Mikä ihmeen pyhitys (2)

Kiusaus, koetus ja kuritus?


Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
Jaak 1:2-4


Miten on, onko kiusaus sinulle ilon vai ahdistuksen paikka?

Kiusauksessa koetellaan uskoasi.

Kun uskosi on koetuksessa kestävä, se saa sinussa aikaan kärsivällisyyttä.

Kärsivällisyydestä syntyy täydellinen teko. Oho! Täydellinen teko!

Jotta te olisitte täydelliset ja eheät, eikä mitään puutu.

Täydellinen ja eheä, eikä mitään puutu. Tuo kuulostaa melkoisen pyhältä?

Mitä ihmettä tuo voisi tarkoittaa?

Millaisia kiusauksia sinulla on?

Tekeekö mieli vetää pää täyteen viinaa ja laittaa elämä ranttaliksi? Hmmm. Ei ehkä uskovaisessa yhteisössä elämänsä viettäneelle tule edes lauantai-iltana tuollaista kiusausta.

Entä tuleeko kiusaus vietellä naapurin puoliso? Sellaisen ohimenevän ajatuksen ylpeytesi helposti nujertaa, ei ehdi edes kiusauksen asteelle sellainen ajatus.

Entä vero- tai vakuutusvilppi eli varastaminen? Siinä saattaisi tulla uskovaa vaivaava kiusaus. Onko uskosi kestänyt sen koetuksen? Vai onko käynyt ohraisesti? Ja seuraavalla kerralla se on jo melkeinpä normi, että hieman lisäilee poistoja ja vähentää saatavia?

Entä kaupan kassalla? Huomaatkin kuitistasi, että joulukinkku ei tullutkaan maksettua. Kukaan ei huomaisi, jos vain kävelet autollesi ja viet maksamattoman kinkun mennessäsi. Palaatko korjaamaan tilanteen? Ja entä kun palaat korjaamaan tilanteen ja kassa vain tyynesti korjaa sen sen kummemmin rehellisyyttäsi ylistämättä, millainen kiukun kuhina tuleekaan päähäsi? Olisi sittenkin pitänyt vain mennä kinkun kanssa, kun ei ymmärtänyt olla kiitollinen rehellisyydestäsi.

Miten on, kestääkö uskosi tuon koetuksen?

Entä, kun koet jonkun sinua panettelevan, miten toimit? Lataatko kahta kovemmilla panoksilla vai kohautatko olkaasi? Puratko koko sanaisen pajatsosi ja ehkä mieluusti vielä selän takana? Ja osoitat jokaisella ilmeelläsi, eleelläsi ja sanallasi, että pidät toista täysin mitättömänä.

Tai vajoatko synkkään itsesääliin ja olet vakuuttunut siitä, ettei sinua kukaan rakasta?

Vai laitatko kätesi ristiin ja siunaat panettelijasi ja pyydät itsellesi kärsivällisyyttä?

Millainen on uskosi kilvoitus näissä kiusauksissa?

Olet ehkä joitain noista kokenut, joskus kiusaukseen langennut ja joskus sen voittanut.

Miten on, miten tilanne on jatkunut?

Eikö olekin niin, että kiusauksen voitettuasi kärsivällisyytesi on kasvanut ja seuraavalla kerralla on helpompi kohdata tuo sama kiusaus? Pyhä Henki onkin saanut sinussa enemmän tarttumapintaa toimia? Olet jotenkin avoimempi kuulemaan Hänen äänensä, kiusauksenkin tullen?

Ja entä, kun on tuo kiusaus vienyt voiton? Olet sanonut pahasti, olet nostanut itseäsi toisen kustannuksella, olet varastanut verottajalta, vakuutusyhtiöltä, kaupasta, naapurilta, työnantajaltasi, miten on käynyt jatkossa?

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.
Hepr 12:1-16

Eiköpä tuossa puhuta juuri meidän elämästämme, jotka Herra Jeesus Kristus on lunastanyt ja pyhittänyt kertakaikkisella uhrillaan?

"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa". "


"Älä pidä halpana..."

Niin! Asiat mitä kohtaamme, kiusaukset joihin joudumme, traagiset tilanteet, halveksunta, erilaiset vaikeudet... ne ovat Herran kuritusta.

Älä todellakaan pidä halpana ja merkityksettömänä!

"Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään."

Että pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään!

"Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut."

Tässä on jälleen seuraus: vanhurskauden rauhanhedelmä. Jaakobin kirjeessä oli seurauksena kärsivällisyys.

KOvin mieluusti taitaa ihminen näistä todeta, että mieluummin vain lepäilee ristin juurella ja ei niin piittaa mistään tällaisista koetuksista. Haluaa vain uskoa, mutta ilman koetuksia, kilvoitusta tai kuritusta.

Naminamipalat vain valikoiden?

"Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa."

Aikamoista käskytystä tuossa!
-Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa
-pyrkikää pyhitykseen
-pitäkää huoli ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta
-pitäkää huoli ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä
-pitäkää huoli, ettei kukaan olisi haureellinen
-pitäkää huoli ettei kukaan olisi epäpyhä

Katkeruudella taitaa olla ihan erityinen merkitys ihmisten keskuudessa. Se helposti myrkyttää mielen ja tekee onenmoista häiriötä niin yksittäisessä ihmisessä kuin isommissa joukoissakin.

Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
1 Piet 1:6-7


Uskon kestävyys koetellaan.

Eikö olekin jännä juttu tuo, että saamme uskon lahjana ja sitten sitä lahjaa koetellaan.

Olisikohan niin, että tuossa koetuksessa erottuu usko ja totena pitäminen?


Riemuitsette, vaikka kärsisittekin! Tästä on monesti ollut puhetta. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa kärsimyksiä, joiden keskellä voi silti riemuita, jos saa olla siellä Jeesuksen seurassa. Se on erilaista riemua kuin moni muu riemu. Sen tunnistaa sellainen, joka on Pietarin kanssa samalla tavoin kokenut.

Ja joskus on tarpeen kokea murhetta!

"teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa [...] koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä."

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.

Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Room 5:1-5

Ikään kuin tiivistelmäksi vielä tästä kaikesta tuo Roomalaiskirjeen pätkä.