Jeesuksen seuraajia

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin." 

Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi." 

Eräälle toiselle Jeesus sanoi: "Seuraa minua!" 

Tämä vastasi: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." 

Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa." 

Vielä eräs toinen sanoi: "Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni." 

Hänelle Jeesus vastasi: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan." 
Luuk. 9:57-62

3:n sunnuntain helluntaista evankeliumitekstissä kerrotaan kolmen eri henkilön kohtaamisesta Jeesuksen kanssa.

Ensimmäinen tulee kovin innokkaan kuuloisena Jeesuksen luo ja sanoo: "Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin."

Tulee mieleen Pietarin innokkuus tuosta kommentista.

Jeesus vastaa pikkusen oudosti tälle innokkaalle seuraajaksi ilmoittautujalle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi."

Ei kuulosta miltään mainoslauseelta, pikemminkin päin vastoin. Minun seuraamiseni tarkoittaa sitä, että ei ole, mihin päätään kallistaisi, jos lähdet seuraamaan, ketut ja linnutkin ovat sen suhteen paremmassa asemassa.

Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa entisen tutun turvallisen jättämistä, suostumista siihen, että ei odota turvaa ja lepoa ihmisistä tai uskonnollisista rakenteista, vaan suostuu siihen samaan, mihin Mestarikin, jota seuraa.

Miten lie kävi tämän innokkaan Jeesuksen seuraajan, kun Mestari Hänet suorastaan tyrmäsi tylyllä kommentillaan? Lähtikö seuraamaan vai jäikö seuraamiset sikseen? 

Miten on sinun kohdallasi? Maksaako liikaa Hänen seuraamisensa? Se nimittäin maksaa turvallisuutesi. Omien uskomustesi luoman turvallisuuden. Niiden joihin ihminen uskonnollisuudessaan mieluusti takertuu.

Silleen etäämpää tarkkailemalla voipi olla mukavampaa? Vaan että antaisi elämänsä Hänen käyttöönsä ja johtoonsa? Taitaa moni mieluummin itse pitää hallinan käsissään kuin antaa elämänsä herruutta jonkin niin epävarman ja turvattoman käsiin kuin Jeesuksen?

Toinen kohtaaminen evankeliumissa tapahtuu Jeesuksen aloitteesta: "Seuraa minua!"

Vaan ei ole vielä ihan valmis seuraamaan tämä kaveri Jeesusta. Vielä on perheasioita vastuullaan. Isä täytyy ensin saattaa hautaan. Isällä on varmasti lastaan kohtaan odotuksia. Suvun jatkamisen, perheen toimeentulon, yhteiskunnallisen etenemisen, kunniallisen elämän, hyvien suhteiden, vaikutusvallan ja monenlaisten asioiden suhteen. Poika tai tytär haluaa toteuttaa häneen kohdistuvat odotukset.

Jeesuksen seuraamisen mukanaan tuomat asiat eivät välttämättä ole ihan sitä, mitä isä on jälkikasvunsa tulevaisuudelle ajatellut.

Vastauksesta kerrotaan, että sen voi tulkita itämaisittain kieltäväksi vastaukseksi. Isä ei ole juuri kuollut, koska silloin lapsensa olisi jo järjestämässä hautaamista, joka sikäläisissä lämpimissä oloissa tehdään heti. Vaan isä on vielä hyvinkin hengissä ja voimissaan. Eli vastaaja viittaa siihen, että isän kuoltua ei perhesiteet enää velvoita ja sitten voi ryhtyä Jeesuksen seuraajaksi.

Millaisia ovat sinun esteesi ryhtyä seuraamaan Häntä? Millaisia asioita nousee mieleesi esteinä, kun kuulet Hänen kutsunsa: "Seuraa minua!"?

Perheen, suvun perinne? Herätysliikkeen traditio? Uskonnolliset käsityksesi?

Moni uskonnollinenkin ihminen sulkee korvansa Hänen kutsultaan. Aivan samoin kuin Jeesuksen aikaan. Heillä, joilla oli paljon menetettävänään yhteiskunnallisesti, seurakunnallisesti, sukunsa suhteen, he eivät voineet lähteä Hänen seuraajikseen. Se olisi ollut liian kallista. 

Kolmas hemmo, jonka Jeesus kohtasi, ilmoitti halustaan seurata Jeesusta, mutta halusi ensin käydä hyvästelemässä perheensä.

Vaan eipä kelvannut Jeesukselle tällainenkaan este.

Vertaus, jonka Jeesus nostaa tässä silmiemme eteen auraamisesta, on kovin kuvaava tuon mielenlaadun suhteen:

Kun aurataan, on katse pidettävä eteenpäin suunnattuna ja itse asiassa kauemmaksi kuin omiin jalkoihinsa, jotta auran urasta tulisi suoraa. Taaksepäin katseleminen tekisi vaosta auttamattomasti mutkittelevan, eikä sellainen auraaja ole sovelias siihen hommaan.

Hän haluaa työväkensä keskittyvän siihen, mitä ovat tekemässä, eikä kuikuilevan muita juttuja. 

Tärkeysjärjestyksestä on tässä kyse.

Miten on sinun kohdallasi?

Onko Hän sinulle tärkeämpi kuin mikään muu?

Jeesuksen puhe näissäkin pienissä kohtaamisissa on niin uskomattoman osuvaa. Se leikkaa tarkasti ihmisen mielen, avaten meidän sisimpämme aivan paljaaksi näkyville.

Jeesuksen sanat osuvat ja satuttavat. Ne menevät suoraan sisimpäämme paljastaen, millaisia ajatuksia mielessämme liikkuu, millaiset asiat ovat meille niin paljon tärkeämpiä kuin Hän. 

Kun saamme näin sanan ääressä tutkiskella omaa sisimpäämme ja niitä motiiveja, joita siellä liikkuu, kannattaa viivähtää hetki vielä tärkeän kysymyksen äärellä:

Mitä minä vastaan Herralle Jeesukselle, kun Hän sanoo minulle:

"Seuraa minua!"

Herra, anna meille rohkeutta seurata Sinua, vaikka se tietäisikin omien turvallisten kolojemme ja rakentamiemme uskonnollisten rakenteiden jättämistä.

Herra, anna meille tahtoa Sinun seuraajinasi julistaa Jumalan valtakuntaa, sen sijaan että niin paljon ahkeroisimme ajallisten kysymystemme ja tulevaisuudesta huolehtimisemme kanssa.

Herra auta meitä näkemään, mikä on oikeasti tärkeää ja kulkemaan Sinun seuraajinasi, vetäen auroillamme suoraa vakoa, vilkuilematta entiseen tai omaan itseemme.

Aamen.

Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten,
kun katsot sydämeen,
miten pelkään, valoa väistelen
ja kaipaan pyhyyteen.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon kuunnella ääntäsi,
se kutsuu seuraamaan.

Sinä, Jeesus, Mestari hiljainen,
et vaatimuksiin vie.
Tulet vastaan seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Enkä leipää, laukkua, sauvaakaan
saa turvaksi matkalle.
Otan yhden askelen kerrallaan
ja pääsen perille.

Sinä, Jeesus, vallasta riisuuduit
ja suostuit nöyryyteen.
Isän tahdon täyttäen antauduit
maan kaikkeen köyhyyteen.
Sido, Jeesus, nyt minut itseesi,
suo usko ja rakkaus!
Ota kaikki voimani käyttöösi,
luo matkaan tarkoitus. 

Virsi 510. Anna-Maija Raittila 1982. Virsikirjaan 1986.