Jumalan pelastussuunnitelman ylistys

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.

Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina.

Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.

Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt -- hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti.

Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.

Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Ef 1:3-14

Aivan huikea tämä Efesolaiskirjeen alku!

Efesolaiskirjeestä ei olla aivan varmoja, kenen kirjoittama se on. Siinä kirjoitetaan kuin se olisi Paavalin kirjoittama, mutta kuitenkin Efeson seurakunta ei vaikuta niin tutulta kirjoittajalle kuin sen pitäisi Paavalille olla. Kirjeen kielenkäyttö eroaa myöskin Paavalin kirjeistä. Se muistuttaa Kolossalaiskirjettä. Arvellaankin, että efesolaiskirje on saattanut olla kiertokirje, jota on lähetelty eri seurakuntiin, yhteenveto tavallaan Paavalin opetuksista ja ehkä hänen oppilaansa kirjoittama.

No ei väliä kenen kirjoittama. Hieno kirje joka tapauksessa.  

Aika huikea ylistys tämä yllä siteerattu kokonaisuus! Teksti sisältää hirmuisen paljon asiaa ja jokainen sana tuntuu niin painavalta ja merkitsevältä.

Koetetaan hieman tutkailla, mitä se oikein sisältää. Pyydämme, että Herra Pyhän Henkensä kautta avaisi meille sanaansa. Aamen.

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa."

Ensin saa ylistyksen "meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä".

Tässä tunnustetaan Jeesus Jumalan Pojaksi.

Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella. Tämä siunaus määritellään olevan taivaalliset aarteet Kristuksessa.

Taivaalliset aarteet Kristuksessa!

Mitähän kaikkea tämä sisältääkään?

On siunannut. Eli ne aarteet ovat jo meillä?

"Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina."

Jo ennen maailman luomista meidät on valittu!

Tämä jae on tainnut aikalailla konflikteja aiheuttaa kristikunnassa.

Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Kristuksesta osallisina pyhiä ja nuhteettomia.

Onpa hankala lause! Mitä kaikkea sisältääkään.

Kristuksesta osallisina!  

"Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden.

Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!"

Rakkaudessaan! Yhteyteensä! Omiksi lapsikseen! Jeesuksen Kristuksen tähden!

Ja tällä kertaa ylistetään armonsa kirkkautta.

"Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä."

Tässä kerrotaan, että lunastus, rikkomustemme anteeksianto on Kristuksen veressä. Jolla tavalla Jumalan armon rikkaus on tullut osaksemme runsaana. Vaan sitten siihen yhdistetään aika jännä asia: armonsa rikkauden tullessa osaksemme Hän suo meille myös kaikkea viisautta ja ymmärrystä.

Melkoinen armon rikkaus!

"Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."

Tämän kanssa joutuu jälleen raapimaan päätään.

Kristusta koskeva suunnitelma siis on se Hänen tahtonsa salaisuus, joka on meille ilmaistu. Eli myös meille, nyt efesolaiskirjettä lukeville on tämä Jumalan tahdon salaisuus ilmaistu.

Ja olisikohan tämä Hänen tahtonsa salaisuus sellainen asia, jota meidän tulisi julistaa kaduilla ja kujilla ja kukkuloilla? Jotta mahdollisimman moni sen kuulisi!

Hän oli aikoinaan sen suunnitelman jo tehnyt ja se on jo siis toteutunut (oli toteutuva).

Ja mikä siis oli tuo Hänen tahtonsa salaisuus?

"hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä."

Eikös olekin hieman yllättävä tämä salaisuus?

Mitähän tuo oikeen tarkoittaakaan?

Yhdistää?

Kristuksessa?

Yhdeksi?

Kaiken?

Taivaassa ja maan päällä?

Jotain, mitä tuosta tulee mieleen:

Jumala ja ihminen yhdistyivät Kristuksessa.

Jumalan ja ihmisen rikkoutunut suhde korjaantuu Kristuksessa.

