Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan
sinua, minne ikinä menetkin."
Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä,
mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!"
Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni."
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde
sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa."
Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun
ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni."
Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole
sopiva Jumalan valtakuntaan."
Luuk. 9:57-62
3:n sunnuntain helluntaista evankeliumitekstissä kerrotaan kolmen eri henkilön kohtaamisesta Jeesuksen
kanssa.
Ensimmäinen tulee kovin innokkaan kuuloisena Jeesuksen luo ja sanoo: "Minä
seuraan sinua, minne ikinä menetkin."
Tulee mieleen Pietarin innokkuus tuosta kommentista.
Jeesus vastaa pikkusen oudosti tälle innokkaalle seuraajaksi ilmoittautujalle:
"Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla
ei ole, mihin päänsä kallistaisi."
Ei kuulosta miltään mainoslauseelta, pikemminkin päin vastoin. Minun
seuraamiseni tarkoittaa sitä, että ei ole, mihin päätään kallistaisi, jos
lähdet seuraamaan, ketut ja linnutkin ovat sen suhteen paremmassa asemassa.
Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa entisen tutun turvallisen jättämistä,
suostumista siihen, että ei odota turvaa ja lepoa ihmisistä tai uskonnollisista rakenteista,
vaan suostuu siihen samaan, mihin Mestarikin, jota seuraa.
Miten lie kävi tämän innokkaan Jeesuksen seuraajan, kun Mestari Hänet
suorastaan tyrmäsi tylyllä kommentillaan? Lähtikö seuraamaan vai jäikö
seuraamiset sikseen?
Miten on sinun
kohdallasi? Maksaako liikaa Hänen seuraamisensa? Se nimittäin maksaa
turvallisuutesi. Omien uskomustesi luoman turvallisuuden. Niiden joihin ihminen
uskonnollisuudessaan mieluusti takertuu.
Silleen etäämpää tarkkailemalla voipi olla mukavampaa? Vaan että antaisi
elämänsä Hänen käyttöönsä ja johtoonsa? Taitaa moni mieluummin itse pitää
hallinan käsissään kuin antaa elämänsä herruutta jonkin niin epävarman ja
turvattoman käsiin kuin Jeesuksen?
Toinen kohtaaminen
evankeliumissa tapahtuu Jeesuksen aloitteesta: "Seuraa minua!"
Vaan ei ole vielä ihan valmis seuraamaan tämä kaveri Jeesusta. Vielä on
perheasioita vastuullaan. Isä täytyy ensin saattaa hautaan. Isällä on varmasti
lastaan kohtaan odotuksia. Suvun jatkamisen, perheen toimeentulon,
yhteiskunnallisen etenemisen, kunniallisen elämän, hyvien suhteiden,
vaikutusvallan ja monenlaisten asioiden suhteen. Poika tai tytär haluaa toteuttaa
häneen kohdistuvat odotukset.
Jeesuksen seuraamisen mukanaan tuomat asiat eivät välttämättä ole ihan sitä,
mitä isä on jälkikasvunsa tulevaisuudelle ajatellut.
Vastauksesta kerrotaan, että sen voi tulkita itämaisittain kieltäväksi
vastaukseksi. Isä ei ole juuri kuollut, koska silloin lapsensa olisi jo
järjestämässä hautaamista, joka sikäläisissä lämpimissä oloissa tehdään heti.
Vaan isä on vielä hyvinkin hengissä ja voimissaan. Eli vastaaja viittaa siihen,
että isän kuoltua ei perhesiteet enää velvoita ja sitten voi ryhtyä Jeesuksen
seuraajaksi.
Millaisia ovat sinun
esteesi ryhtyä seuraamaan Häntä? Millaisia asioita nousee mieleesi esteinä, kun
kuulet Hänen kutsunsa: "Seuraa minua!"?
Perheen, suvun perinne? Herätysliikkeen traditio? Uskonnolliset käsityksesi?
Moni uskonnollinenkin ihminen sulkee korvansa Hänen kutsultaan. Aivan samoin
kuin Jeesuksen aikaan. Heillä, joilla oli paljon menetettävänään
yhteiskunnallisesti, seurakunnallisesti, sukunsa suhteen, he eivät voineet
lähteä Hänen seuraajikseen. Se olisi ollut liian kallista.
Kolmas hemmo, jonka
Jeesus kohtasi, ilmoitti halustaan seurata Jeesusta, mutta halusi ensin käydä
hyvästelemässä perheensä.
Vaan eipä kelvannut Jeesukselle tällainenkaan este.
Vertaus, jonka Jeesus nostaa tässä silmiemme eteen auraamisesta, on kovin
kuvaava tuon mielenlaadun suhteen:
Kun aurataan, on katse pidettävä eteenpäin suunnattuna ja itse asiassa
kauemmaksi kuin omiin jalkoihinsa, jotta auran urasta tulisi suoraa. Taaksepäin
katseleminen tekisi vaosta auttamattomasti mutkittelevan, eikä sellainen
auraaja ole sovelias siihen hommaan.
Hän haluaa työväkensä keskittyvän siihen, mitä ovat tekemässä, eikä kuikuilevan
muita juttuja.
Tärkeysjärjestyksestä on
tässä kyse.
Miten on sinun kohdallasi?
Onko Hän sinulle tärkeämpi kuin mikään muu?
Jeesuksen puhe näissäkin
pienissä kohtaamisissa on niin uskomattoman osuvaa. Se leikkaa tarkasti ihmisen
mielen, avaten meidän sisimpämme aivan paljaaksi näkyville.
Jeesuksen sanat osuvat ja satuttavat. Ne menevät suoraan sisimpäämme
paljastaen, millaisia ajatuksia mielessämme liikkuu, millaiset asiat ovat
meille niin paljon tärkeämpiä kuin Hän.
Kun saamme näin sanan
ääressä tutkiskella omaa sisimpäämme ja niitä motiiveja, joita siellä liikkuu,
kannattaa viivähtää hetki vielä tärkeän kysymyksen äärellä:
Mitä minä vastaan Herralle Jeesukselle, kun Hän sanoo minulle:
"Seuraa minua!"
Herra, anna meille
rohkeutta seurata Sinua, vaikka se tietäisikin omien turvallisten kolojemme ja
rakentamiemme uskonnollisten rakenteiden jättämistä.
Herra, anna meille tahtoa Sinun seuraajinasi julistaa Jumalan valtakuntaa, sen
sijaan että niin paljon ahkeroisimme ajallisten kysymystemme ja tulevaisuudesta
huolehtimisemme kanssa.
Herra auta meitä näkemään, mikä on oikeasti tärkeää ja kulkemaan Sinun
seuraajinasi, vetäen auroillamme suoraa vakoa, vilkuilematta entiseen tai omaan
itseemme.
Aamen.
Sinä, Jeesus, ymmärrät
parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.
Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille.
Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus.
Virsi 510. Anna-Maija Raittila 1982. Virsikirjaan 1986.