.

Kaislameren kohdalla meni suloiseksi puuroksi typologiset ja historialliset höystettynä allegorioilla.

Nyt on jälleen menossa sekaisin typologiset tulkinnat ja historiallinen tekstinluku tai kerronnallinen, mitä termiä taas haluaakaan käyttää.

Ja ilmeisesti tähän jälleen "pakottaa" se, että omassa päässä oleva "oppi" on luettava tekstiin kuin tekstiin.
Nimim A:
Siis Daavid ei tiennyt, että hän synnissä siinneenä tarvitsee sitä luvattua, jota vanha Simeon UT:n puolella sanoo Israelin lohdutukseksi.

Minä uskon ihan pelkästään Raamatun tekstien perusteella, että hän sen hengessään tiesi. Ei hän osannut sitä tietenkään täsmällisesti määritellä, miten se luvattu tulee ja tulee uhriksi. Mutta hän piti autuaana odottaa Herraa, iankaikkisuuteeen asti hallitsijaa, kuoleman voittajaa.
No. Löytänet tähän kohtia Vanhasta testamentista, joissa puhutaan pelastumisesta tästä ajasta iankaikkiseen elämään.

Jumalan pelastussuunnitelman ylistys

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.

Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.

Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.

Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt -- hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti.

Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.

Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Ef 1:3-14
Aivan huikea tämä Efesolaiskirjeen alku!

Efesolaiskirjeestä ei olla aivan varmoja, kenen kirjoittama se on. Siinä kirjoitetaan kuin se olisi Paavalin kirjoittama, mutta kuitenkin Efeson seurakunta ei vaikuta niin tutulta kirjoittajalle kuin sen pitäisi Paavalille olla. Kirjeen kielenkäyttö eroaa myöskin Paavalin kirjeistä. Se muistuttaa Kolossalaiskirjettä. Arvellaankin, että efesolaiskirje on saattanut olla kiertokirje, jota on lähetelty eri seurakuntiin, yhteenveto tavallaan Paavalin opetuksista ja ehkä hänen oppilaansa kirjoittama.

No ei väliä kenen kirjoittama. Hieno kirje joka tapauksessa.  
Aika huikea ylistys tämä yllä siteerattu kokonaisuus! Teksti sisältää hirmuisen paljon asiaa ja jokainen sana tuntuu niin painavalta ja merkitsevältä.

Koetetaan hieman tutkailla, mitä se oikein sisältää. Pyydämme, että Herra Pyhän Henkensä kautta avaisi meille sanaansa. Aamen.
"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa."
Ensin saa ylistyksen "meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä".

Tässä tunnustetaan Jeesus Jumalan Pojaksi.

Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella. Tämä siunaus määritellään olevan taivaalliset aarteet Kristuksessa.

Taivaalliset aarteet Kristuksessa!

Mitähän kaikkea tämä sisältääkään?

On siunannut. Eli ne aarteet ovat jo meillä?
"Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina."
Jo ennen maailman luomista meidät on valittu!

Tämä jae on tainnut aikalailla konflikteja aiheuttaa kristikunnassa.

Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Kristuksesta osallisina pyhiä ja nuhteettomia.

Onpa hankala lause! Mitä kaikkea sisältääkään.

Kristuksesta osallisina!  
"Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!"
Rakkaudessaan! Yhteyteensä! Omiksi lapsikseen! Jeesuksen Kristuksen tähden!

Ja tällä kertaa ylistetään armonsa kirkkautta.
"Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä."
Tässä kerrotaan, että lunastus, rikkomustemme anteeksianto on Kristuksen veressä. Jolla tavalla Jumalan armon rikkaus on tullut osaksemme runsaana. Vaan sitten siihen yhdistetään aika jännä asia: armonsa rikkauden tullessa osaksemme Hän suo meille myös kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Melkoinen armon rikkaus!
"Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."

Tämän kanssa joutuu jälleen raapimaan päätään.

Kristusta koskeva suunnitelma siis on se Hänen tahtonsa salaisuus, joka on meille ilmaistu. Eli myös meille, nyt efesolaiskirjettä lukeville on tämä Jumalan tahdon salaisuus ilmaistu.

Ja olisikohan tämä Hänen tahtonsa salaisuus sellainen asia, jota meidän tulisi julistaa kaduilla ja kujilla ja kukkuloilla? Jotta mahdollisimman moni sen kuulisi!

Hän oli aikoinaan sen suunnitelman jo tehnyt ja se on jo siis toteutunut (oli toteutuva).

Ja mikä siis oli tuo Hänen tahtonsa salaisuus?

"hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."
Eikös olekin hieman yllättävä tämä salaisuus?

Mitähän tuo oikeen tarkoittaakaan?

Yhdistää?

Kristuksessa?

Yhdeksi?

Kaiken?

Taivaassa ja maan päällä?
Jotain, mitä tuosta tulee mieleen:

Jumala ja ihminen yhdistyivät Kristuksessa.

Jumalan ja ihmisen rikkoutunut suhde korjaantuu Kristuksessa.

Meissä ihmisissä yhdistyy taivaallinen ja maallinen Kristuksessa.

Tuo taitaa sisältää paljon enemmän kuin kykenen käsittämään.

Kaiken?!!

Pieni on ihmisen mieli!  
"Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt -- hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti."
Kaiken tuon edellämainitun lisäksi vielä perintöosa Kristuksessa!

Ja jälleen tuo verisiä kiistoja aiheuttanut ajatus ennaltamääräämisestä...
"Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi."
Me, sinä ja minä, olemme jo nyt ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen.

Ja siksi meidän tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi!

Melkoinen tarkoitus elämälle! Elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi!

Mitenkäs on tänään tuo tullut hoidettua? Olemmeko eläneet Jumalan kirkkauden ylistykseksi?

Tässä Paavali ei ilmeisestikään puhu entisestä itsestään juutalaisena lainkuuliaisena fariseuksena, vaan Kristukseen uskovana, Häneen toivonsa panneena uskovana.
"Me" ei tuossa yhteydessä näytä viittaavan juutalaisiin, vaan meihin, eli kirjoittajaan ja kirjeen saajiin, joiden joukossa oli sekä juutalaisia, että pakanoita.
"Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne."
Totuuden sana, pelastuksen evankeliumi! Sen kuulemalla voi usko siis syntyä. Ja uskon myötä saadaan Pyhä Henki sinetiksi.

Eihän vaan pihdata itsellämme tuota pelastuksen evankeliumia!

"Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi."

Pyhä Henki on siis perintöosamme vakuus! Wow! Se takaa meille lunastuksen. Tavallaan kuin pääsylippu...!

Ja jälleen Jumalan kirkkauden ylistykseksi!!

Melkoinen ylistyskavalkadi!

Ihmeellinen teksti.

Sorry, että tuli pitkä saarna, mutta tuota oli huikeaa lukea. Melkoinen lataus tuossa pienessä pätkässä.
Nimim A:
"'Me' ei tuossa yhteydessä näytä viittaavan juutalaisiin, vaan meihin, eli kirjoittajaan ja kirjeen saajiin, joiden joukossa oli sekä juutalaisia, että pakanoita."

Minusta kirjoittaja tuossa voisi hyvinkin viitata nimenomaan juutalaisiin.

Onhan kuitenkin selvä asia, että Vanhan Liiton veriuhrit olivat varjokuvia Uuden Liiton uskosta. Eikä Vanhassa liitossa pelastuttu varjokuvaan uskomalla, vaan uskomalla lupaukse Sana Messiaasta.

Hän oli Israelin lohdutus, eli VT:n uskovien ainoa toivo, aivan kuten Hän on uuden Liiton uskovienkin. Sillä lakia täyttämällä ei kukaan pelastu, koska yksikään lihasta syntynyt ihminen ei kykene lakia täyttämään. Siihen tarvitaan Kristus.
Painovirhe. Tarkoitin kirjoittaa, että Vanhan Liiton veriuhrit olivat varjokuvia Uuden Liiton uhrista (ei uskosta)
"Minusta kirjoittaja tuossa voisi hyvinkin viitata nimenomaan juutalaisiin." nimim A

Voihan toki sinne ajatuksensa lukea, mutta teksti itsessään ei näytä viittaavan juutalaisiin (ainakaan suomenkieliset käännökset).
Ajatteletko, haamul, että Jumala pelleilee suraavassa, ettei synnit olisikaan tulleet sovitetuiksi?:


Herra kutsui Mooseksen pyhäkköteltan luo ja puhui hänelle teltan sisältä näin:

"Sano israelilaisille: Aina kun joku teistä tahtoo tuoda Herralle uhrilahjaksi karjaeläimen, hän voi tuoda naudan, lampaan tai vuohen.

"Jos hän tahtoo antaa polttouhriksi naudan, hän ottakoon virheettömän sonnin ja tuokoon sen pyhäkköteltan ovelle, jotta Herra olisi hänelle suosiollinen.