Meissä ihmisissä yhdistyy taivaallinen ja maallinen Kristuksessa.

Tuo taitaa sisältää paljon enemmän kuin kykenen käsittämään.

Kaiken?!!

Pieni on ihmisen mieli!  

"Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt -- hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti."

Kaiken tuon edellämainitun lisäksi vielä perintöosa Kristuksessa!

Ja jälleen tuo verisiä kiistoja aiheuttanut ajatus ennaltamääräämisestä...

"Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi."

Me, sinä ja minä, olemme jo nyt ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen.

Ja siksi meidän tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi!

Melkoinen tarkoitus elämälle! Elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi!

Mitenkäs on tänään tuo tullut hoidettua? Olemmeko eläneet Jumalan kirkkauden ylistykseksi?

Tässä Paavali ei ilmeisestikään puhu entisestä itsestään juutalaisena lainkuuliaisena fariseuksena, vaan Kristukseen uskovana, Häneen toivonsa panneena uskovana.

"Me" ei tuossa yhteydessä näytä viittaavan juutalaisiin, vaan meihin, eli kirjoittajaan ja kirjeen saajiin, joiden joukossa oli sekä juutalaisia, että pakanoita.

"Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne."

Totuuden sana, pelastuksen evankeliumi! Sen kuulemalla voi usko siis syntyä. Ja uskon myötä saadaan Pyhä Henki sinetiksi.

Eihän vaan pihdata itsellämme tuota pelastuksen evankeliumia!

"Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi."

Pyhä Henki on siis perintöosamme vakuus! Wow! Se takaa meille lunastuksen. Tavallaan kuin pääsylippu...!

Ja jälleen Jumalan kirkkauden ylistykseksi!!

Melkoinen ylistyskavalkadi!

Ihmeellinen teksti.

Sorry, että tuli pitkä saarna, mutta tuota oli huikeaa lukea. Melkoinen lataus tuossa pienessä pätkässä.

Nimim A:

"'Me' ei tuossa yhteydessä näytä viittaavan juutalaisiin, vaan meihin, eli kirjoittajaan ja kirjeen saajiin, joiden joukossa oli sekä juutalaisia, että pakanoita."

Minusta kirjoittaja tuossa voisi hyvinkin viitata nimenomaan juutalaisiin.

Onhan kuitenkin selvä asia, että Vanhan Liiton veriuhrit olivat varjokuvia Uuden Liiton uskosta. Eikä Vanhassa liitossa pelastuttu varjokuvaan uskomalla, vaan uskomalla lupaukse Sana Messiaasta.

Hän oli Israelin lohdutus, eli VT:n uskovien ainoa toivo, aivan kuten Hän on uuden Liiton uskovienkin. Sillä lakia täyttämällä ei kukaan pelastu, koska yksikään lihasta syntynyt ihminen ei kykene lakia täyttämään. Siihen tarvitaan Kristus.

Painovirhe. Tarkoitin kirjoittaa, että Vanhan Liiton veriuhrit olivat varjokuvia Uuden Liiton uhrista (ei uskosta)

"Minusta kirjoittaja tuossa voisi hyvinkin viitata nimenomaan juutalaisiin." nimim A

Voihan toki sinne ajatuksensa lukea, mutta teksti itsessään ei näytä viittaavan juutalaisiin (ainakaan suomenkieliset käännökset).

Ajatteletko, haamul, että Jumala pelleilee suraavassa, ettei synnit olisikaan tulleet sovitetuiksi?:

Herra kutsui Mooseksen pyhäkköteltan luo ja puhui hänelle teltan sisältä näin:

"Sano israelilaisille: Aina kun joku teistä tahtoo tuoda Herralle uhrilahjaksi karjaeläimen, hän voi tuoda naudan, lampaan tai vuohen.

"Jos hän tahtoo antaa polttouhriksi naudan, hän ottakoon virheettömän sonnin ja tuokoon sen pyhäkköteltan ovelle, jotta Herra olisi hänelle suosiollinen.

