Isä meidän

Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa!

Pyhitetty olkoon sinun nimesi;

tulkoon sinun valtakuntasi;

tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;

anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;

ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;

Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
Matt 6:9-13

Uudessa testamentissa (-38) tulee 26 osumaa haulla minun+isäni.

Aikamoinen Isä-Poika -suhde!

Myös me saamme olla Hänen lapsiaan.

Monenlaista perheyhteyttä siis kuuluu elämäämme.

Kuulumme fyysiseen perheeseemme. Jokaisella meistä on isä ja äiti. Enempi tai vähempi olemassaolevana tai poissaolevana. Vielä elossa tai jo kuolleena.

Sitten meillä useimmilla on jonkinmoinen seurakuntaperhe, johon koemme kuuluvamme kuka löyhemmin kuka tiiviimmin.

Ja vielä tämä Isä-lapsisuhde Taivaallisen Isän kanssa.

Meillä taitaa jokaisella olla omanlaiset kokemuksemme näistä kaikista "perhesuhteista".

Perhesuhteet ovat yleensä ihmisille ne, joissa meistä kasvaa aikuisia. Perheessämme meillä on tarjolla kellä minkäkinlaiset puitteet kasvaa aikuisiksi.

Joillain ne puitteet ovat erinomaisen tukevat aikuisuuteen kasvua ajatellen ja joillain ne voivat olla hyvinkin puutteelliset ja suorastaan psyykeä vahingoittavat.