Hän pankoon kätensä uhrieläimen pään päälle, ja niin Herra hyväksyy hänen lahjansa ja hänen syntinsä sovitetaan.
3 Moos 1:1-4
Nimim A:
En tietenkään niin ajattele. Mistä mokoman sait päähäsi.

Nämä uhrit olivat ikäänkuin ennakkokuvia Kristuksesta. Kristus itse oli siis niissä uhreissa salatulla tavalla läsnä.

Vanhassa liitossa ei yksikään synti tullut sovitetuksi ilman Jumalan Sanaa, joka on Kristus.

Luvattua perintöä eivät ensimmäisen liiton uskovat saaneet ilman Kristusta. Iankaikkinen perintö olisi jäänyt heiltä saamatta, ellei Kristus olisi tullut!

Näin tulkitsee esim. heprealaiskirjeen kirjoittaja, sillä hän sanoo:

Hepr. 9:15:
"Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että Hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön."
Ajatteletko siis, että vanhan liiton uskovainen uhratessaan nautaa syntiensä sovitukseksi ajatteli siinä uhraavansa tulevaa Kristusta, Jumalan Sanaa?
Nimim B:
"Ajatteletko siis, että vanhan liiton uskovainen uhratessaan nautaa syntiensä sovitukseksi ajatteli siinä uhraavansa tulevaa Kristusta, Jumalan Sanaa?" mama

Ajatteletko siis, että uuden liiton uskovainen nauttiessaan ehtoollista syntiensä sovitukseksi ajatteli siinä uhratun Kristusta, Jumalan Sanaa?
Varmaan siis jossain kohtaa VT:tä ennustetaan juotavan verta ja syötävän ihmislihaa syntien anteeksisaamiseksi. Eikös vaan?
Nimim A:
Mama ei ehkä lukenut, mitä jo kirjoitin: Kristus oli niissä uhreissa salatulla tavalla läsnä.

Vanhassa liitossa lain mukaan miltei kaikki puhdistettiin verellä, ja uskottiin, että ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

Mutta ne uhrit olivat kuitenkin vain kuva ja varjo tulevasta.

Hepr. 10:1: "Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi."

Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa Hepr. 9:15:ssa, että Jeesuksen kuolema on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen Liiton (Vanhan Testamentin) aikuisista rikkomuksista.

Toki Hänen kuolemansa johtuu meidänkin rikkomuksistamme. Mutta eivät VT:n uskovatkaan olisi saaneet sitä Luvattua Perintöä, ellei Jeesus olisi tullut uhriksi heidänkin vuoksensa. Tämän Raamattu selkeästi ilmoittaa.

Kun koetamme hakea sitä, miten VT uskovat itse kokivat uskonsa, miten uskoivat, mihin uskoivat, ei oikein auta jälkikäteen annettu selitys, että Kristus oli uhreissa salatulla tavalla läsnä, jos VT uskovat eivät niin itse asiaa ilmaisseet.

Selitys, joka omasta näkökulmastamme tekee maailmanselityksestämme solidin...
Nimim A:
Mama sanoi, että "Varmaan siis jossain kohtaa VT:tä ennustetaan juotavan verta ja syötävän ihmislihaa syntien anteeksisaamiseksi."

Näin tavallaan ennustetaankin. Jos ei nyt oteta huomioon jo sitä esikuvallista uhria, joka syötiin Egyptistä lähtiessä, niin muitakin ennustavia kohtia VT:stä löytyy.

Onhan niin, että VT:n uhrit ovat olleet ennuskuvia siitä tulevasta Uhrista, jonka Jumala itselleen kelpuutti. Ja ainakin esim. 2.Ms. 29:ssä kerrottu voitaisiin mielestäni tulkita jopa HPE:n ennuskuvana.

Siinähän Herra antoi Aaronille ja hänen pojilleen, jotka olivat Vanhan Liiton pappeja, kehotuksen syödä pyhässä paikassa keitetyn vihkiäisoinaan lihan. "He syökööt sen, mikä käytettiin heidän sovittamisekseen." (2.Ms.29:33:sta)
"Mutta syrjäinen älköön sitä syökö, sillä se on pyhää." (2.Ms.29:33:sta)

Uudessa Liitossa ns. yleinen pappeus kuuluu kaikille Jeesukseen uskoville kristityille, esim. 1.Piet.2:9:n mukaan. Uuden Liiton uskovien ehtoollispöydässä tarjolla olevaa tapettua Uhria ("tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu") älköön myöskään syökö "syrjäinen", ts. ei-kristitty. Nimittäin Paavalin mukaan, jos joku ei osaa erottaa sitä muusta syömisestä ja juomisesta, hän syö sitä kelvottomasti, ja siis tuomioksensa.
"...koetamme hakea sitä, miten VT uskovat itse kokivat uskonsa, miten uskoivat, mihin uskoivat..." (mama)

Eivät tietenkään he ymmärtäneet nauttivansa Marian ja Joosefin perheeseen syntyneen tapetun Daavidin jälkeläisen ruumista, olisi aivan typerää väittää niin.

Mutta salatulla tavalla niissä uhreissa Hänen täytyi olla, koska Raamatun mukaan ne uhrit uhrattiin syntien sovittamiseksi, mutta toisaalta myös Raamatun mukaan (pidän Heprealaiskirjettä oikeana raamatuntulkintana) Hepr. 9:15:n mukaan, oli niin, että

Jeesuksen kuolema on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, että ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Ts. pelastuisivat iankaikkiseen elämään.
Salatulla tavalla Hän on läsnä meille Ehtoollisen Sakramentissammekin. Hän itse on siinä ruokanamme ja juomanamme, se on varma asia koska Hän itse on niin sanonut.

VT:n uskovat luottivat Jumalan Sanaan, että ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Samoin he luottivat siihen, että Jumala oli luvannut antaa kansalle synneistä vapahtajan, joka syntyisi juutalaiseen sukuun.
Anteeksiantamus = synneistä vapahtaminen.
Suurin osa kansasta ei aidosti uskonut Herran Sanan lupauksiin Vanhan Liiton aikana. Tai luopuivat uskosta kesken matkan, ja alkoivat palvella epäjumalia.

Samoin ei Uuden Liiton voimaan tultuakaan Herran Sanaan usko kuin vähemmistö niistä, jotka kuitenkin on kastettu tähän Liittoon.
VT:n uskovat luottivat Jumalan Sanaan, että ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Samoin he luottivat siihen, että Jumala oli luvannut antaa kansalle synneistä vapahtajan, joka syntyisi juutalaiseen sukuun.

Tässä uskossa ja tästä uskosta he elivät.

"Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni Hänen sanaansa.Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua." (Ps. 130:5-6)
Nimim B:
"Kristillistä Raamatun tulkintaa on mahdotonta ymmärtää ilman typologista eli esikuvallista tulkintaa....

Jeesus selittäessään Emmauksen tiellä opetuslapsilleen VT:a on lähtenyt siitä, että hän on Jumalan lupaama Messias ja VT:n ilmoitus on tähdännyt tähän ratkaisevaan pelastushistorialliseen vaiheeseen. Siksi koko VT:n täytyy todistaa hänestä. Typologinen tulkinta ei ole kristittyjen keksimä, van jo VT sisältää typologista tulkintaa." Emmauksen tiellä, s.8, Antti Laato
""Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhunet?" Jeesus haluaa paljastaa opetuslapsilleen, missä on VT:n tulkinnan painopiste. Ei Mooseksen kirjoissa ja sen sisältämässä liitossa, vaan profeettojen kirjoissa, joissa on kuvattu uusi liitto (Jer. 31.31-34) ja messiaaninen aikakausi. Tosin Jeesus ei jättänyt Mooseksen kirjoja kokonaan syrjään Emmauksen tiellä pitämässään raamattuopetuksessa. Luukkan mukaan Jeesus "selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Lk24:27). Ilmestyessään myöhemmin opetuslapsilleen Jeesus kertoo heille VT:n kirjoitusten täyttymisestä:"Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoituksissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." s.6 samasta kirjasta
Palstan otsikko on Jumalan pelastussuunnitelman ylistys. Ja tuossa siteeratussa Efesolaiskirjeen sitaatissa toistuu sen ylistys moneen kertaan.

Sen ihmeellisyyttä ei ole siinä mitenkään auki pureskeltu, kuten ei ole muuallakaan Raamatussa.

Kunnioitetaan mekin sitä edes sen verran, että emme edes esittäisi sitä käsittävämme, koska se ei ole meidän käsitettävissämme edes murto-osaltaan.

Paremmin tekisimme, kun vain ylistäisimme sitä. Emmekä niin koettaisi sitä selitellä järkeemme sopivaksi.
Heprealaiskirjeessä todellakin kerrotaan:
Hepr 9:15 Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Tässä jakeessa sanotaan, että Hänen kuolemansa tapahtui lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista.

Sen sijaan siinä ei sanota mitään siitä, miten ensimmäisen liiton aikaiset ihmiset uskoivat. Vanhan liiton uhreista oli tarkat säädökset: syntiuhreista, vikauhreista, kiitosuhreista...

