Hengellinen kasvu ja lapsenkaltaisuus

Ihmiselämänsä päivinä Jeesus ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon.

Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.

Hänestä tuli Jumalan asettama ylipappi, jonka pappeus on Melkisedekin pappeutta.

Hepr 5:7-9
Tuo heprealaiskirjeen kohta todellakin kertoo hengellisestä kasvusta myös Jeesuksen kohdalla. Ei edes hänen kohdallaan paketti ollut täydellinen ensi hetkestä lähtien.

Lapsenkaltaisuuteen pyrkiminen nousee aina esiin, kun puhutaan hengellisestä kasvamisesta. Varmastikin kannattaa pohtia silloin, mitä on lapsenkaltaisuus.

Raamatussa monin paikoin kehotetaan kasvuun, vastuun ottamiseen omasta paikastaan ja annetuista leivisköistä, toimimiseen.

Saattaapi tosiaan kuulostaa ensikuulemalta ristiriitaisilta nuo kasvu ja lapsenkaltaisuus. Ja usein kuuleekin päädyttävän siihen, että kaikkihan vaan tapahtuu... kunhan vaan oikealla tavalla uskoo...

Katsotaanpa, mitä heprealaiskirjeen viides luku oikeen sanoo. Siinä näyttäisi olevan aika monenlaisia elementtejä tämän aiheen pohdintaan:

"Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus.

Kun hän oli saavuttanut täydellisyyden, hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja"

Merkityksellinen kohta on myös tämä: "hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon."

Noissa muutamassa jakeessa sanotaan hirmu paljon. Ehkäpä noita tärkeitä kohtia voisi nostaa esiin näinkin:

-ääneen itkien rukoili ja huusi avukseen häntä, jolla oli valta
-taipui Jumalan tahtoon
-joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus
-saavuttanut täydellisyyden
-niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia


Jeesus itki ja rukoili avukseen Isäänsä

=lapsenkaltaisuus

Jeesus taipui Jumalan tahtoon

=lapsenkaltaisuus

Jeesus joutui kärsimyksistä oppimaan

=kasvaminen

Jeesus saavutti...

=kasvaminen (Hän todellakin saavutti täydellisyyden)

...täydellisyyden

=Jumalan kaltaisuus

Jeesuksesta tuli pelastaja

=Jumalankaltaisuus

Heprealaiskirje jatkaa:

Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan.

Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa.

Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.

Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.
Hepr 5:11-14

Ei todellakaan kannata sekoittaa Jeesuksen mainitsemaa lapsenkaltaisuutta johonkin sellaiseen, joka olisi aikuisuuden vastakohta siinä mielessä, että se olisi jotenkin tila, jossa ei kasvettaisi ja toimittaisi ja otettaisi omaa tehtävää vastaan ja pidettäisi siitä huolta.

Tuossa on melko kovia sanoja sellaista opetusta vastaan: "Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa."

Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.

Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.

Hepr 5:13-14 Tuosta paikasta tulee väkisinkin mieleen 1 Moos:4-5
Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."

Onpas jännittävä juttu! Mistäs tossa nyt oikeen on kyse?

Käärme houkuttelee Eevaa, että tästä maistamalla saat tietää hyvän ja pahan, eli tulet Jumalan kaltaiseksi...

Ja efesolaiskirjeessä kerrotaan, että uskossaan aikuinen on harjoittanut aistinsa erottamaan hyvän ja pahan... eli kasvanut uskossaan aikuiseksi?


Mites tuo nyt sitten oikeen on?

Millainen on lapsi?

Lapsi on sellainen, joka luottaa siihen, että hänestä pidetään huolta, joka tietää, että hänellä on Isä, johon hän voi aina turvautua.

Eikös vaan?

Tässä luottamuksessa ja turvallisuudessa lapsi saa kasvaa täyteen miehuuteen, edelleen Jumalan lapsena Häneen luottaen.

Mitä sitten olisi ei-lapsenkaltaisuus?

Eikös se olisi sellaista, että itse hallitsee elämänsä ja kohtalonsa ja on kuin Jumala itse oman elämänsä suhteen.

Eikös vaan?

Eli juuri se perustavaa laatua oleva synti, johon Aatami ja Eeva lankesivat. Itseasiassa epäuskon synti!!!

Lapsenkaltaisuus ei siis ole sellaista, että pyrittäisiin pysymään maitoruualla koko ikä, niinkuin joissain piireissä pyritään ihmiset pitämään: koko uskonelämä pyörii syntienanteeksijulistamisen ympärillä ja ei ole mitään muuta ymmärrystä uskonelämästä, Jeesuksen seuraamisesta, Jumalan tahdon kuulemisesta, Hänen tahtonsa noudattamisesta...

Lasta ei vaadita kasvamaan.