Hän pankoon kätensä uhrieläimen pään päälle, ja niin Herra hyväksyy hänen lahjansa ja hänen syntinsä sovitetaan.
3 Moos 1:1-4

Nimim A:

En tietenkään niin ajattele. Mistä mokoman sait päähäsi.

Nämä uhrit olivat ikäänkuin ennakkokuvia Kristuksesta. Kristus itse oli siis niissä uhreissa salatulla tavalla läsnä.

Vanhassa liitossa ei yksikään synti tullut sovitetuksi ilman Jumalan Sanaa, joka on Kristus.

Luvattua perintöä eivät ensimmäisen liiton uskovat saaneet ilman Kristusta. Iankaikkinen perintö olisi jäänyt heiltä saamatta, ellei Kristus olisi tullut!

Näin tulkitsee esim. heprealaiskirjeen kirjoittaja, sillä hän sanoo:

Hepr. 9:15:
"Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että Hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön."

Ajatteletko siis, että vanhan liiton uskovainen uhratessaan nautaa syntiensä sovitukseksi ajatteli siinä uhraavansa tulevaa Kristusta, Jumalan Sanaa?

Nimim B:

"Ajatteletko siis, että vanhan liiton uskovainen uhratessaan nautaa syntiensä sovitukseksi ajatteli siinä uhraavansa tulevaa Kristusta, Jumalan Sanaa?" mama

Ajatteletko siis, että uuden liiton uskovainen nauttiessaan ehtoollista syntiensä sovitukseksi ajatteli siinä uhratun Kristusta, Jumalan Sanaa?

Varmaan siis jossain kohtaa VT:tä ennustetaan juotavan verta ja syötävän ihmislihaa syntien anteeksisaamiseksi. Eikös vaan?

Nimim A:

Mama ei ehkä lukenut, mitä jo kirjoitin: Kristus oli niissä uhreissa salatulla tavalla läsnä.

Vanhassa liitossa lain mukaan miltei kaikki puhdistettiin verellä, ja uskottiin, että ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.

Mutta ne uhrit olivat kuitenkin vain kuva ja varjo tulevasta.

Hepr. 10:1: "Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi."

Heprealaiskirjeen kirjoittaja muistuttaa Hepr. 9:15:ssa, että Jeesuksen kuolema on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen Liiton (Vanhan Testamentin) aikuisista rikkomuksista.

Toki Hänen kuolemansa johtuu meidänkin rikkomuksistamme. Mutta eivät VT:n uskovatkaan olisi saaneet sitä Luvattua Perintöä, ellei Jeesus olisi tullut uhriksi heidänkin vuoksensa. Tämän Raamattu selkeästi ilmoittaa.

Kun koetamme hakea sitä, miten VT uskovat itse kokivat uskonsa, miten uskoivat, mihin uskoivat, ei oikein auta jälkikäteen annettu selitys, että Kristus oli uhreissa salatulla tavalla läsnä, jos VT uskovat eivät niin itse asiaa ilmaisseet.

Selitys, joka omasta näkökulmastamme tekee maailmanselityksestämme solidin...

Nimim A:

Mama sanoi, että "Varmaan siis jossain kohtaa VT:tä ennustetaan juotavan verta ja syötävän ihmislihaa syntien anteeksisaamiseksi."

Näin tavallaan ennustetaankin. Jos ei nyt oteta huomioon jo sitä esikuvallista uhria, joka syötiin Egyptistä lähtiessä, niin muitakin ennustavia kohtia VT:stä löytyy.

Onhan niin, että VT:n uhrit ovat olleet ennuskuvia siitä tulevasta Uhrista, jonka Jumala itselleen kelpuutti. Ja ainakin esim. 2.Ms. 29:ssä kerrottu voitaisiin mielestäni tulkita jopa HPE:n ennuskuvana.