Jeesuksen uhri oli erilainen kuin nuo VT uhrit. Jeesuksen uhri oli kertakaikkinen. Se ei edellytä meiltä mitään pelastukseksemme.

Ja se oli veriuhri, ihmisverta, Jeesus uhrasi itsensä.

Hän kuoli ja perintö siis astui voimaan:
Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.
Hepr 9:15-17
Jeesuksen kertakaikkinen uhri ei edellytä meiltä pelastukseksemme edes niitä niin kovin väärinymmärrettyjä hyviä tekoja.

Joista hyvistä teoistakin Hepr 9 jakeessa 14 niin hienosti sanoo:
Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Oikeen huutomerkin kera, niin hieno asia on tuo, että voimme täysillä palvella Jumalaa, kun ei tarvitse meidän enää pelastuksemme kanssa hääräillä! Pelastuksemme on kokonaan hoidettu.

Nyt uudessa liitossa saamme uskoa tuon kertakaikkisen uhrin puhdistavan kokonaan omantuntomme ja saamme ilolla palvella Jumalaa niillä lahjoilla joita itse kullakin on.
Johanneksen evankeliumissa tuo sanotaan niin kompaktisti:
Joh. 1:29 "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”

Sen synnin, joka oli vanhan liiton aikaista ja sen synnin, joka on uuden liiton aikaista.

Maailman synnin!  
Tämä Jeesuksen uhri, ihmisuhri, oli juutalaisille aivan täysi tabu. Baalille toimitettiin järkyttäviä uhritoimituksia.

Myöhempi ajatus ehtoollisesta, jossa syödään ihmisruumista ja juodaan verta ei todellakaan ole vanhan liiton juutalaisuuden maailmaan sopiva ajatus millään muotoa.

Tuo ero on täysin sovittamaton. Ja ei tee Jumalan sanalle minkäänlaista oikeutta sen eron pois selittäminen.

Kristinusko oli täysi hullutus senaikaisessa juutalaisessa maailmassa ja olisi sitä ollut myös aiemmat vuosisadat. Täysin Jumalan antamien säädösten vastaista.

Mitään sellaista ei oltu Messiaalta osattu odottaa.

Kuten evankeliumeistakin voimme lukea, olivat Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin aivan murheen murtamia. Koko juttu oli ihan hukassa!  
Ja täysi hullutus se on edelleen!

Vaikka sitä kovin yritettäisiinkin järkeistää ja saada näyttämään hovikelpoiselta ja rationaaliselta.

Lampaat ja vuohet

Jeesus sanoi opetuslapsille:
»Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’

Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’

Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’

Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’

Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.»

Matt. 25: 31-46

Päivän evankeliumiteksti tänään tuomiosunnuntaina.

Meille kaikille niin tuttu ja melko monin tavoin luettu...
Melkoinen istunto:

"Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen."

Tämä ei olekaan ihan mikä tahansa erottelu, vaan tekstin lopussa kerrotaan tuomio:

"Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mutta mitä lukeekaan tuossa välissä, mitkä ovat syytökset ja miten niihin reagoidaan?

   Kirjoittanut: mama, 20.11.2011 23:00

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa.

Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa.

Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.

Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut.

Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa.

Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Näiden lampaiden elämässä on toteutunut rakkauden kaksoiskäsky:


"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"

Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.

Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.

Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Matt 22:36-40
Vanhurskaat vastaavat hieman ihmeissään:

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme SINUT nälissäsi ja annoimme SINULLE ruokaa, tai janoissasi ja annoimme SINULLE juotavaa? Milloin me näimme SINUT kodittomana ja otimme SINUT luoksemme, tai alasti ja vaatetimme SINUT? Milloin me näimme SINUT sairaana tai vankilassa ja kävimme SINUN luonasi?’
Vaan mistä he ovatkaan ihmeissään? Eivät suinkaan siitä, ettäkö he olisivat yllättyneitä siitä, että ovat tehneet noita asioita, vaan ihmeissään siitä, että miten niin SINULLE.

Eihän me SINULLE näitä asioita oltu tehty, vaan ihan joillekin muille.
Huomannet eron?

Jos he ihmettelisivät sitä, että milloin he muka olivat tehneet noita asioita, tekstissä lukisi:

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme jonkun nälissään ja annoimme ruokaa, tai janoissan ja annoimme juotavaa? Milloin me näimme jonkun kodittomana ja otimme luoksemme, tai alasti ja vaatetimme? Milloin me näimme jonkun sairaana tai vankilassa ja kävimme hänen luonaan?’

Eikös vain?

He tiesivät kyllä noita asioita tehneensä ja vaikuttivat olleen varsin ahkeria noita tekemään, sellaisen kuvan saa tekstistä.
Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet YHDELLE NÄISTÄ vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet MINULLE.’
Ja tätähän vanhurskaat eivät ollenkaan kiistäneet, etteivätkö olisi vähäisille veljilleen näitä tehneet. Ja kun kohdallasi tuota mietit, oletko sinä tietämätön siitä, että annat tarvitsevalle, käyt vankilassa ja sairaalassa, kuuntelet tarvitsevaa...?
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

MINUN oli nälkä, mutta te ette antaneet MINULLE ruokaa.

MINUN oli jano, mutta te ette antaneet MINULLE juotavaa.

MINÄ olin koditon, mutta te ette ottaneet MINUA luoksenne.

MINÄ olin alasti, mutta te ette vaatettaneet MINUA.

MINÄ olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet MINUA katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme SINUT nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet SINUA?’
Jälleen ovat ihmeissään nämä Herran sanoista. Mitenniin? Emmehän me koskaan nähneet SINUA nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa. Tottakai olisimme auttaneet, jos olisimme nähneet SINUT sellaisessa tilanteessa. Hyvänen aika sentään! Tietenkin!

Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä YHDELLE NÄISTÄ vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä MINULLE.’
Toinen tapa lukea tuo, on tämä minkä nimimerkki Patu tuo esille tuolla Vanhurskauttaminen ja pyhitys III -palstalla:

"Uskova tekee tietämättäänkin hyviä tekoja. Viimeisellä tuomiollakin hyvän osan saaneet kyselevät "Herra milloin me...", kun Ylimmäinen Tuomari vetoaa hyviin tekoihin.

Kovan osan saavat lopulta ne , jotka luulevat aina olleensa Jeesuksen hyviä apumiehiä ja tehneet hänelle palveluksia. Eläväksi Jeesukseksi tai Pyhän Hengen ääneksi voi kuvitella omia kuvitelmiaan, vaikka näissä luuloissa olisi syöty ja kuljettu dialogissa hänen kanssaan ja hoettu Herra, Herra. Jeesus vastaa, ettei hän edes tunne heitä."

Eikös kuulostakin aikalailla samalta kuin iankaikkiseen rangaistukseen menijöiden selitykset tekemättä jättämisistään:

"Enhän minä uskonut, että se olit SINÄ, jonka kohtasin. Kuvittelin ihan itse keksityksi."

Virsi 159

1.
Ken Jumalan tuomion torjua voi,
se läheltä löytää ja kaukaa.
Kun Jeesuksen tullessa pasuuna soi,
niin kuinka sen kestänen, raukka?
Mua syntistä armahda, Herra!

2.
Kun taivasta katson, niin huomata saan:
on syntini kirjattu sinne,
ne vaikkakin tehty on kätköissä maan.
Voi minnekä pakenen, minne?
Mua syntistä armahda, Herra!

3
Vain itseeni tuijotan päivät ja yöt,
saan syntini palkkaa jo kantaa.
Vaan turhaan nyt, ihminen, rintaasi lyöt:
ken kuolleelle elämän antaa!
Mua syntistä armahda, Herra!

4.
Siis murra jo kivinen sydämeni,
oi Jeesus, ja luo sydän uusi.
Se vahvista, pyhitä itsellesi,
vie kanssasi kilvoitteluusi.
Mua syntistä armahda, Herra!

5.
Kun ristisi uhrissa elämän saan
ja Henkesi suot sydämeeni,
niin rauhan tuot tuntooni ahdistavaan,
jo kuivuvat pois kyyneleeni.
Mua syntistä armahda, Herra!

6.
Oi Jeesus, on veresi ristilläsi
jo virrannut autuudekseni.
Tee minulle kalliiksi kuolemasi,
tuo lohdutus sydämelleni.
Mua syntistä armahda, Herra!
Olof Kolmodin 1734. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, 1984.

Pyhitys

 
Minä uskon
  • Pyhään Henkeen,
  • pyhän kristillisen kirkon,
  • pyhien yhteyden,
  • syntien anteeksiantamisen,
  • ruumiin ylösnousemisen ja
  • iankaikkisen elämän.
 Aamen.
 
 
Mitä se merkitsee? Vastaus:
 
 
Uskon,
 
  • etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen
  • enkä päästä hänen luokseen,
  • vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä,
  • valaissut minut lahjoillaan,
  • pyhittänyt
  • ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.
 