Ja lapselta ei odoteta mitään sellaista, mihin hän ei kehitystasoltaan ole kypsä.

Samoin on hengellisessäkin kasvussamme. Meiltä ei odoteta sellaista, mihin emme ole kypsiä, eikä meitä vaadita kasvamaan.

Aivan kuten tuolla haamulin lainaama Wilkerson toteaa, että kasvua syntyy, kun tulee ruokituksi Jumalan Sanalla.

Jumalan lapsella on jano ja nälkä saada kuulla Jumalan sanaa, saada olla Hänen yhteydessään.

Mitään oikotietä ei ole!!

Eikä varmaankaan mitään sellaisia mittakeppejä, joiden kanssa voisimme toisiamme mittailla.

Meidän hommamme on kuunnella, mitä Hänellä on juuri meille sanottavaa!

Aivan kuin lapset!

Ja toimia sen mukaisesti, kuka minkäkinlaisessa tehtävässä.

Aivan kuin lapset!

Aivan samoin kuin ei viisivuotiaalta odoteta 20-vuotiaan toimintakykyä ja -valmiutta, ei myöskään voida puristaa hedelmiä sieltä, missä niitä ei ole.

Ei kukaan omalta kohdaltaan eikä toisilta.

Aika usein kun näistä puhutaan, alkaa puhe omanvanhurskauden teoista, joita sanotaan sitten joidenkin kuvittelevan hedelmiksi...

Joka on joskus saanut maistaa mangoa suoraan puusta, tai vaikkapa greippiä, tietää, mistä on kyse, kun puhutaan mangoista tai greipeistä.

Suomeen tuodaan niitä, jotka on poimittu raakoina ja keinotekoisesti, jos ollenkaan kypsytetty...

Sekin lienee yksi aspekti, ettei raakoja hedelmiä kannattaisi ruveta poimimaan.

"Aivan samoin kuin ei viisivuotiaalta odoteta 20-vuotiaan toimintakykyä ja -valmiutta, ei myöskään voida puristaa hedelmiä sieltä, missä niitä ei ole.
Ei kukaan omalta kohdaltaan eikä toisilta." (mama)

Niinpä. Siksi Pietarikin kehottaa kasvamaan Herran armossa ja Hänen tuntemisessaan.

2. Piet. 3:18: "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään." Herran armossa ja tuntemisessa on ainoa oikea kasvupaikka. Tilassa, jossa jo ollaan armahdetut, jossa synnit on saatu anteeksi, jossa Jumala tunnetaan Isänä ja Jeesus Vapahtajana eikä tuomarina. Vain siinä tilassa voidaan kasvaa sitä hedelmää, jonka sisällä on sama siemen kuin se Siemen, josta kasvu on lähtöisin. Lajinsa mukaista hedelmää. Kun on ensin tehty Puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, niin...

Juuri niin. Kasvamaan Herran armossa ja Hänen tuntemisessaan.

Aina vain paremmin oppia tuntemaan Häntä. Siinä on meidän kasvumme.


Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen

Kol 3:9-10
Heprealaiskirje jatkaa luvussa 6 kertomalla, mitä on maitoruoka, joka on juuri syntyneelle välttämätöntä,jotta hän kasvaisi pelastukseen:


Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.

Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.

Hepr 6:1-3 Maitoruokaa on siis Kristuksen opin alkeet.

Maailman mukaisesti käyttäytymistä ja omatekoista hurskautta (ei suinkaan maitoruokaa) on Paavalin mukaan:

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"?

Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.

Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Kol 2:20-23

Maitoruoka, eli Kristuksen opin alkeiden julistaminen on välttämätöntä juuri syntyneelle uskovalle.

Vastasyntyneen vatsa ei todellakaan kestäisi vahvempaa ruokaa.

Paavali puhuu Kolossalaisille tästä jotenkin niin ihanasti. Maitoruuasta, jota kolossalaiset olivat saaneet ja sen myötä seuranneesta kasvusta:

Me kiitämme aina Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, kun rukoilemme teidän puolestanne.

Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan sen lupauksen kannustamina, jonka toteutuminen odottaa teitä taivaassa. Tästä toivosta te kuulitte jo silloin, kun teille julistettiin totuuden sana, kun evankeliumi tuli teidän luoksenne. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ja tulitte sen tuntemaan sellaisena kuin se todella on.

Epafras, jolta olette sen kuulleet, on rakas työtoverimme, joka uskollisesti palvelee Kristusta teidän hyväksenne. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta, jonka Henki on teissä synnyttänyt.

Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon.

Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa. Hänen kirkkautensa voima ja väkevyys vahvistakoon teitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä.

Kol 1:3-11
-että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä

-ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon.

-että eläisitte Herralle kunniaksi

-ja kaikessa hänen mielensä mukaan

-kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää

-ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa

Ajatelkaapa, mistä kaikesta Paavali tuossa puhuu!!

