Sauvoista

Suureksi iloksemme ja opetukseksi NN kirjoitti eilen Kaislameren tapahtumasta liittäen mukaan kolme eri kohtaa Vanhasta testamentista.

Näistä jokainen Haamulin valitsema kohta liittyy selvästi niin asiallisesti kuin kielellisesti keskusteluumme eivätkä ole villiä vapaata assosiaatiota sanojen innoittamana selityksenä.

Haamulin havainnot ovat erinomaisia, opettavaisia ja siten suorastaan hauskoja - näin Jumalan Sana todella tulee keskellemme elävänä ja väkevänä!

1. Nehemia

"Tuottaako sinulle ongelman myös Nehemia 9, joka ei ollenkaan muistele Kaislameren tapahtumia siinä hengessä jossa sinä sen teet."

Sinä näit meidän isiemme ahdingon Egyptissä, kuulit heidän huutonsa Kaislameren rannalla.

Tunnusteoilla ja ihmeillä sinä rankaisit faraota ja hänen palvelijoitaan ja koko hänen kansaansa, sillä sinä tiesit heidän röyhkeytensä isiämme kohtaan. Näin loit itsellesi nimen, jota yhäkin kunnioitetaan.

Meren sinä halkaisit kahtia heidän edessään, ja he kulkivat meren poikki kuivaa maata myöten. Mutta heidän vainoojansa sinä upotit syvyyteen kuin kiven kuohuviin aaltoihin.Neh. 9:9-11

Tämä on aivan mainio viittaus. Nehemia, kuten muistamme, elää pakkosiirtolaisuuden jälkeistä aikaa 500-luvun taitteessa eKr. Kaislameren tapahtumista on jo kulunut yli 700 vuotta.

Jos vertaamme tätä vaikka Suomen historiaan niin saamme käsityksen ajan pituudesta, 2012 - 700 ... 1312, melkeinpä kansamme koko tuttu historia.

On palattu Jumalan antamalta rankaisumatkalta ja Nehemia lausuu Katumusrukouksen, jossa hän käy läpi kansansa menneitä vaiheita.

5 Mooseksenkirjaa ovat ilmeisesti hänelle jo tutut, viimeinenkin eli viides on jo valmis.

Haamulin valitsema kohta kertoo meille, kuinka pakkosiirtolaisuudesta palannut kansa, sinänsä valtavan ihmeen kokenut ja "uudestisyntynyt" vastoin kaikkea todennäköisyyttä (monet muut alueen kansat tuhoutuivat ja katoavat historiasta assyrialais-babylonialais sodissa).

Koko tuo luku Nehemia 9 on upeaa kuvausta siitä, miten Herra on pitänyt huolta kansastaan.

2. Opetuspsalmi 106

"Toisaalta esim. Ps. 106 mainitsee Mooseksen, mutta ilmiselvästi hän onkin siinä tulkittavissa Kristus-esikuvana:"

He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.
Ps 106:21-23
Tämä on syvällistä Israelin kansan uskoa ja tämän äärellä herää monenmoisia mietteitä siitä, millä eri tavoilla Mooses seisoi kansan suojana suuttunutta Jumalaa vastaan, kun kansa Kaislameren hurjista tapahtumista huolimatta yhä oli epäuskoinen.

3. Jesaja 10:26

"Mutta miten mama pääsee Jesajasta yli. Sillä Jesaja "poistaa" ihminen-Mooseksen tykkänään, sanoessaan:"

"Ja Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan, niinkuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla, ja Hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja Hän kohottaa sen niinkuin muinoin Egyptiä vastaan." Jes. 10:26

Hän kohottaa? Miksi Jesaja Herran Sebaotin kohottaneen sauvan Egyptiä vastaan, sillä eikö se ollut aina Mooses, joka sauvan kohotti.”

