Oikea tuomio?

Tuomitkaa oikea tuomio. 
Joh. 7:24

Kristityiltä voidaan vaatia Hengen hedelmiä käskemällä heitä lakia ja käskyjä noudattaen olemaan sävyisiä ja puhtaita. Tällöin lausutaan väärä tuomio väitettäessä, että kristittyjä ovat vain ne, joilla nämä hedelmät ovat täydellisinä.

Se, joka tällaisia vaatii, luulee, ettei Kristus ole siellä, missä hän todellisuudessa on. Arvaapa, mitä häneltä puuttuu? Se, ettei hän lainkaan tajua, mikä Kristuksen valtakunta on.

Hän luulee, etteivät sävyisät kristityt saisi koskaan vihastua tai olla kärsimättömiä, koskapa he eivät näiden hedelmien puuttuessa voisi lainkaan olla kristittyjä.

Sanohan, missä Raamattu näin puhuu?

Se, joka tuntee oikein Kristuksen valtakunnan, ei närkästy, jos kristitty on toisinaan kärsimätön. Hän tietää, ettei Hengen hedelmiä ole annettu laiksi, niin että Kristus kiellettäisiin, jos muka nämä hedelmät eivät esiintyisi täydellisinä kristityissä.

Sen sijaan asia on ymmärrettävä näin: kristittyjen tarkoitus on olla sävyisiä ja siihen he pyrkivät. Kysymys on kuitenkin vain alkamisesta ja kasvamisesta.

Tämän ohessa he ovat kuitenkin usein pahansisuisia ja heidän hedelmänsä ovat Hengen vastaisia. Vaikka sanotaankin, että meidän on oltava sävyisiä, ei voida sanoa, että me olemme sellaisia, vaan me olemme tulossa sellaisiksi.

Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 27.10.2012

Hyviä tekoja tekemään

Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti. 

Fil. 1:27

Jeesus ja fariseukset (Wikimedia commons)

Opetettuamme uskoa Kristukseen me opetamme myös hyviä tekoja. 

Jos olet uskolla omistanut Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, niin ryhdy tekemään sitä, mikä on hyvää. 

Rakasta Jumalaa ja lähimmäistä, rukoile Jumalaasi, kiitä, kunnioita, ylistä ja tunnusta häntä, tee hyvää lähimmäisellesi, palvele häntä ja toimita uskollisesti tehtäväsi. 

Nämä ovat oikeita hyviä tekoja, koska ne syntyvät uskosta ja sydämellisestä ilosta sen johdosta, että meillä on syntien anteeksiantamus ilman ansiotamme Kristuksen kautta. 

Kärsivällisesti kestetään siten kaikki se risti ja vaiva, mikä on kannettava. 

Onhan Kristuksen päällemme panema ies sovelias ja hänen kuormansa keveä. 

Kristitty voi näet kärsiä helposti kaiken, jos synti on saatu anteeksi ja omatunto vapautettu synnin raskaasta kuormasta. Hänen sydämessään on kaikki muuttunut suloiseksi ja hyväksi. 

Hän tekee ja kärsii mielellään sen, mikä ikinä saattaa häntä kohdata. 

Mutta niin kauan kuin ihminen pysyy omassa vanhurskaudessaan, hänelle kaikki se, minkä hän tekee ja kärsii, on raskasta ja vaikeaa, sillä hän tekee sen haluttomasti ja vastenmielisesti.

Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 30.6.2012

Jeesuksen seuraajia

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." 

Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." 

Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" 

Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." 

Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." 

Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." 

Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan." 
Luuk. 9:57-62

3:n sunnuntain helluntaista evankeliumitekstissä kerrotaan kolmen eri henkilön kohtaamisesta Jeesuksen kanssa.

Ensimmäinen tulee kovin innokkaan kuuloisena Jeesuksen luo ja sanoo: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin."

Tulee mieleen Pietarin innokkuus tuosta kommentista.

Jeesus vastaa pikkusen oudosti tälle innokkaalle seuraajaksi ilmoittautujalle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."