 
Samalla tavalla hän maailmassa
 
  • kutsuu,
  • kokoaa,
  • valaisee,
  • pyhittää ja
  • Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.
 
 
Tässä kristikunnassa hän joka päivä
 
  • antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi,
  • herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä
  • lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa.
 
Tämä on varmasti totta.
Vähä Katekismus

Vielä vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä

Toisinaan käytetään kuitenkin sanaa regeneratio 'uudestisyntyminen' sanan iustificatio 'vanhurskautus' asemesta.

Siksi ensin mainittu sana on tarkoin selitettävä, jottei uskonvanhurskauden seurauksena tapahtuvaa uudistusta sekoitettaisi uskon kautta tapahtuvaan vanhurskauttamiseen itseensä, vaan käsitteet osattaisiin oikealla tavalla pitää erossa toisistaan.

Sanaa regeneratio 'uudestisyntyminen' käytetään nimittäin kahdella tavalla.

Laajemmassa merkityksessä se sulkee piiriinsä sekä syntien anteeksiantamuksen yksin Kristuksen tähden että tätä seuraavan uudistuksen, jonka Pyhä Henki saa aikaan niissä, jotka on uskon kautta vanhurskautettu.

Suppeammin sitä käytetään merkityksessä remissio peccatorum et adoptio in filios Dei 'syntien anteeksiantaminen ja Jumalan lapseksi ottaminen'.

Jälkimmäisessä merkityksessä Puolustus käyttää sitä alinomaa: iustificatio est regeneratio, vanhurskautus on samaa kuin uudestisyntyminen.

Myös Pyhä Paavali tekee eron uudestisyntymisen ja uudistuksen välillä: "Hän pelasti meidät uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit. 3:5).

[...]

Koska vanhurskauttamisesta puhuvaa uskonkohtaa on varjeltava puhtaana, on erityisen tarkoin pidettävä huolta siitä, ettei vanhurskauttamisen opinkohtaan sekoiteta eikä sotketa sellaista, mikä siihen ei asiallisesti kuulu, nimittäin sitä, mikä kulkee uskon edellä ja mikä on sen seurausta.

[...]

Mutta Paavali sanoo: (Room. 3:28) "Meidät vanhurskautetaan uskon kautta, ilman tekoja" ja antaa siten ymmärtää, että uskolla tapahtuvaan vanhurskauttamiseen ja tästä puhuvaan opinkohtaan eivät kuulu sen paremmin katumus kuin vanhurskauttamista seuraavat teotkaan.

Hyvät teothan eivät ole vanhurskauttamisen edellytys vaan sen seuraus.

Persoonan on oltava vanhurskas voidakseen ruveta tekemään hyviä tekoja.

Edelleen: vaikka uudistuminen ja pyhittyminen ovat välimiehemme Kristuksen lahjaa ja Pyhän Hengen työtä, eivät nekään kuulu vanhurskauttamiseen eivätkä siitä puhuvaan opinkohtaan vaan sen seurauksiin.

Turmeltunut lihamme estää uudistusta ja pyhitystä saavuttamasta täydellistä puhtautta tämän elämän aikana.

Siitä on tohtori Luther kirjoittanut osuvasti mainiossa, laajassa Galatalaiskirjeen selityksessään:

"Olemme mekin sitä mieltä, että opetuksessa on puhuttava myös rakkaudesta ja hyvistä teoista, mutta sen on tapahduttava oikeassa yhteydessä, niin että oppi teoista pidetään erillään vanhurskauttamisopista."
Yksimielisyyden ohje: Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus
Tämä vanhurskautuksen ja pyhityksen sekoittaminen keskenään on kuin sekoittaisi yhteen syntymän ja elämän.

Ikäänkuin syntymähetkellä elämä olisikin eletty.

Jotta voisi elää, täytyy ensin syntyä. Ja kun on syntynyt, siitä seuraa elämä. Alkaen vauvaiästä taaperoiän, lapsuuden ja nuoruuden läpi aikuisuuteen ja vihdoin vanhuuteen.

Elämää ei voi elää ennen syntymää, eikä koko elämä ole eletty syntymähetkellä.

Samalla tavoin vanhurskautus ja pyhitys liittyvät toisiinsa. Vanhurskautusta seuraa pyhitys. Pyhitys ei ole ennen vanhurskautusta vaan se alkaa siitä.

Toista ei ole ilman toista, mutta niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Seuraamukset niiden sekoittamisesta ovat nähtävissämme.

Sauvoista

Suureksi iloksemme ja opetukseksi NN kirjoitti eilen Kaislameren tapahtumasta liittäen mukaan kolme eri kohtaa Vanhasta testamentista.

Näistä jokainen Haamulin valitsema kohta liittyy selvästi niin asiallisesti kuin kielellisesti keskusteluumme eivätkä ole villiä vapaata assosiaatiota sanojen innoittamana selityksenä.

Haamulin havainnot ovat erinomaisia, opettavaisia ja siten suorastaan hauskoja - näin Jumalan Sana todella tulee keskellemme elävänä ja väkevänä!

1. Nehemia
"Tuottaako sinulle ongelman myös Nehemia 9, joka ei ollenkaan muistele Kaislameren tapahtumia siinä hengessä jossa sinä sen teet."

Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä, kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa, sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan. Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.

Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään, ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten. Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteen kuin kiven kuohuviin aaltoihin.
Neh. 9:9-11
Tämä on aivan mainio viittaus. Nehemia, kuten muistamme, elää pakkosiirtolaisuuden jälkeistä aikaa 500-luvun taitteessa eKr. Kaislameren tapahtumista on jo kulunut yli 700 vuotta.

Jos vertaamme tätä vaikka Suomen historiaan niin saamme käsityksen ajan pituudesta, 2012 - 700 ... 1312, melkeinpä kansamme koko tuttu historia.

On palattu Jumalan antamalta rankaisumatkalta ja Nehemia lausuu Katumusrukouksen, jossa hän käy läpi kansansa menneitä vaiheita.

5 Mooseksenkirjaa ovat ilmeisesti hänelle jo tutut, viimeinenkin eli viides on jo valmis.

Haamulin valitsema kohta kertoo meille, kuinka pakkosiirtolaisuudesta palannut kansa, sinänsä valtavan ihmeen kokenut ja "uudestisyntynyt" vastoin kaikkea todennäköisyyttä (monet muut alueen kansat tuhoutuivat ja katoavat historiasta assyrialais-babylonialais sodissa).

Koko tuo luku Nehemia 9 on upeaa kuvausta siitä, miten Herra on pitänyt huolta kansastaan.
2. Opetuspsalmi 106

"Toisaalta esim. Ps. 106 mainitsee Mooseksen, mutta ilmiselvästi hän onkin siinä tulkittavissa Kristus-esikuvana:"
He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.
Ps 106:21-23

Tämä on syvällistä Israelin kansan uskoa ja tämän äärellä herää monenmoisia mietteitä siitä, millä eri tavoilla Mooses seisoi kansan suojana suuttunutta Jumalaa vastaan, kun kansa Kaislameren hurjista tapahtumista huolimatta yhä oli epäuskoinen.
3. Jesaja 10:26
"Mutta miten mama pääsee Jesajasta yli. Sillä Jesaja "poistaa" ihminen-Mooseksen tykkänään, sanoessaan:"
"Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja Hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja Hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan." Jes. 10:26
Hän kohottaa? Miksi Jesaja Herran Sebaotin kohottaneen sauvan Egyptiä vastaan, sillä eikö se ollut aina Mooses, joka sauvan kohotti.”

Tämä Jesajan kohta on aivan yliveto löytö Haamulilta! Päin vastoin, tarkoituksemme nettiruukussa ei ole "päästä yli" Jumalan Sanasta vaan katsomaan, mitä on kirjoitettu ja näin rukoillen pyrkimään syvemmälle sen aarteita ammentamaan.
Todellakin, sauvat tässä heiluvat sauvat hurjasti. Kun katsomme koko kohdan näemme että "sauvan ojentaminen" on vahva kielikuva, joka varmaan tuohon sauvojen aikaan oli kansalle tuttu.

KR 1992 kääntää kohdan sujuvasti ja saman sisällön antaen:

Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: "Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran.

Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi.

Ja Herra Sebaot nostaa ruoskansa heitä vastaan ja lyö, niin kuin löi Midiania Orebin kallion luona.

Hänen sauvansa kääntyy sinun vihollisiasi vastaan, hän kohottaa sen niin kuin kerran Egyptissä.
Jes 10:24-26 KR 1992
Jesajan kirjassa verrataan Assyrian sotaisaa kansaa, käsitettä, joka lyö ruoskalla ja "kohottaa sauvansa sinua vastaan"

Tämä on väkevä kielikuva ja ajatuksiin tulee vahva mies jonka kädessä on ryhmyinen pelottava keppi, josta kohta tulee satuttavia ja tyrmääviä ja luita rikkovia lyöntejä.

