Pyhän Hengen työtoveri

Seuraavanlainen kommentti tuli tekstistä Jeesuksen seuraaminen:

"No, saivarteluahan tämä lienee, mutta minusta vaan kuulostaa hankalalta sanoa, että tässä oltaisiin Pyhän Hengen työtovereita."

Eiköpä tämänkin asian kanssa ole aikalailla samoin kuin puhuttaessa rakkaussuhteesta Jeesukseen.

Jos ei ole rakkaussuhdetta Jeesukseen, siitä ei voi puhua, ja jos on rakkaussuhde Jeesukseen, siitä ei voi olla puhumatta.

Jos ei ole Pyhän Hengen työtoveri, niin sitten siitä on aika hankala puhua. Ja jos on, siitä ei voi olla iloitsematta.

Kerronpa tähän tuoreen esimerkin työtoveruudesta, ehkäpä se auttaa, näkemään tätäkin asiaa hieman toisesta suunnasta.



Koiruus kylässä © -mlm-



Meillä on nyt ollut hoidossa kaverin koira puolitoista viikkoa, semmonen pikkunen palatsikoira. Huomenna palaa kotiinsa.

Koira tuli taloon suuren egon kanssa ottaakseen lauman haltuunsa. Joka mutkassa komennellen ja haluten asioista päättää ja pitää meidät komennossaan ja suojella meitä kaikilta mahdollisilta uhkilta. Pikkukoiran kanssa helposti käy silleen, koska ei kovin paljon haittaa, että se isottelee, eikä sille tule osoitettua paikkaansa.

Yhtenä päivänä ottaessani siltä luvatta pummittua sukkaa sen suusta, se onneton purasi minua. Jolloin tuli se hetki, missä katsoimme, mikä on kenenkin paikka tässä laumassa.

Kun siinä koira sitten ymmärsi paikkansa, meni jonkin aikaa, että se lymysi tuolien alla kuin häveten kuvitelmaansa omasta jumalallisuudestaan.

Nyt on tilanteemme se, että kun kutsun, koira tulee onnellisena häntäänsä heiluttaen luokseni. Kun menemme ovesta ulos, koira istuu oven vieressä odottamassa, että menen siitä ensin ja sitten tulee perässä. Sisään tullessamme samoin minä ensin, koira perässä. Ja koira jää odottamaan ovelle, että saan jalkansa pyyhittyä, eikä ryntää kuratassuissa enää suoraan sisään, jos en ehdi estää. Ulkona tulee luokse ensimmäisestä vihellyksestä.

Koira käyttäytyy nyt kaikin puolin käyttäytyy kauniisti, tietää paikkansa ja oman roolinsa siinä. Koira myös vaikuttaa huomattavasti iloisemmalta ja onnellisemmalta, kun sen ei tarvitse koko ajan vahtia, että mikään ei uhkaa laumaa, eikä sen tarvitse koko ajan olla komentelemassa muita, vaan se tietää, mikä on sen vastuu ja rooli laumassamme.

Työtoveruutemme on nyt varsin nautinnollista.

Sopisikohan tämä analogiaksi Työtoveruudesta Pyhän Hengen kanssa?