Jeesuksen seuraaminen

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."

Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."

Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo."

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."

Joh 21:15-19

Meille on helppoa sanoa uskovamme Jeesukseen ja sanoa, että "Kyllä, Sinä olet minulle rakas."

Hieman samaan tapaan kuin tuossa toisella palstalla kuvasin sitä, miten voimme sanoa uskovamme Kataiseen ja jakavamme hänen tavoitteensa. Ainakin uskoa, että hän on pääministeri, ihan oikeasti.

Vaan Jeesuksen seuraaminen on paljon enemmän kuin uskoa, että Hän on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jonka Hän antoi meidän pelastukseksemme.

Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa suhdetta Hänen kanssaan.

Moni Jeesukseen uskova mieluusti jättää koko tuttavuuden aika etäiseksi, sille tasolle, että juu, kyllä Sä tiedät, että Sä oot mulle rakas. Ja mä tiedän, että Sä oot mun syntini sovittanut.

Tuossa toisella palstalla on alkua aiheelle "uskon koetus". Se alkaa tuolla apostolin tekojen kohdalla, jossa Paavali kokee olevansa hengessä sidottu ja että hänen pitää siis mennä Jerusalemiin. Huolimatta kaikista varoituksista ja profetioista (jotka siis olivat tosia).

Tuossa on uskon koetus. Seuraatko, Paavali minua? Ei olisi kukaan ihminen moittinut, jos Paavali ei olisi mennyt. Kyse oli siitä uskooko Paavali, ja totteleeko hän.

Nuo kaksi aihetta, jotka ovat täällä monia myrskyjä nostaneet: hyvät teot ja kristityn kasvu, ovat molemmat juuri tuota Jeesuksen seuraamista.

Ne eivät ole sitä, että uskotko sinä Jeesukseen tai, uskotko, että Hän on syntisi sovittanut.

Nuo ovat kysymyksiä siitä, haluatko sinä todellakin seurata Häntä.

Rakastatko Häntä enemmän kuin omaa isääsi ja äitiäsi, enemmän kuin omaa henkeäsi.

Aika harva rakastaa. Aika harva olisi Paavalin tavoin tietoisesti henkeään riskeerannut.

Tai marttyyrien tapaan.

Perpetuasta on ollut puhetta. Hän oli vasta kastekoululainen, vankilassa hänet kastettiin. Hän oli valmis seuraamaan Jeesusta, mihin tahansa Hän hänet veikin. Ja kuolemaanhan tuo tie vei.

Paavali, Pietari, muut apostolit, kaikki evankelistat, lähetystyöntekijät,...

Jos he olisivat ajatelleet, että olen pelasttettu, jotta pääsisin iankaikkiseen iloon, ei olisi meillä edes tietoa Jeesuksesta.

Meidän onneksemme, heille ei ole riittänyt tuo tieto Jeesuksesta, vaan he ovat antautuneet seuraamaan Häntä, minne ikinä Hän veikin.

Heidän vastauksensa kysymykseen "Miksi olet pelastettu?" onkin jotain ihan muuta.

Heidät oli pelastettu seuraamaan Jeesusta. Hänen yhteyteensä. Olemaan Hänen työtovereinaan.

Jumalan palvelija!

Mikä arvonimi kristitylle!

Kasvu Kristukseen taitaa siis tarkoittaa sitä, että Hänestä tulee päivä päivältä merkittävämpi, todellisempi. Silmät aukeavat näkemään asioita enemmän ja enemmän Hänen näkökulmastaan, uskon kautta. Uskon kautta, joka tulee lihaksi, todellisuudeksi.

Jeesuksen seuraaminen, Hänen läheisyytensä merkitsee aina vaan syvenevää ristin merkityksen tajuamista.

Kasvua myös oman itsensä tuntemisessa.

Ja sen oivaltaminen, että vikka olen just tällainen, saan olla Jumalan palvelija!

Jeesuksen kanssa vaeltamista. Pyhän Hengen työtoverina!

Sellainen kristitty, joka jää tyytyväisenä siihen lepoon, että on nyt oikein ymmärtänyt evankeliumin ja lain ja siis on oikealla tavalla pelastettu (vipu oikeassa asennossa) jää aika paljosta paitsi!

Siitä on kysymys.

Ja sitä paitsi voi käydä niin, ettei edes pääse perille, kuten kävi sille yhden leiviskän palvelijalle.