Ja niinkuin Assurin kansa, näkymätön Israelin Jumala tekee myös, nostaa ruoskan lyödäkseen niinkuin Orbein kallion luona ja Jumala kohottaa myös ryhmyisen sauvansa vihollista vastaan, niinkuin kerran Egyptissä.

Sauvan kohottaminen voi tässä sisältää kaiken sen, mistä 2 Ms kertoo ... kuinka Jumala löi faaraota ja hänen kansaansa, ei niinkään Kaislameren avaamista. Mutta voimme toki ajatella myös merta vertauskuvallisena "vihollisena"
Saamme tutkia näitä Jumalan Sanan kohtia nettiruukun keskustelujen valossa.

Vaan otetaanpa myös Uudesta testamentista kohta mukaan.

Diakoni Stefanus seisoo Suuren neuvoston edessä, joka vähän aiemmin on tuominnut hänen Herransa kuolemaan. On ehkä vuosi 35 jKr. Ollen itse hengenvaarassa, Stefanus käy myös läpi kansansa historiaa Jumalan Sanan valossa.

Stefanuksen puheessa painopiste on kokonaan Mooseksessa ikäänkuin Jumala olisi vain taustalla. "Juuri Mooses teki..."

Laitan tähän koko kohdan:

"Tämän Mooseksen israelilaiset olivat kieltäneet sanoen: 'Kuka sinut on pannut päälliköksi ja tuomariksi?' Mutta juuri hänet Jumala lähetti päälliköksi ja vapauttajaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa.

Juuri hän johti heidät pois ja teki ihmeitä ja tunnustekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan.

Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Jumala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'

Juuri Mooses, silloin kun kansa oli koolla autiomaassa, välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille.

Mutta meidän isämme eivät suostuneet tottelemaan häntä, vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin.

Apt 7:35-39
Stefanos pitää viimeistä saarnaansa ennen kuolemaansa.

Apt 7:36 Juuri hän (=Mooses) JOHTI heidät pois ja TEKI ihmeitä ja tunnustekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan.

Apt 7:39 Mutta meidän isämme eivät suostuneet TOTTELEMAAN häntä (=Moosesta), vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin.

Stefanoksesta itsestään kerrotaan edellisessä luvussa:

Apt 6:8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän (=Stefanos) TEKI suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.

Puhu Herra, palvelijasi kuulee

Puhu, Herra, sillä palvelijasi kuulee. Minä olen Sinun palvelijasi, anna minulle ymmärrys, että tuntisin Sinun todistuksesi. Taivuta sydämeni Sinun suusi sanoihin, Sinun puheesi valukoon kuin kaste.

Israelin lapset sanoivat muinoin Moosekselle: Puhu sinä meille, niin kuulemme. Älköön Herra puhuko meille, ettemme kuolisi.

Ei niin, Herra, en niin rukoile, vaan anon pikemminkin yhdessä profeetta Samuelin kanssa nöyrästi ja kaivaten: Puhu, Herra, sillä palvelijasi kuulee.

Älköön puhuko minule Mooses eikä kukaan profeetoista, vaan puhu Sinä itse, Herra Jumala, joka henkevöit ja valaiset kaikki profeetat, sillä sinä voit yksin opettaa täydellisesti ilman heitäkin, mutta he eivät voi ilman sinua saada aikaan mitään.

He voivat tosin antaa sanojen kaikua, mutta he eivät anna Henkeä.

He puhuvat kauniisti, mutta eivät sytytä sydäntä, jos Sinä vaikenet.

He opettavat kirjaimia, mutta Sinä paljastat merkityksen.

He esittävät salaisuuksia,mutta Sinä avaat sinetillä suljetun sisällyksen.

He julistavat käskyjä, mutta Sinä autat ne täyttämään.

He osoittavat tien, mutta Sinä annat voiman sillä vaeltaa.

He vaikuttavat vain ulkonaisesti, mutta sinä valmistat ja valaiset sydämet.

He kastelevat ulkopuolta, mutta Sinä lahjoitat hedelmällisyyden.

He huutavat sanoja, mutta Sinä annat kuulolle ymmärryksen.

Älköön puhuko minulle Mooses, vaan puhu Sinä, Herra, minun Jumalani, joka olet iankaikkinen Totuus, etten ehkä kuolisi ja jäisi hedelmättömäksi, jos minua vain ulkonaisesti kehoitettaisiin, enkä sisäisesti syttyisi, ettei minulle koituisi tuomioksi se sana, jonka olen kuullut mutta jota en ole tehnyt, jonka olen tuntenut, mutta jota en ole rakastanut, jonka olen uskonut, mutta en ole noudattanut.

Puhu siis, Herra, sillä palvelijasi kuulee, koska sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Puhu minulle sieluni lohdutukseksi ja koko elämäni parannukseksi, mutta itsellesi iankaikkiseksi ylistykseksi ja kiitokseksi ja kunniaksi.

Tuomas Kempiläinen, Kristuksen seuraamisesta

Vanhurskautus - pyhitys

"En muuten tajua tuota intoa erottaa vanhurskautus täysin pyhitys-keskustelusta.

Mielestäni tosiaan ei voi olla pyhitystä ilman vanhurskautusta, vanhurskautus ja pyhitys kuuluvat yhteen. Ei ole toista ilman toista."


Tässä kirjoittaja on aivan oikeassa, että ei voi olla pyhitystä ilman vanhurskautusta ja ne kuuluvat tiiviisti yhteen, ei voi olla vanhurskautusta ilman pyhitystä, eikä pyhitystä ilman vanhurskautusta.

Vaan vanhurskautus on ennen pyhitystä.

Ja nyt siis puhumme pyhityksestä siinä mielessä, että se ei ole sama asia kuin vanhurskautus, kuten tuota termiä usein myöskin käytetään. Tekstiyhteydestä yleensä selviää, mitä sillä tarkoitetaan. Siis jos termin käyttäjä itse tietää, mitä termillä tarkoittaa.

Se, ettet haamul tajua sitä, miksi nämä pitää pitää erossa toisistaan, käy kirjoittelustasi muutoinkin ilmi. Jo kaislamereltä asti...

Vaan viisaat uskonpuhdistuksenajan teologit näkivät enemmän ja pitivät erittäin tärkeänä, että nämä asiat osataan pitää erillään toisistaan, eikä sekoiteta toisiinsa.

Se on yksi ihan luterilaisen teologian kulmakivistä:

Yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden.

sola fide, sola gratia, propter Christum

Vanhurskauttamisen ja pyhityksen sekoittamisessa on kaksi vaaraa:

Ensimmäinen ja ehkä helpommin nähtävissä ja tunnistettavissa oleva on se, että ihminen alkaa tehdä erinäisiä hyviä tekoja kelvatakseen Jumalalle ja sovittaakseen itsensä Jumalan kanssa.

Toinen ehkä hieman hankalammin havaittava on tämä, minkä kohtaamme nettiruukussa joka ilmenee varsin selkeästi tässä:

"100%:sen täydelliseen pyhyyteen ei TODELLAKAAN tuo mitään LISÄÄ yksikään ropo lähetystyöhön, yhdenkään epäuskoisen evankeliointi, vanhuksien auttaminen, tai mikään muukaan teko.

Siihen täydelliseen pyhyyteen SISÄLTYY tuo kaikki."
En ole ihan varma, onko kyse vain siitä, että ei nähdä eroa noiden käsitteiden välillä, vai menevätkö nämä asioinakin sekaisin.

Jälkimmäiseen viittaa lausunto:

"Monta kertaa tulee sellainen vaikutelma, että pyhityksestä saarnataan asiana, jossa ihminen omasta ratkaisustaan tekee päivä päivältä yhä enemmin oikeita asioita ja niitä tekemällä pysyy Jumalan mielisuosiossa."
Saattaa toki tuokin olla vain kiivauksissa huiskittua.
Kristityn elämän, siis konkreettisen elämän kuittaaminen sillä, että olemme 100% pyhiä ja 100% syntisiä, tekee uskovan elämästä melkoista teoriaa.
Jumalan edessä olemme 100% syntisiä ja Jeesuksen Kristuksen lunastustyön tähden 100% syntisiä.
Ei ole mitään, mitä voisimme Hänen eteensä tuoda ansaitaksemme sovitusta. Vaikka kuinka hyvä ja synnitön olisi ihminen, ei se riitä. Jokainen joutuu turvautumaan Jeesuksen sovitustyöhön pelastuksekseen.
Vaan jos tämän sitten sotkee pyhityselämään, mitä uskova ihminen täällä maan päällä elää, seuraa Jeesusta, elää Kristuksessa, Kristus elää Hänessä, silloin menee puurot ja vellit sekaisin.
Tätä voisi kukin tutkailla kohdallaan esimerkiksi siten, että pohdit siinä kohdallasi, ja esität itsellesi seuraavanlaisia kysymyksiä:
Uskotko olevasi pelastettu?
Mihin perustuu pelastuksesi?
Perustuuko se siihen, että
  • et varasta
  • et harrasta irtosuhteita
  • et valehtele
  • et kadehdi naapuriasi
  • et puhu pahaa lähimmäisistäsi
  • et homostele
  • et juopottele
  • käyt kirkossa viikottain
  • käyt säännöllisesti anomassa anteeksi
  • kuulut oikeaan kirkkkokuntaan
  • olet ymmärtänyt opin oikein
  • et tee verovilppiä
  • et suutu kanssakirjoittajillesi
  • arvostamasi uskova pitää sinua pelastettuna
Vai oletko pelastettu siksi, että sinä uskot ja sinut on kastettu?

Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Mark 16:16

Kehotus pyhitykseen

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme, Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.

1 Tess. 5:23


Meidän on siis toden teolla joka päivä ahkeroitava tullaksemme puhdistetuiksi, niin että meissä päivittäin uusi ihminen syntyisi ja tulisi näkyviin, mutta ulkonainen lihallinen ihminen surmattaisiin.

Tätä kristittyjen harjoitusta auttaa sekin, että Jumalan sallimuksesta monet ulkonaiset murheet ja vainot rasittavat seurakuntaa.

Jumala jopa sallii perkeleen nostattaa siihen puolueita, että hänen seurakuntansa harjaantuisi ja havahtuisi ahkerammin kuulemaan, lukemaan ja oppimaan Jumalan sanaa, vastustamaan perkelettä ja perkaamaan meissä vielä jäljellä olevaa syntiä.

Siksihän juuri uskoville annetaan Pyhä Henki, että Hän taistelemalla estäisi meitä hylkäämästä sitä vanhurskautta, jolla Jumala vanhurskauttaa ja tekee meidät hurskaiksi.

Samoin Pyhä Henki kehottaa meitä rukoilemaan ja tekemään kaikkia hyviä tekoja, niin että henki, sielu ja ruumis päivittäin harjaantuisivat ja kasvaisivat pyhityksessä.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 11.11.2011)

Luther jälleen hienolla kommentilla osallistuu keskusteluumme muutaman sadan vuoden takaa!
Luther puhuu tässä kahdesta eri asiasta:

Vanhurskautuksesta:

"Siksihän juuri uskoville annetaan Pyhä Henki, että Hän taistelemalla estäisi meitä hylkäämästä sitä vanhurskautta, jolla Jumala vanhurskauttaa ja tekee meidät hurskaiksi."

ja

Pyhityksestä:

Samoin Pyhä Henki kehottaa meitä rukoilemaan ja tekemään kaikkia hyviä tekoja, niin että henki, sielu ja ruumis päivittäin harjaantuisivat ja kasvaisivat pyhityksessä.
Jumalan teko:
 
"Siksihän juuri uskoville annetaan Pyhä Henki, että Hän taistelemalla estäisi meitä hylkäämästä sitä vanhurskautta, jolla Jumala vanhurskauttaa ja tekee meidät hurskaiksi."
 
 
Pyhä Henki
taistelemalla estäisi
meitä
hylkäämästä...
 
...sitä vanhurskautta, jolla
Jumala
meidät vanhurskauttaa ja
tekee
meidät hurskaiksi,
 
 
Pyhän Hengen kehoitus meille:
 
 
Samoin Pyhä Henki
kehottaa meitä
 
  • rukoilemaan ja
  • tekemään kaikkia hyviä tekoja, niin että
  • henki, sielu ja ruumis päivittäin harjaantuisivat ja
  • kasvaisivat pyhityksessä.  
 Luther todellakin erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan.

Aivankuin hän olisi käynyt lukemassa tuon oppi-palstan, hän vielä kommentoi siihen:

"Jumala jopa sallii perkeleen nostattaa siihen puolueita, että hänen seurakuntansa harjaantuisi ja havahtuisi ahkerammin kuulemaan, lukemaan ja oppimaan Jumalan sanaa, vastustamaan perkelettä ja perkaamaan meissä vielä jäljellä olevaa syntiä."

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Horebin vuoren ihmeellisen kohtaamisen jälkeen Mooses palasi appensa luo ja ilmoitti apelleen:

2 Moos 4:18 Mooses palasi appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Tahtoisin lähteä Egyptiin sukulaisteni luo katsomaan, vieläkö he ovat elossa." Jetro sanoi Moosekselle: "Mene, rauha kanssasi!"

Ei sanaakaan kerrota Mooseksen sanoneen Jetrolle kohtaamisestaan Jahven kanssa. Hyvän selityksen lähtöaikeelleen ilmoittaa: Menen katsomaan, ovatko sukulaiseni elossa.
Herra vielä vakuuttaa Moosekselle, että paluunsa Egyptiin on turvallinen:

2 Moos 4:19 Midianissa Herra sanoi Moosekselle: "Palaa Egyptiin. Kaikki, jotka tavoittelivat henkeäsi, ovat jo kuolleet."


Tämän kuvan voi suorastaan nähdä silmissään, kun Mooses lähtee Midianin maalta takaisin Egyptiin:

2 Moos 4:20 Mooses otti mukaan vaimonsa ja poikansa, pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptiin. Ja Mooseksella oli kädessään Jumalan sauva.

Hänellä oli kädessään Jumalan sauva!

Jumalan sauva! Nyt ei Mooseksen sauva olekaan enää mikä tahansa paimenen sauva, vaan se on Jumalan sauva!
Herra Jumala vielä muistuttaa Moosesta, mitä hänen pitää siellä perillä sitten tehdä. Ketä tavata ja mitä sanoa ja ihmeteot:

2 Moos 4:21-23 Herra sanoi Moosekselle: "Kun nyt palaat Egyptiin, tee faraon edessä kaikki ne ihmeteot, joihin minä olen antanut sinulle vallan.

Mutta minä kovetan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa lähtemään.

Silloin sinun pitää sanoa faraolle: Näin sanoo Herra: 'Israel on minun esikoispoikani.

Minä käsken sinua päästämään poikani minua palvelemaan. Jos kieltäydyt päästämästä häntä, minä surmaan sinun esikoispoikasi.'"
Tässä tarina ei kerro Mooseksen vastaavan Jumalalle mitään. Olisikohan niin, ettei ole vastannut, koska tarina saa yllättävän käänteen:

2 Moos 4:24-26
Matkan varrella Herra tuli Moosesta vastaan paikassa, johon hän oli perheineen yöpynyt, ja aikoi surmata hänet.

Silloin Sippora otti terävän piikiven, leikkasi pois poikansa esinahan ja kosketti sillä Moosesta jalkojen väliin sanoen: "Sinä olet minun veriylkäni."

Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta.
Tarina ei juurikaan selittele, mitä tässä on tapahtumassa. Herra Jumala on ainakin sydämistynyt Moosekseen niin pahasti, että aikoo hänet tappaa.

Tarinasta ilmenee myös, että Sippora tämän aikomuksen havaitsee ja estää sen ympärileikkaamalla Mooseksen ja Sipporan pojan ja kosketti sillä esinahalla Moosesta jalkojen väliin.

Mooseksen poikaa ei siis oltu ympärileikattu ennen tätä tilannetta, se tuosta selviää. Ja vaimonsa sen pikaisesti tuossa tilanteessa tekee.

Olihan Jumala antanut jo Aabrahamille määräyksen poikalasten ympärileikkauksesta:
Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen.

Tämä ehto teidän on täytettävä siinä liitossa, jonka olen tehnyt sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa: teidän tulee ympärileikata jokainen mies ja poikalapsi.

Leikkauttakaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän.

Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen.

Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat, siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen.

Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton."

1 Moos 17:9-14
Mooseksella oli Neuvokas vaimo.

”Niin Herra jätti Mooseksen rauhaan. Sippora oli ensimmäinen, joka sanoi "veriylkä" puhuessaan ympärileikkauksesta. ”

Mitä on mahtanut Sippora veriyljällä tuolloin tarkoittaa, ei tarina selitä millään tavoin.

Mutta Herra jätti Mooseksen rauhaan.

Oliko tappoaikeessa ollut kyse suuttumuksesta siihen, että Mooses oli haluton noudattamaan Herran käskyä lähteä hommiin Egyptiin, vaiko siitä, että hän oli jättänyt hoitamatta poikansa ympärileikkauksen vai mistä lienee. Joka tapauksessa Herra jätti nyt Mooseksen rauhaan, eikä enää aikonut häntä tappaa.
2 Moos 4:27
Herra sanoi Aaronille: "Mene autiomaahan Moosesta vastaan." Aaron meni ja tapasi hänet Jumalan vuoren luona ja suuteli häntä.

Mooses tapaa Aaronin autiomaassa, juuri kuten Herra oli sanonut. Ja kertoo Aaronille, mitä nyt olisi tehtävä.


2 Moos 4:28-31
Mooses kertoi Aaronille, mitä Herra oli lähettänyt hänet sanomaan, ja puhui ihmeistä, jotka Herra oli käskenyt hänen tehdä.

Tultuaan Egyptiin Mooses ja Aaron kutsuivat koolle israelilaisten vanhimmat, ja Aaron toisti kaiken, mitä Herra oli Moosekselle puhunut, ja hän teki ihmeteot kansan nähden.

