Kristuksen opin alkeet

Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.

Menkäämme eteenpäin, jos Jumala suo.
Hepr 6:1-3

Heprealaiskirjeen kirjoittajan mukaan Kristuksen opin alkeet ovat:

1. parannus kuolemaan johtavista teoista,
2. usko Jumalaan,
3. oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä
4. kätten päällepanemisesta,
5. kuolleiden ylösnousemus ja
6. iankaikkinen tuomio.

Heprealaiskirje on kirjoitettu seurakunnalle, jonka jäsenet ovat juutalaisuudesta kääntyneet kristinuskoon.

Tilanne heprealaiskirjeen vastaanottaneessa seurakunnassa on ilmeisesti ollut aikalailla samankaltainen kuin Lutherin aikaan ja mitä nytkin monissa paikalleen jämähtäneissä "herätys"liikkeissä.

On vahvana vielä se opetus mielessä, mitä on koko ikä kuultu: Tietyt asiat tekemällä ja tietyt rituaalit suorittamalla ja tiettyjä juttuja noudattamalla asiat tulee Jumalan kanssa hoidetuksi kuntoon ja iankaikkisuuden asiat ovat hyvässä hoidossa.

Käytän oheisessa tekstissä metodistikirkon raamattuopettajan ja pastorin hienoa tutkielmaa Hepr 6:1-3 tekstistä.
Koko artikkeli on luettavissa osoitteessa:

Luther kokosi aikanaan katekismukseen Kristinopin alkeet.

Ja esipuheessaan vielä sanoo:

"Mutta puhuakseni itsestäni: myös minä olen tohtori ja saarnaaja, ainakin yhtä oppinut ja kokenut kuin nuo ylimieliset ja suruttomat arvelevat olevansa.

Silti teen kuin lapsi, joka opettelee katekismusta. Aamuisin ja muulloinkin, kun minulla on aikaa, luen ja lausun sana sanalta ääneen Isä meidän -rukouksen, kymmenen käskyä, uskontunnustuksen, psalmeja jne.

Sen lisäksi minun on joka päivä jatkuvasti luettava ja opiskeltava, enkä sittenkään kykene käsittämään lukemaani niin kuin kernaasti haluaisin.

Lapseksi ja katekismusoppilaaksi minun on jäätävä ja mielelläni jäänkin.", Martin Luther, Iso katekismus, esipuhe.

Jotkut Raamatuntutkijat arvelevat, että alkuseurakunnan aikainen katekismus on sisältänyt juuri nuo kuusi kohtaa, jossa opetetaan näitä Kristuksen opin alkeita, nyt kristillisen seurakunnan aikana hieman eri näkökulmasta...

Mites sitten kun Luther sanoo yllä, että näihin pitää palata kaiken aikaa ja heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo, että mentäskö vähitellen eteenpäin. Onko kyseessä ristiriita, vai mistäkö lienee kysymys.

Tutkitaan siis, mitä tuo Raamatunteksti sisältää (Jori Brander)

1. "Parannus kuolemaan johtavista teoista" tunnettiin juutalaisuudessa 'lääkkeenä' yksittäiseen syntiin. Jos taas pakana kääntyi juutalaisuuteen, tällöin oli kyseessä kertakaikkinen katumus, joka ratkaisi ihmisen syntiongelman. "Kuolemaan johtavat teot" voivat viitata juutalaisuuden tapaan epäjumalanpalvontaan, mutta kirjeen kristillisessä kontekstissa se tarkoittanee todennäköisemmin juuri juutalaisuuden 'tyhjiä tekoja', joilla ei saavuteta pelastusta.

2. Juutalaisuus korosti kristinuskon tavoin "uskoa Jumalaan". Vaikka uskon vaade on sama, on uskon sisältö kuitenkin eri: juutalaisuus hylkäsi Kristuksen. Oikean parannuksen tuloksena on aina kääntymys. Kääntymyksessä vanha kuolemaan vienyt tie vaihtuu eläväksi uskoksi Jumalaan (Apt. 20:21).

3. "Oppi kasteista ja puhdistusmenoista" liittyy leeviläisen lain seremoniallisiin pesuihin, proselyyttikasteeseen ja ohjeisiin kuinka eri tilanteissa tulee puhdistautua (vrt. Hepr. 9:10). Kristillinen sisältö tälle kohdalle löytynee Paavalin kirjeestä Titukselle: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta", Tiit. 3:5. Väite, että tässä puhuttaisiin eri kasteista (Johanneksen kaste, vesikaste, Hengen kaste) ei tee oikeutta tekstin asiayhteydelle, vaikka oppi kasteesta kuuluukin kristillisen opin perusteisiin (katekismukseen).

