Vielä vanhurskauttamisesta ja pyhityksestä

Toisinaan käytetään kuitenkin sanaa regeneratio 'uudestisyntyminen' sanan iustificatio 'vanhurskautus' asemesta.

Siksi ensin mainittu sana on tarkoin selitettävä, jottei uskonvanhurskauden seurauksena tapahtuvaa uudistusta sekoitettaisi uskon kautta tapahtuvaan vanhurskauttamiseen itseensä, vaan käsitteet osattaisiin oikealla tavalla pitää erossa toisistaan.

Sanaa regeneratio 'uudestisyntyminen' käytetään nimittäin kahdella tavalla.

Laajemmassa merkityksessä se sulkee piiriinsä sekä syntien anteeksiantamuksen yksin Kristuksen tähden että tätä seuraavan uudistuksen, jonka Pyhä Henki saa aikaan niissä, jotka on uskon kautta vanhurskautettu.

Suppeammin sitä käytetään merkityksessä remissio peccatorum et adoptio in filios Dei 'syntien anteeksiantaminen ja Jumalan lapseksi ottaminen'.

Jälkimmäisessä merkityksessä Puolustus käyttää sitä alinomaa: iustificatio est regeneratio, vanhurskautus on samaa kuin uudestisyntyminen.

Myös Pyhä Paavali tekee eron uudestisyntymisen ja uudistuksen välillä: "Hän pelasti meidät uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta" (Tit. 3:5).

[...]

Koska vanhurskauttamisesta puhuvaa uskonkohtaa on varjeltava puhtaana, on erityisen tarkoin pidettävä huolta siitä, ettei vanhurskauttamisen opinkohtaan sekoiteta eikä sotketa sellaista, mikä siihen ei asiallisesti kuulu, nimittäin sitä, mikä kulkee uskon edellä ja mikä on sen seurausta.

[...]

Mutta Paavali sanoo: (Room. 3:28) "Meidät vanhurskautetaan uskon kautta, ilman tekoja" ja antaa siten ymmärtää, että uskolla tapahtuvaan vanhurskauttamiseen ja tästä puhuvaan opinkohtaan eivät kuulu sen paremmin katumus kuin vanhurskauttamista seuraavat teotkaan.

Hyvät teothan eivät ole vanhurskauttamisen edellytys vaan sen seuraus.

Persoonan on oltava vanhurskas voidakseen ruveta tekemään hyviä tekoja.

Edelleen: vaikka uudistuminen ja pyhittyminen ovat välimiehemme Kristuksen lahjaa ja Pyhän Hengen työtä, eivät nekään kuulu vanhurskauttamiseen eivätkä siitä puhuvaan opinkohtaan vaan sen seurauksiin.

Turmeltunut lihamme estää uudistusta ja pyhitystä saavuttamasta täydellistä puhtautta tämän elämän aikana.

Siitä on tohtori Luther kirjoittanut osuvasti mainiossa, laajassa Galatalaiskirjeen selityksessään:

"Olemme mekin sitä mieltä, että opetuksessa on puhuttava myös rakkaudesta ja hyvistä teoista, mutta sen on tapahduttava oikeassa yhteydessä, niin että oppi teoista pidetään erillään vanhurskauttamisopista."

Yksimielisyyden ohje: Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus

Tämä vanhurskautuksen ja pyhityksen sekoittaminen keskenään on kuin sekoittaisi yhteen syntymän ja elämän.

Ikäänkuin syntymähetkellä elämä olisikin eletty.

Jotta voisi elää, täytyy ensin syntyä. Ja kun on syntynyt, siitä seuraa elämä. Alkaen vauvaiästä taaperoiän, lapsuuden ja nuoruuden läpi aikuisuuteen ja vihdoin vanhuuteen.

Elämää ei voi elää ennen syntymää, eikä koko elämä ole eletty syntymähetkellä.

Samalla tavoin vanhurskautus ja pyhitys liittyvät toisiinsa. Vanhurskautusta seuraa pyhitys. Pyhitys ei ole ennen vanhurskautusta vaan se alkaa siitä.

Toista ei ole ilman toista, mutta niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Seuraamukset niiden sekoittamisesta ovat nähtävissämme.