Ei kuulosta miltään mainoslauseelta, pikemminkin päin vastoin. Minun seuraamiseni tarkoittaa sitä, että ei ole, mihin päätään kallistaisi, jos lähdet seuraamaan, ketut ja linnutkin ovat sen suhteen paremmassa asemassa.

Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa entisen tutun turvallisen jättämistä, suostumista siihen, että ei odota turvaa ja lepoa ihmisistä tai uskonnollisista rakenteista, vaan suostuu siihen samaan, mihin Mestarikin, jota seuraa.

Miten lie kävi tämän innokkaan Jeesuksen seuraajan, kun Mestari Hänet suorastaan tyrmäsi tylyllä kommentillaan? Lähtikö seuraamaan vai jäikö seuraamiset sikseen? 

Miten on sinun kohdallasi? Maksaako liikaa Hänen seuraamisensa? Se nimittäin maksaa turvallisuutesi. Omien uskomustesi luoman turvallisuuden. Niiden joihin ihminen uskonnollisuudessaan mieluusti takertuu.

Silleen etäämpää tarkkailemalla voipi olla mukavampaa? Vaan että antaisi elämänsä Hänen käyttöönsä ja johtoonsa? Taitaa moni mieluummin itse pitää hallinan käsissään kuin antaa elämänsä herruutta jonkin niin epävarman ja turvattoman käsiin kuin Jeesuksen?

Toinen kohtaaminen evankeliumissa tapahtuu Jeesuksen aloitteesta: "Seuraa minua!"

Vaan ei ole vielä ihan valmis seuraamaan tämä kaveri Jeesusta. Vielä on perheasioita vastuullaan. Isä täytyy ensin saattaa hautaan. Isällä on varmasti lastaan kohtaan odotuksia. Suvun jatkamisen, perheen toimeentulon, yhteiskunnallisen etenemisen, kunniallisen elämän, hyvien suhteiden, vaikutusvallan ja monenlaisten asioiden suhteen. Poika tai tytär haluaa toteuttaa häneen kohdistuvat odotukset.

Jeesuksen seuraamisen mukanaan tuomat asiat eivät välttämättä ole ihan sitä, mitä isä on jälkikasvunsa tulevaisuudelle ajatellut.

Vastauksesta kerrotaan, että sen voi tulkita itämaisittain kieltäväksi vastaukseksi. Isä ei ole juuri kuollut, koska silloin lapsensa olisi jo järjestämässä hautaamista, joka sikäläisissä lämpimissä oloissa tehdään heti. Vaan isä on vielä hyvinkin hengissä ja voimissaan. Eli vastaaja viittaa siihen, että isän kuoltua ei perhesiteet enää velvoita ja sitten voi ryhtyä Jeesuksen seuraajaksi.

Millaisia ovat sinun esteesi ryhtyä seuraamaan Häntä? Millaisia asioita nousee mieleesi esteinä, kun kuulet Hänen kutsunsa: "Seuraa minua!"?

Perheen, suvun perinne? Herätysliikkeen traditio? Uskonnolliset käsityksesi?

Moni uskonnollinenkin ihminen sulkee korvansa Hänen kutsultaan. Aivan samoin kuin Jeesuksen aikaan. Heillä, joilla oli paljon menetettävänään yhteiskunnallisesti, seurakunnallisesti, sukunsa suhteen, he eivät voineet lähteä Hänen seuraajikseen. Se olisi ollut liian kallista. 

Kolmas hemmo, jonka Jeesus kohtasi, ilmoitti halustaan seurata Jeesusta, mutta halusi ensin käydä hyvästelemässä perheensä.

Vaan eipä kelvannut Jeesukselle tällainenkaan este.

Vertaus, jonka Jeesus nostaa tässä silmiemme eteen auraamisesta, on kovin kuvaava tuon mielenlaadun suhteen:

Kun aurataan, on katse pidettävä eteenpäin suunnattuna ja itse asiassa kauemmaksi kuin omiin jalkoihinsa, jotta auran urasta tulisi suoraa. Taaksepäin katseleminen tekisi vaosta auttamattomasti mutkittelevan, eikä sellainen auraaja ole sovelias siihen hommaan.