Israelilaiset uskoivat, ja kun he kuulivat, että Herra oli päättänyt pitää heistä huolta ja oli nähnyt heidän kurjuutensa, he lankesivat kasvoilleen maahan.
Aaronin ei kerrota ollenkaan panneen hanttiin tai kyseenalaistaneen tätä tehtävää. Ja perillä Egyptissä asiat sujuvat israelilaisten kanssa juuri kuten Herra oli Moosekselle kertonut.

” ja Aaron toisti kaiken, mitä Herra oli Moosekselle puhunut”

Yhteistyössä veljekset…

Herra Jumala ja Mooses kohtaavat

Herra Jumala ja Mooses kohtaavat:

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle.

Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä.

Silloin hän ajatteli: "Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?"

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: "Mooses, Mooses!" Mooses vastasi: "Tässä olen."

Herra sanoi: "Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä."

Herra sanoi vielä: "Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala." Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

2 Moos 3:1-6

Melkoinen kohtaaminen, Herra Jumala palavassa pensaassa.
Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta.

Minä tiedän kyllä heidän hätänsä.

Olen tullut vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset.

Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat.

Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."
2 Moos 3:7-10
Herra on kuullut israelin kansan hätähuudon ja on päättänyt vapauttaa heidät egyptiläisten käsistä. Ja viedä heidät maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, maahan joka tosin tuolla hetkellä oli muiden kansojen asuttama.

Ja Herra Jumala oli valinnut Mooseksen hoitamaan tuon tehtävän, viemään israelin kansan Egyptistä maitoa ja hunajaa vuotavaan maahan.

Mooses saa siis Herralta käskyn: ”Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä."
Mooses kyllä tajuaa tajuaa tehtävän haasteet ja riskit ja pitää itseään sopimattomana Herran antamaan tehtävään, ei oikeen huvittaisi moiseen hommaan ryhtyä:

2 Moos 3:11 Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?"

Vaan Jumala rauhoittelee Moosesta, että ei tätä hommaa yksin tarvitse hoitaa:

2 Moos3: 12 Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella."

Egyptissä palvottiin monenmoisia jumalia ja Mooses vielä haluaa varmistaa, että mistä Jumalasta nyt on kysymys:

2 Moos 3: 13 Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?"
Herra Jumala esittäytyy Moosekselle:

Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."

Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

Jumala sanoi vielä Moosekselle: "Sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.' Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.
2 Moos 3:14-15
Hän kertoo nimensä ” Minä-olen”.
[»Minä-joka-olen» (hepreaksi ehje a er ) viittaa Jumalan nimeen (vrt. jae 15). merkitsee 'minä olen', 'hän on'. Jahve-nimen asemesta käytetään käännöksissä perinnäisesti sanaa 'Herra'. Myös juutalaiset ovat vanhastaan lukeneet tämän sanan kohdalla 'Herra', koska he kokonaan lakkasivat lausumasta nimeä . Myös vanhoissa käännöksissä (kreikkalaisissa, latinalaisissa jne.) käytetään Jahve-nimen tilalla Herraa tarkoittavaa sanaa.]
Herra Jumala ohjeistaa Moosesta, miten hänen pitää toimia israelilaisten kanssa:


Mene ja kutsu koolle Israelin vanhimmat ja sano heille, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle. Sano heille, että minä olen nyt ryhtynyt huolehtimaan heistä ja että olen nähnyt, mitä heille on Egyptissä tapahtunut.

Sano, että minä olen päättänyt viedä heidät pois Egyptin sorron alta kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten, perissiläisten, hivviläisten ja jebusilaisten maahan, joka tulvii maitoa ja hunajaa.

He kuulevat sinua. "Menkää sitten, sinä ja Israelin vanhimmat, Egyptin kuninkaan luo ja sanokaa hänelle: 'Herra, heprealaisten Jumala, on kutsunut meitä. Siksi meidän on nyt mentävä kolmen päivämatkan päähän autiomaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.'
Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas päästä teitä menemään muutoin kuin pakosta.

Siksi minä ojennan käteni ja kuritan egyptiläisiä monilla ihmeteoilla, jotka teen heidän keskuudessaan. Vasta sitten farao päästää teidät lähtemään.

Mutta egyptiläiset minä teen tälle kansalle niin suosiollisiksi, että kun te lähdette, ette lähde tyhjin käsin.

Jokainen nainen pyytäköön naapurin vaimolta tai talossaan asuvalta naiselta muistolahjaksi hopeaa, kultaa ja vaatteita. Pankaa ne poikienne ja tyttärienne ylle, ja näin viette egyptiläisiltä heidän rikkautensa."
2 moos 3:16-22
 
Tässä kohtaa Herra sanoo Moosekselle: ” He kuulevat sinua.”

Hän valmistaa Mooseksen hommia edeltä käsin myös tällä tavoin. Israelilaiset kuulevat Moosesta, ei tarvitse mooseksen ”pakottaa heitä tajuamaan, että hän on saanut tehtävänsä Herralta Jumalalta.

Hän myös kertoo Moosekselle jo edeltä käsin, että lähtö ei tule Egyptin kuninkaan puolelta olemaan helppo:

”Mutta minä tiedän, ettei Egyptin kuningas päästä teitä menemään muutoin kuin pakosta. ”

Ja tarvitaan monia ihmetekoja, ennen kuin kansa pääsee lähtemään.

Vaan ei meinaa Mooses vakuuttua, että israelilaiset ihan noin vain ”kuulisivat” häntä:

2 Moos 4:1 Mutta Mooses vastasi: "Entä jos he eivät usko eivätkä kuuntele minua, vaan väittävät, ettei Herra ole ilmestynyt minulle?"
Herra näyttää Moosekselle, miten vakuuttaa israelilaiset. Ikään kuin kädestä pitäen Hän tarkasti kertoo, mitä Mooseksen tulee israelilaisten kanssa toimia, taikasauvansa kanssa:

2 Moos 4:2--5
Herra kysyi häneltä: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Mooses vastasi: "Sauva."

Herra sanoi: "Heitä se maahan."

Mooses heitti sen maahan, ja se muuttui käärmeeksi. Mooses kavahti sitä, mutta Herra sanoi: "Ojenna kätesi ja ota sitä hännästä kiinni." Niin Mooses ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui jälleen sauvaksi hänen kädessään.

"Tästä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on ilmestynyt sinulle."
Ja ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi, jos sauvan muuttaminen käärmeeksi ja takaisin sauvaksi ei vakuuta:

2 Moos 4:6-8
Herra sanoi hänelle vielä: "Työnnä kätesi poveesi." Mooses työnsi käden poveensa, ja kun hän veti sen takaisin, se oli spitaalista lumivalkoinen.

Sitten Herra sanoi: "Pane kätesi uudelleen poveesi." Mooses pani kätensä taas poveensa, ja kun hän veti sen esiin, sen iho oli kuin hänen muu ihonsa.

Herra sanoi: "Elleivät he usko sinua ja ellei ensimmäinen merkki heille riitä, niin toista merkkiä he kyllä uskovat.
Ja jos israelilaisille ei vielä tämäkään riitä, löytyy repertuaarista vielä lisää vakuuttavia tekoja:

2 Moos 4:9 Mutta elleivät he usko edes näitä kahta merkkiä eivätkä kuuntele sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada se maahan. Silloin vesi, jonka otat Niilistä, muuttuu maassa vereksi."

Mooses alkoi vakuuttua itsekin siitä, että ei tätä reittiä onnistu tehtävästä irrottautumaan ja koettaa sitten toista reittiä:
Tässä kohtaa alkaa rivien välissä jo paistaa Jumalan turhautuminen tähän kaveriin:

 Herra Jumala suorastaan tiuskaisee Moosekselle, että mikä ihme luulet olevasi, suu, joka sinulla on ja kyvyt ja kaikki, ovat minun tekoani, miksen siis sinua neuvoisi myös niiden käytössä, kun kerran olen sinut tähän hommaani valinnut.


Ja vieläkin Mooses estelee. Hän ei kerta kaikkiaan halua ruveta tähän Jumalan antamaan hommaan:
2 Moos 4:10 Mooses sanoi Herralle: "Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli."

2 Moos 4:11-12
Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra?

Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa."

2 Moos 4:13 Mooses sanoi: "Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu."
Vaan Herra Jumalan pinna paloi ihan täysillä. Ei ole tästä kaverista itsekseen tähän hommaan, pakko laittaa joku muu avukseen. Ja tässäkin kohtaa näemme, miten Herra Jumala suhtautuu Moosekseen. Hän ei vain ”hypnotisoi” Moosesta toimimaan tahtonsa mukaisesti, vaan haki ratkaisun, jotta asiassa päästään eteenpäin:

2 Moos 4:14-17
Silloin Herra vihastui Moosekselle ja sanoi: "Onhan sinulla veljesi Aaron, leeviläinen! Minä tiedän, että hän osaa puhua. Hän onkin jo tulossa sinua vastaan ja ilahtuu, kun saa tavata sinut.

Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa, ja minä olen teidän kummankin kanssa, kun te puhutte, ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä.

Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala.

Ota mukaasi tämä sauva, niin että voit sen avulla tehdä nuo ihmeteot."
”Puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa”

Eli Moosesta tarvitaan tässä. Aaron ei omasta päästään keksi, mitä pitää sanoa…

Ja jälleen tuo lupaus:

”ja minä olen teidän kummankin kanssa, kun te puhutte, ja neuvon teille, mitä teidän tulee tehdä.”


Herra Jumala itse on mukana Mooseksen ja Aaronin kanssa neuvomassa, mitä heidän kulloinkin tulee tehdä.

Ei tässä ole kyse siitä, että olisivat Mooses ja Aaron lähdössä jotain omia bisneksiään hoitelemaan tai itse keksimään, miten heidän pitäisi toimia!


Ihmeellinen kohta tuossa 16 jakeessa:
”Hän puhuu sinun puolestasi kansalle ja on sinun suunasi, ja sinä olet hänelle kuin Jumala.”

Jännä viittaus edellä olevaan: ” Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”

Hän edelleenkin neuvoo, mitä sanoa, kunhan kuuntelisimme, emmekä olisi niin sidottuja niihin omiin käsityksiin asioista.
Herra Jumala muistuttaa vielä lopuksi Moosesta ottamaan mukaan tärkeän työkalun:

” Ota mukaasi tämä sauva, niin että voit sen avulla tehdä nuo ihmeteot."

Anna kunnia Jumalalle

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi.

Fariseukset sanoivat hänelle: »Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.»

Mies vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.»

He kyselivät: »Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?»

Mies vastasi: »Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?»

He vastasivat hänelle pilkallisesti: »Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.»

»Merkillistä», mies vastasi, »että te ette tiedä, mistä hän on - ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.»

Silloin fariseukset sanoivat: »Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies - ja sinä rupeat opettamaan meitä!» He ajoivat miehen ulos.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?»

»Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.»

Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.»

»Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Joh. 9: 24–38
Päivän evankeliumiteksti on meille tuttu kohta sokean parantamisesta.

Luvun alussa kerrotaan parantamistilanteesta:


Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.

Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?"

Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä.

Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo."

Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." -- Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -- Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.

Joh 9:1-7
Tämä jälkimmäinen on sama Raamatunpaikka, jonka rinnalla aikanaan toin ihmeteltäväksemme 2 Mooseksenkirjan kohdan, jossa on jännän samankaltainen kohta:


Ja kun farao oli lähellä, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa.

Ja he sanoivat Moosekselle: "Eikö Egyptissä ollut hautoja, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille, kun johdatit meidät pois Egyptistä!

Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan."

Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään.

Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa."
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.

Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten.

Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.

Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."

2 Moos 14:10-18

2. Moseksenkirjassa:


ja

Johanneksen evankeliumissa:

Näissä molemmissa kohdissa kuvataan, miten Jumalan kunnia, Jumalan teot tulevat ilmi.


Ja katso, minä paadutan egyptiläisten sydämet, niin että he tulevat heidän perässänsä; minä näytän kunniani tuhoamalla faraon ja koko hänen sotajoukkonsa, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä.

Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."

Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä.

"Ja egyptiläiset tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä näytän kunniani tuhoamalla faraon, hänen sotavaununsa ja ratsumiehensä."


"Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki."
Jeesus paransi sokean.

Mooses halkaisi meren.


Jeesus käytti savitahnaa.

Mooses nosti sauvan.

Molemmat olivat tekoja, jotka ilmenivät ihan konkreettisesti ajassa ja molemmat olivat Jumalan kunniaksi.

Jeesus toimi lähettäjänsä tahdon mukaisesti.

Mooses toimi Jumalan tahdon mukaisesti.


Sokea parani.

Meri avautui.

Johanneksen evankeliumi kertoo hurskaiden, oikeaoppisten reaktiosta:

Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen."

Nettiruukun kaislamerikeskustelussa itseään hurskaina, opillisina ja raamatullisina pitävien reaktio oli tismalleen sama:

"Nyt on syntinen ihminen ottamassa kunniaa Jumalan teoista!"


Samasta asiasta näyttää edelleen olevan keskusteluissamme kysymys.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Kristuksen oppi

Eiköhän sitä kannattaisi tutkia Raamatusta, mitä siellä sanotaan Kristuksen opista.

Jos ajattelisimme, että luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat Kristuksen oppi, sulkisi se pois Kristuksen kirkosta suurimman osan kristikuntaa.

Ja sehän olisi kyllä melkoisen pöyhkeä ajatus, eikö vain?

Toisaalta taitaa monesti ollakin niin, että sana oppi vedetään aina silloin peliin, kun halutaan jotain sulkea pois.

Ajattelen jotenkin silleen, että Kristuksen oppi olisi se "pienin yhteinen tekijä". Eli se ydin, joka on kaikilla Kristuksen omilla.

Eri kuppikunnila on kellä minkäkinlaista oppirakennelmaa ja kuten saamme täälläkin monesti ihmetellä, kellä minkäkinlaista rakennelmaa.

Vaan jos perusta on Kristus, saapi rakennelmat tulessa kärytä. Rakennuksen kehnous ei vaikuta lopulliseen kotiuttamispäätökseen.
Mutta mitä ihmettä sanoo Raamattu Kristuksen opista?

Suomenkielisestä Uudesta testamentista (1938)


Mutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä me käskemme teitä, veljet, vetäytymään pois jokaisesta veljestä, joka vaeltaa kurittomasti eikä sen opetuksen mukaan, jonka olette meiltä saaneet.
2 Tess 3:6


Tässä opetus yhdistetään kurinalaiseen vaellukseen.


Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut.
1 Tim 4:6


Timoteuksen kirjeessä kerrotaan laajemmin mitä se "tätä opetat" ... tätä ... on hyvän opin sanat, jota olet noudattanut. Tässäkään ei puhuta mistään opin teoriasta, vaan vaelluksesta, opin noudattamisesta


Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen,
1 Tim 6:3

Edelleen Timoteuksen kirjeessä puhutaan Jeesuksen Kristuksen "terveistä sanoista" ja "jumalisuuden mukaisesta" opista. Näyttäisi, että tässäkin on mielessä on mielessä terve elämä, terveelliset tavat, jumalinen vaellus.
Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Heb 6:1-2

Tässä annetaan luettelo Kristuksen opin alkeista.

-parannusta kuolleista töistä ja
-uskoa Jumalaan,
-oppia kasteista ja
-kätten päällepanemisesta,
-kuolleitten ylösnousemisesta ja
-iankaikkisesta tuomiosta.



Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
2 Joh 1:9

Tässä herää aika mielenkiintoinen kysymys, miten ihmeessä voimme "mennä edemmäksi" Kristuksen opista ja menettää Isän ja Pojan?
Näissä edellä oli siis käytetty
kreikan sanaa

didachē

instruction (the act or the matter): - doctrine, hath been taught.


Opettaminen, ohje, määräys

Paitsi heprealaiskirjeessä, jossa suomeksi on käännettu Kristuksen oppi, onkin kreikkalaisessa tekstissä käytetty sanaa

logos,

joka taas yleensä käännetään UTssa "Sana".

Alussa oli Sana (logos) ja Sana oli Jumalan tykönä
Heprealaiskirjeen kohtaa Kristuksen opin alkeista voi verrata siinä mielessä Kolossalaiskirjeen kohtaan:

Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.
Kol 3:16

Kristuksen sana.



didakhe: oppi, opetus näyttäisi olevan aikas laaja käsite, jossa on mukana sekä sisäinen ymmärrys, ajatukset ja silleen oppi, että siinä on mukana myös vaellus sen mukaan.


Kristuksen oppia sivuaa myös Apostolien tekojen kohta:


Apt 28:31 ja hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella rohkeudella, kenenkään estämättä.
Ja tuo ihana Efesolaiskirje:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden,

joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

Ef 3:14-19


Onpa melkoinen sana!


Tässä "oppia" ei varsinaisesti ole "tietää" miten asiat ovat tai mikä on oikea oppi, vaan Kristuksen rakkauden tuntemista.


Mitäs oppimista siinä oikeen on? Miten sitä opetellaan tai opetetaan?
Ei näytä antavan Raamattu tähän valmista vastausta . Siitä taitaa kertoa myös se, että ei ole internet täynnään määritelmiä aiheesta, niinkuin monista muista aiheista on. Sellaista, millä joku voisi kerskata, että mullapa on tieto Kristuksen opista ja sullapa ei, kuten tuota oppi-slogania usein näkee käytettävän, esimerkiksi vaikkapa avauksen sitaatissa.

Enempi syntyy näistä Uuden testamentin jakeista, joissa puhutaan opista, sellainen kuva, että se on jotain aika kokonaisvaltaista Kristuksen tuntemista, johon liittyy melkoisen laaja kenttä asioita ymmärryksestä kokemukseen.