Hengellinen kasvu

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
Ef 4:11-16 

Jostain syystä usein törmää saarnoissa ja puheissa sellaiseen, että uskovan pitäisi olla hengellisesti rakentumaton, lapsen kaltainen. Ja kasvua jotenkin suorastaan pelätään.

Kuitenkin Raamattu kehottaa kasvamaan täyteen aikuisuuteen.

Erik Erikson on aikanaan kehittänyt psykososiaalisen kehityksen mallin ihmisen psykososiaalisen kehittymisestä.

Eri ikäkausina ihmisellä on erilainen kehitystehtävä (=kehityskriisi), jonka onnistunut ratkaisu tuottaa positiivisen, hyvän pohjan seuraavalle kehitystehtävälle. Epäonnistunut ratkaisu taas johtaa ikäviin seuraamuksiin.

Epäonnistuneita kehitystehtävien ratkaisuja voi toki myöhemmin paikata, varsinkin niitä loppupään asioita. Vauvaiän ja varhaislapsuuden kehitystehtävät vaikuttavat persoonallisuutemme syvärakenteisiin siten, että niihin vaikuttaminen myöhemmällä iällä on melkoisen vaikeaa.

Ohessa taulukossa tiivistettynä tuo malli (Persoona 2 -kehityspsykologia, lukion psykan oppikirja)

Kehityskriisin ajoittuminen / Onnistunut ratkaisu / Epäonnistunut ratkaisu

1. Vauvaikä / Perusluottamus / Perusturvattomuus

2. Varhainen leikki-ikä / Itsenäisyys / Epäily, häpeä

3. Myöhäinen leikki-ikä / Aloitteellisuus / Syyllisyys

4. Kouluikä / Toimeliaisuus / Alemmuus

5. Nuoruus / Identiteetti / Roolien hajaannus

6. Varhaisaikuisuus / Läheisyys / Eristäytyminen

7. Keskiaikuisuus / Tuottavuus / Lamaantuminen

8. Vanhuus / Minän eheys / Epätoivo

Edellisen vaiheen ratkaisu vaikuttaa aina seuraavaan kehitysvaiheeseen.

Kolme ensimmäistä kehitystehtävää vaikuttavat kaikkein syvimmälle ihmisen persoonassa.

Jos vauvaiässä ei ole pystynyt luottamaan siihen, että saa ruokaa, kun tulee nälkä ja vaihdetaan kuiviin, kun on märkä olo ja otetaan syliin kun surettaa ja kauhistuttaa, syntyy lapselle perusturvattomuus ja aina myöhemmissä kehitystehtävissä joutuu käyttämään energiaansa sen varmistamiseen, että on turvallista peruselämisen tarpeet tyydyttyvät.

Varhaisessa leikki-iässä kokeillaan rajoja ja syntyy uhmakohtauksia. Vanhempien syuhtautuminen lapsen uhmaan on ratkaisevaa tässä kohtaa. Rajoja asettamalla, mutta antamalla mahdollisuuksia oman tahdon kokeilemiseen, saavuttaa lapsi realistisen kokemuksen itsenäisyydestään. Liiallinen periksiantaminen tai kielteinen suhtautuminen lapsen tahtoon kehittää lapsesta epäilevän ja häpeäalttiin.

Myöhemmässä leikki-iässä lapsi tarvitsee turvallisen mahdollisuuden tutkia itseään ja ympäristöään. Lopputuloksena joko aloitteellinen tai helposti syyllistyvä lapsi.

Ensimmäisinä kouluvuosina toisten lasten kanssa toimiessa kehittyy joko itseensä luottava toimelias lapsi tai kehitystehtävän epäonnistuessa alemmuudentuntoinen.

Nuoruusiällä rakennetaan omaa identiteettiä ja kokeillaan joustavasti monenmoisia. Tässä on helposti vanhemmilla kiusaus antaa ulkopuolelta "se ainoa oikea" identiteetti, jolloin nuoren oma identiteetti ei pääse kasvamaan vahvaksi.

Varhaisaikuisuudessa luodaan läheisiä suhteita oman perheen ulkopuolisiin ihmisiin. Myös yksinäisyyden sietäminen on tämän vaiheen tärkeä tehtävä. Tässä vaiheessa epäonnistumisen kaksi ääripäätä ovat sulautuminen toiseen ihmiseen tai läheisten suhteiden välttäminen.

Aikuisuuden keskivaiheessa ollaan tuottavia: lasten hankkiminen, työura, yhteiskunnallinen vaikuttaminen. On tavoitteita, joiden saavuttamisesta nautitaan. Epäonnisytuminen voi johtaa lamaantumiseen.

Vanhuudessa katsellaan elämän kokonaisuutta ja "ollaan viisaita" ja elämää katsellessa siitä jo opetellaan luopumaan. Vaihtoehtona on olla hyväksymättä mennyttä elämää ja kokea epätoivoa. Lähestyvää kuolemaa ei odoteta rauhallisin mielin.

Tuossa pintapuolisesti tuo Eriksonin teoriaa.

Vaillant lisäsi tähän teoriaan käsitteen portti aikuisuuteen, joka on tuossa Varhaisaikuisuuden jälkeen, eli ennen tuota tuottavan elämän alkua.

Minusta tätä teoriaa voisi katsella myös hengellisen kasvamisen näkökulmasta. Se laittaa ajatukset hieman uusille urille.

Jumalan perheeseen syntymisen alussa on turvallisuus ja kaikesta huolehtiminen tärkeällä osalla.

Nykylähetystyökin lähtee juuri tuosta rakkauden palveluksesta ja perustarpeista huolehtimisesta. Ruokaa, turvaa, Jumalan rakkauden välittämistä ihmisille.

Kelpaamattomuuden tunne, eihän nyt tällaista voi Jumala rakastaa. Minunko vuokseni, tällaisen, on Jumala antanut Poikansa? Epäilys ja häpeä itsestä meinaa nousta pintaan. Hirmun tärkeää on välittää ihmisille sitä, että he ovat juuri omana itsenään Jumalan rakastamia. Koko persoonina.

Sitten ne teot... Onko lapseuteni ja Jumalan rakkaus kiinni siitä, mitä teen tai jätän tekemättä, vai olenko Hänen lapsensa epäonnistuessanikin?

Jokainen uskova haluaa viedä sanaa eteenpäin. Varsinkin tuolloin alussa tarve kertoa siitä on valtavan voimakas. Miten tähän suhtautuvat kanssakristityt? Koettavatko pidätellä ja kertoa että ei tommosta, väärin meni, ei ei... Tämä on tärkeä kohta myönteisen toimeliaisuuden kannalta. Vaihtoehtona alemmuudentuntoinen kristitty...

Kristityn identiteetti? Mitä tämä Jumalan lapseus minulle on? Saako kokeilla erilaisia rooleja vai annetaanko valmiina alistuvan lampaan osa, joka tekee mitä muut määrää?

Miten onnistuu suhteiden luonti muihin uskoviin? Onko luvallista vain oman "perheen sisäiset suhteet. Saako hakea oppia ja koulutusta?

Ja sitten se tuottava vaihe:
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön"

Ja lopulta vanhuus ja viisaus, jolloin ollaan valmiita hyvän päivätyön tehneinä jo siirtymään "näkemiseen".

Wikipediasta löytyy lisää tota teoriaa ja googlaamalla paljonkin.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_H._Erikson

Miten näitä vaiheita sitten kunkin kohdalla ratkotaan ja miten Jumalan "perhe" siinä auttaa tai haittaa, lienee yhtä monta tarinaa kuin on uskovaakin.