Siinähän Herra antoi Aaronille ja hänen pojilleen, jotka olivat Vanhan Liiton pappeja, kehotuksen syödä pyhässä paikassa keitetyn vihkiäisoinaan lihan. "He syökööt sen, mikä käytettiin heidän sovittamisekseen." (2.Ms.29:33:sta)

"Mutta syrjäinen älköön sitä syökö, sillä se on pyhää." (2.Ms.29:33:sta)

Uudessa Liitossa ns. yleinen pappeus kuuluu kaikille Jeesukseen uskoville kristityille, esim. 1.Piet.2:9:n mukaan. Uuden Liiton uskovien ehtoollispöydässä tarjolla olevaa tapettua Uhria ("tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu") älköön myöskään syökö "syrjäinen", ts. ei-kristitty. Nimittäin Paavalin mukaan, jos joku ei osaa erottaa sitä muusta syömisestä ja juomisesta, hän syö sitä kelvottomasti, ja siis tuomioksensa.

"...koetamme hakea sitä, miten VT uskovat itse kokivat uskonsa, miten uskoivat, mihin uskoivat..." (mama)

Eivät tietenkään he ymmärtäneet nauttivansa Marian ja Joosefin perheeseen syntyneen tapetun Daavidin jälkeläisen ruumista, olisi aivan typerää väittää niin.

Mutta salatulla tavalla niissä uhreissa Hänen täytyi olla, koska Raamatun mukaan ne uhrit uhrattiin syntien sovittamiseksi, mutta toisaalta myös Raamatun mukaan (pidän Heprealaiskirjettä oikeana raamatuntulkintana) Hepr. 9:15:n mukaan, oli niin, että

Jeesuksen kuolema on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, että ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Ts. pelastuisivat iankaikkiseen elämään.

Salatulla tavalla Hän on läsnä meille Ehtoollisen Sakramentissammekin. Hän itse on siinä ruokanamme ja juomanamme, se on varma asia koska Hän itse on niin sanonut.

VT:n uskovat luottivat Jumalan Sanaan, että ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Samoin he luottivat siihen, että Jumala oli luvannut antaa kansalle synneistä vapahtajan, joka syntyisi juutalaiseen sukuun.

Anteeksiantamus = synneistä vapahtaminen.

Suurin osa kansasta ei aidosti uskonut Herran Sanan lupauksiin Vanhan Liiton aikana. Tai luopuivat uskosta kesken matkan, ja alkoivat palvella epäjumalia.

Samoin ei Uuden Liiton voimaan tultuakaan Herran Sanaan usko kuin vähemmistö niistä, jotka kuitenkin on kastettu tähän Liittoon.

VT:n uskovat luottivat Jumalan Sanaan, että ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Samoin he luottivat siihen, että Jumala oli luvannut antaa kansalle synneistä vapahtajan, joka syntyisi juutalaiseen sukuun.

Tässä uskossa ja tästä uskosta he elivät.

"Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni Hänen sanaansa.Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua." (Ps. 130:5-6)

Nimim B:

"Kristillistä Raamatun tulkintaa on mahdotonta ymmärtää ilman typologista eli esikuvallista tulkintaa....

Jeesus selittäessään Emmauksen tiellä opetuslapsilleen VT:a on lähtenyt siitä, että hän on Jumalan lupaama Messias ja VT:n ilmoitus on tähdännyt tähän ratkaisevaan pelastushistorialliseen vaiheeseen. Siksi koko VT:n täytyy todistaa hänestä. Typologinen tulkinta ei ole kristittyjen keksimä, van jo VT sisältää typologista tulkintaa." Emmauksen tiellä, s.8, Antti Laato

""Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhunet?" Jeesus haluaa paljastaa opetuslapsilleen, missä on VT:n tulkinnan painopiste. Ei Mooseksen kirjoissa ja sen sisältämässä liitossa, vaan profeettojen kirjoissa, joissa on kuvattu uusi liitto (Jer. 31.31-34) ja messiaaninen aikakausi. Tosin Jeesus ei jättänyt Mooseksen kirjoja kokonaan syrjään Emmauksen tiellä pitämässään raamattuopetuksessa. Luukkan mukaan Jeesus "selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. (Lk24:27). Ilmestyessään myöhemmin opetuslapsilleen Jeesus kertoo heille VT:n kirjoitusten täyttymisestä:"Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoituksissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." s.6 samasta kirjasta

Palstan otsikko on Jumalan pelastussuunnitelman ylistys. Ja tuossa siteeratussa Efesolaiskirjeen sitaatissa toistuu sen ylistys moneen kertaan.