Hän haluaa työväkensä keskittyvän siihen, mitä ovat tekemässä, eikä kuikuilevan muita juttuja. 

Tärkeysjärjestyksestä on tässä kyse.

Miten on sinun kohdallasi?

Onko Hän sinulle tärkeämpi kuin mikään muu?

Jeesuksen puhe näissäkin pienissä kohtaamisissa on niin uskomattoman osuvaa. Se leikkaa tarkasti ihmisen mielen, avaten meidän sisimpämme aivan paljaaksi näkyville.

Jeesuksen sanat osuvat ja satuttavat. Ne menevät suoraan sisimpäämme paljastaen, millaisia ajatuksia mielessämme liikkuu, millaiset asiat ovat meille niin paljon tärkeämpiä kuin Hän. 

Kun saamme näin sanan ääressä tutkiskella omaa sisimpäämme ja niitä motiiveja, joita siellä liikkuu, kannattaa viivähtää hetki vielä tärkeän kysymyksen äärellä:

Mitä minä vastaan Herralle Jeesukselle, kun Hän sanoo minulle:

"Seuraa minua!"

Herra, anna meille rohkeutta seurata Sinua, vaikka se tietäisikin omien turvallisten kolojemme ja rakentamiemme uskonnollisten rakenteiden jättämistä.

Herra, anna meille tahtoa Sinun seuraajinasi julistaa Jumalan valtakuntaa, sen sijaan että niin paljon ahkeroisimme ajallisten kysymystemme ja tulevaisuudesta huolehtimisemme kanssa.

Herra auta meitä näkemään, mikä on oikeasti tärkeää ja kulkemaan Sinun seuraajinasi, vetäen auroillamme suoraa vakoa, vilkuilematta entiseen tai omaan itseemme.

Aamen.

Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.

Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille.

Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus. 

Virsi 510. Anna-Maija Raittila 1982. Virsikirjaan 1986.

Opetuslapsia vai opettajia?

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa. 
Matt. 16:24

Jeesus opettaa opetuslapsiaan

Kaikkialta evankeliumeista tapaamme nämä sanat. 


Herra Kristus ei siis koskaan sano opetuslapsiaan opettajiksi, vaan kaikkialla opetuslapsiksi.


Tämän nimen he ovat saaneet sanasta oppia, siis siitä, että he oppivat Kristukselta, eivätkä suinkaan siitä, että he täysin oppineina olivat oppineet häntä kylliksi tuntemaan. 


Tämä heidän puutteellinen tietonsa oli kuitenkin sellaista Kristuksen todellista tuntemista, jossa apostolitkin alati jäivät opetuslapsiksi, oppilaiksi. 


Oppi tosin on kokonainen ja täydellinen, mutta ne, jotka sitä opettelevat, eivät ole kyllin oppineita eivätkä täydellisiä. 


Meillä on ainoastaan Hengen esikoislahja, me kurottaudumme yhä eteenpäin ja pyrimme pääsemään yhä edemmäs. 


Ne siis ovat kristityitä, jotka voimakkaasti ja ankarasti tuntevat kuoleman ja synnin voimaa. 


Mutta mitä he silloin tekevät? 


Nähdessään ja tuntiessaan kuoleman edessään he kuitenkin parhaansa mukaan, kuinka heikot lienevätkin, pysyvät Kristuksessa. 


Keneltäkään muulta he eivät liioin etsi eivätkä odota apua, autuutta ja rauhaa.


Tämä tarkoin huomattakoon, ettemme tekisi kristityistä pölkkyjä, jotka eivät ensinkään tunne syntiä. 


Onhan kristityllä vielä liha ja veri, ja sen tähden hänen täytyy vielä ehdottomasti tuntea syntiä ja uskon heikkoutta.

Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 28.6.2012