4. "Kätten päällepanemisella" oli juutalaisuudessa kaksinainen merkitys. Ensinnäkin se liittyy lain määräykseen, että leeviläisen järjestelmän mukaan uhrin antajan (syntinen) tulee laskea kätensä teurasuhrin päälle, jotta sijaiskuolema lasketaan hänen pelastukseksi (3. Moos. 1:4). Toiseksi juutalaiset opettajat laskivat kätensä opetuslasten päälle vihkiessään heidät tehtäväänsä. Näistä jälkimmäinen on todennäköisempi merkitys kristillisessä asiayhteydessä.

5. "Kuolleiden ylösnousemus" oli sisällöltään samankaltainen opetus jo juutalaisuudessa kuin kristillisyydessä. Hekin opettivat, että ylösnousemus oli ruumiillinen (häpeällinen ajatus kreikkalaisille), ja että se tapahtui kahdessa osassa; ensimmäinen koski pyhiä ja jälkimmäinen kadotettuja (Jes. 26:19; Dan 12:2). Ylösnousemus oli erityisen tärkeä aihe etenkin farisealaiselle lahkolle (Apt. 23:6-8). Kristillinen opetus sisälsi edellisten lisäksi keskeisenä opetuksena Kristuksen ylösnousemuksen kuolleistanousemisen ensihedelmänä.

6. Vastaavasti kuin kaikki edellisetkin opit, oli "iankaikkinen tuomio" opetettu selkeästi Vanhassa testamentissa (Jes. 33:22; 1. Moos. 18:25). Ja Uuden liiton puolella oppi kuului selkeästi: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1)

Eli nämä opinkohdat kuuluvat sekä juutalaisuuteen että kristinuskoon. Juutalaisuudessa nämä viittaavat lakiliiton alaisuuteen ja se houkutus on ihmistä lähellä.

Kristinuskon myötä nämä opit viittaavat pelastukseen Kristuksessa. Ja Häneen tulee uskovien juurtua.

Mitenkäs sitten tuo ristiriita heprealaiskirjeen kirjoittajan ja Lutherin välillä? Onko sitä?

Heprealaiskirjeen seurakunta puuhasteli näiden peruskysymysten kanssa puuhastelemaan ilmeisesti niistä kiistellen ja väännellen ilman että pääsivät kasvamaan täyteen aikuisuuteen ja sille perustalle, jona Jeesus kristus muodostaa.

Samoin Lutherin aikana oli ihmisten saama raamattuopetus jäänyt kokonaan saamatta. Edes papisto ei silloin välttämättä tuntenut Raamatun opetuksia. Ja samoin voipi olla edelleen monissa "herätys"liikkeissä, joihin ihmiset lapsuudestaan asti kasvavat ilman kunnollista raamattuopetusta.

Silloin muodostuu tärkeäksi erilaiset mielipiteet näistä opin alkeisiin liittyvistä asioista.

Ja puuhastelut keskittyvät niihin, eikä pääse kristityt kasvamaan armossa ja Kristuksen tuntemisessa.

"Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon."

Samoin kuin heprealaiskirjeen kirjoittaja myös Luther korosti Kristuksen "tulemista lihaksi" uskovissa.

Ei niin, että puuhastelisimme alkeiden määrittelyissä, vaan että saisimme kasvaa Kristuksen tuntemisessa eli että Kristus kasvaisi meissä. Kasvaisimme Hänen kaltaisuudessaan.

Hengellinen täysi-ikäisyys on sitä, että elämme Jumalan Sanaa todeksi. Eikä sitä, että tiedämme, miten asiat opin mukaisesti ovat.

Perusta on ehdottoman tärkeä ja pysyvä ja se on Kristus itse.

Ilman Häntä ei ole mitään kasvuakaan.

Perusta on se, mistä ponnistamme.

Vaan älkäämme jääkö siihen, vaan opetellaan jatkuvasti tuntemaan Häntä enemmän ja syvemmin.

Jos jollain on jo täydellinen Kristuksen ja armon tuntemus, ei ole enää mahdollista sen enentyä.

Opimme tuntemaan Kristusta yhä enemmän Sanan lukemisessa, rukouksessa ja päivittäisessä elämässämme, jos olemme kiinnostuneita Hänen tuntemisestaan.

Monesti taitaa olla niin, että enempi kiinnostaa vain omat tekemiset ja suoritukset ja tekemättömyydet kuin se, mitä on Kristus ja miten Hän meissä vaikuttaa.