Ja kun ei nämä ole jotain sellaisia asioita, mitkä olisivat jotain teoriaa

vaan ne ovat elävää elämää tarkoitettu täällä maan päällä Hänen yhteydessään eläville.

Tuo kolossalaiskirje jatkuu melkoisen vahvana ruokana, jonka nieleminen ei ole kovin helppoa vielä maitoruualla oleville.


Monesti tuntuu siltä, että uskovat mieluusti jäävät sinne opin alkeisiin, eivätkä edes halua kasvaa Hänen tuntemisessaan.

Se vaatisi toimintaa, kuuntelemista, todellista yhteyttä Hänen kanssaan, dialogia, valoon astumista, omaksi itsekseen kasvamista, monia pelottavan kuuloisia asioita.

Maitoruoasta, eli Kristuksen opin alkeista Paavali puhuu korinttolaisille:

Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.

Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.

Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.

Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

1 Kor 3:10-15

Perustus on Kristus, mitään muuta perustusta ei voi olla. Joku jää mieluusti makaamaan siihen perustuksille rakentamatta mitään. Joku rakentaa oljista, kuka mistäkin.

"Se, jonka rakennus kestää, saa palkan."

Vaikka rakennus olisi oljista ja palaisi koeteltaessa, jos perustus kuitenkin on Kristus, silloin pelastuu "kuin tulen läpi".

Rakennuksen rakentuminen ei ole automaatio, eikä se, mitä materiaalia käytetään rakentamisessa, vaikka perustus olisikin oikea.

Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Apt 4:11-12

Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu.

Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä".

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen.

Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

Sanotaanhan Raamatussa: -- Katso, minä lasken Siioniin kulmakiven, valitun kiven, jonka arvo on suuri. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.

Te, jotka uskotte, saatte siis osaksenne tämän arvon ja kunnian, mutta niille, jotka eivät usko, "kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakivi, kompastuskivi ja kallio johon langetaan". Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin.

1 Piet 2:1-8

Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä".


Oletko sinä saanut maistaa Herran hyvyyttä? Sitä maitoruokaa, puhdasta Sanan maitoa?

Vain se voi sinut pelastaa!!

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen.

Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

Rakkentukaa! Kasvakaa! Hengelliseksi rakennukseksi! Pyhäksi papistoksi! Toimittaaksenne hengellisiä uhreja! Jotka ovat Jumalalle otollisia...

...Jeesuksen Kristuksen tähden!

Älä jää makaamaan tielle, vaan vietä aikaa Hänen seurassaan.

Nää on jotenkin aivan huikeita juttuja Yhdestä kohdasta poukkoaa toiseen ja siitä viidenteen ja takaisein ensimmmäiseen kolmannen kautta.

Olisi kiva, jos saisi ajatuksensa kirjattua silleen tsuptsup (ehkä ihan hyvä ettei saa). Mutta lukekaa toi kolossalaiskirjeen alku! Aivan huikeaa tekstiä. Ja jälleen sitä lukee jotenkin niin uusin silmin, uudesta näkökulmasta!

Sorry, että ajatukset poukkoilevat ja välistä saattaa jäädä monta siltaa väliin, ja ehkä näyttää että edellinen asia ei kovin liity seuraavaan. Kirjoittaminen on vielä tässä vaiheessa elämää hitaampaa kuin ajatuksenkulku...

:-)

Mikä vielä jäi painamaan mieltä, on tuo heprealaiskirjeen kuudennen luvun jatko:


Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen -- niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!

Jos maa imee sisäänsä sateen, joka sitä usein kastelee, ja tuottaa sadon viljelijöilleen, se saa osakseen Jumalan siunauksen.

Mutta jos se kasvaa ohdaketta ja orjantappuraa, se ei kelpaa mihinkään. Sitä uhkaa kirous, ja niin se lopulta poltetaan.

Te, rakkaat ystävät, olette kuitenkin tuo parempi maa, ja teitä odottaa pelastus. Olemme siitä varmoja, vaikka puhunkin näin.

Eihän Jumala ole epäoikeudenmukainen, ei hän unohda teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.

Hartaasti vain odotamme, että te itse kukin loppuun asti yhtä innokkaasti haluatte kokea yhteisen toivomme täyttymisen.

Älkää päästäkö itseänne veltostumaan, vaan seuratkaa niiden esimerkkiä, jotka ovat uskoneet ja kärsivällisesti odottaneet ja sen tähden saavat omakseen sen, minkä Jumala on luvannut.
Hepr 6:4-11

Ja vielä yksi illan helmi sieltä kolossalaiskirjeestä:

Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.

Hän riisui aseista vallat ja voimat ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän teki Kristuksesta niiden voittajan.

Kol 2:13-15