Sen ihmeellisyyttä ei ole siinä mitenkään auki pureskeltu, kuten ei ole muuallakaan Raamatussa.

Kunnioitetaan mekin sitä edes sen verran, että emme edes esittäisi sitä käsittävämme, koska se ei ole meidän käsitettävissämme edes murto-osaltaan.

Paremmin tekisimme, kun vain ylistäisimme sitä. Emmekä niin koettaisi sitä selitellä järkeemme sopivaksi.

Heprealaiskirjeessä todellakin kerrotaan:

Hepr 9:15 Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Tässä jakeessa sanotaan, että Hänen kuolemansa tapahtui lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista.

Sen sijaan siinä ei sanota mitään siitä, miten ensimmäisen liiton aikaiset ihmiset uskoivat. Vanhan liiton uhreista oli tarkat säädökset: syntiuhreista, vikauhreista, kiitosuhreista...

Jeesuksen uhri oli erilainen kuin nuo VT uhrit. Jeesuksen uhri oli kertakaikkinen. Se ei edellytä meiltä mitään pelastukseksemme.

Ja se oli veriuhri, ihmisverta, Jeesus uhrasi itsensä.

Hän kuoli ja perintö siis astui voimaan:

Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.
Hepr 9:15-17

Jeesuksen kertakaikkinen uhri ei edellytä meiltä pelastukseksemme edes niitä niin kovin väärinymmärrettyjä hyviä tekoja.

Joista hyvistä teoistakin Hepr 9 jakeessa 14 niin hienosti sanoo:

Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Oikeen huutomerkin kera, niin hieno asia on tuo, että voimme täysillä palvella Jumalaa, kun ei tarvitse meidän enää pelastuksemme kanssa hääräillä! Pelastuksemme on kokonaan hoidettu.

Nyt uudessa liitossa saamme uskoa tuon kertakaikkisen uhrin puhdistavan kokonaan omantuntomme ja saamme ilolla palvella Jumalaa niillä lahjoilla joita itse kullakin on.

Johanneksen evankeliumissa tuo sanotaan niin kompaktisti:

Joh. 1:29 "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”

Sen synnin, joka oli vanhan liiton aikaista ja sen synnin, joka on uuden liiton aikaista.

Maailman synnin!  

Tämä Jeesuksen uhri, ihmisuhri, oli juutalaisille aivan täysi tabu. Baalille toimitettiin järkyttäviä uhritoimituksia.

Myöhempi ajatus ehtoollisesta, jossa syödään ihmisruumista ja juodaan verta ei todellakaan ole vanhan liiton juutalaisuuden maailmaan sopiva ajatus millään muotoa.

Tuo ero on täysin sovittamaton. Ja ei tee Jumalan sanalle minkäänlaista oikeutta sen eron pois selittäminen.

Kristinusko oli täysi hullutus senaikaisessa juutalaisessa maailmassa ja olisi sitä ollut myös aiemmat vuosisadat. Täysin Jumalan antamien säädösten vastaista.

Mitään sellaista ei oltu Messiaalta osattu odottaa.

Kuten evankeliumeistakin voimme lukea, olivat Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin aivan murheen murtamia. Koko juttu oli ihan hukassa!  

Ja täysi hullutus se on edelleen!

Vaikka sitä kovin yritettäisiinkin järkeistää ja saada näyttämään hovikelpoiselta ja rationaaliselta.