Tämä Jesajan kohta on aivan yliveto löytö Haamulilta! Päin vastoin, tarkoituksemme nettiruukussa ei ole "päästä yli" Jumalan Sanasta vaan katsomaan, mitä on kirjoitettu ja näin rukoillen pyrkimään syvemmälle sen aarteita ammentamaan.

Todellakin, sauvat tässä heiluvat sauvat hurjasti. Kun katsomme koko kohdan näemme että "sauvan ojentaminen" on vahva kielikuva, joka varmaan tuohon sauvojen aikaan oli kansalle tuttu.

KR 1992 kääntää kohdan sujuvasti ja saman sisällön antaen:

Mutta näin sanoo Jumala, Herra Sebaot: "Älä pelkää, kansani! Siion, älä pelkää Assyriaa, vaikka se lyö sinua ruoskalla ja kohottaa sauvansa sinua vastaan, niin kuin Egypti kerran.

Älä pelkää, sillä pian, aivan pian, minun suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy sinun vihamiestesi tuhoksi.

Ja Herra Sebaot nostaa ruoskansa heitä vastaan ja lyö, niin kuin löi Midiania Orebin kallion luona.

Hänen sauvansa kääntyy sinun vihollisiasi vastaan, hän kohottaa sen niin kuin kerran Egyptissä.
Jes 10:24-26 KR 1992

Jesajan kirjassa verrataan Assyrian sotaisaa kansaa, käsitettä, joka lyö ruoskalla ja "kohottaa sauvansa sinua vastaan"

Tämä on väkevä kielikuva ja ajatuksiin tulee vahva mies jonka kädessä on ryhmyinen pelottava keppi, josta kohta tulee satuttavia ja tyrmääviä ja luita rikkovia lyöntejä.

Ja niinkuin Assurin kansa, näkymätön Israelin Jumala tekee myös, nostaa ruoskan lyödäkseen niinkuin Orbein kallion luona ja Jumala kohottaa myös ryhmyisen sauvansa vihollista vastaan, niinkuin kerran Egyptissä.

Sauvan kohottaminen voi tässä sisältää kaiken sen, mistä 2 Ms kertoo ... kuinka Jumala löi faaraota ja hänen kansaansa, ei niinkään Kaislameren avaamista. Mutta voimme toki ajatella myös merta vertauskuvallisena "vihollisena"

Saamme tutkia näitä Jumalan Sanan kohtia nettiruukun keskustelujen valossa.

Vaan otetaanpa myös Uudesta testamentista kohta mukaan.

Diakoni Stefanus seisoo Suuren neuvoston edessä, joka vähän aiemmin on tuominnut hänen Herransa kuolemaan. On ehkä vuosi 35 jKr. Ollen itse hengenvaarassa, Stefanus käy myös läpi kansansa historiaa Jumalan Sanan valossa.

Stefanuksen puheessa painopiste on kokonaan Mooseksessa ikäänkuin Jumala olisi vain taustalla. "Juuri Mooses teki..."

Laitan tähän koko kohdan:

"Tämän Mooseksen israelilaiset olivat kieltäneet sanoen: 'Kuka sinut on pannut päälliköksi ja tuomariksi?' Mutta juuri hänet Jumala lähetti päälliköksi ja vapauttajaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa.

Juuri hän johti heidät pois ja teki ihmeitä ja tunnustekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan.

Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Jumala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.'

Juuri Mooses, silloin kun kansa oli koolla autiomaassa, välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille.

Mutta meidän isämme eivät suostuneet tottelemaan häntä, vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin.

Apt 7:35-39

Stefanos pitää viimeistä saarnaansa ennen kuolemaansa.

Apt 7:36 Juuri hän (=Mooses) JOHTI heidät pois ja TEKI ihmeitä ja tunnustekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan.

Apt 7:39 Mutta meidän isämme eivät suostuneet TOTTELEMAAN häntä (=Moosesta), vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin.

Stefanoksesta itsestään kerrotaan edellisessä luvussa:

Apt 6:8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän (=Stefanos) TEKI suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.