Pyhitä lepopäiväsi

Kolmannessa käskyssä Herra käskee meitä pyhittämään lepopäivämme.

Meidän lepopäivämme on sunnuntai, eikös vaan. Nykyisin suurimmalle osalle työväkeä myös lauantai on vapaapäivä, mutta se taitaa mennä enempi kotoisen työnteon merkeissä.

Sunnuntaikin merkitsee yhä useammille työntekoa kauppojen vapaamman aukiolon myötä.

Kolmas käsky on melkoisen vanha työvoimapoliittinen säädös. Lienee niitä ensimmäisiä.

Ihminen on silleen rakennettu, että hän tarvitsee fysiikkansa ja mielensä puolesta tuon vapaapäivän.

Mitähän sitten mahtaisi olla tuo lepopäivän pyhittäminen?

Liittyykö tuo pyhittäminen tuohon lepäämiseen?

Se ei oikeastaan ole tuon tekstin sisältö. Pikemminkin niin, että meillä on lepopäivä, joka tulisi pyhittää. Eikös vaan?

Luther kirjoittaa Iso-Katekismuksessa:

"Jos siis kysytään, mitä sanat "pyhitä lepopäivä" merkitsevät, vastaa näin: "Lepopäivän pyhittäminen tarkoittaa sen pitämistä pyhänä." Mitä sitten on pyhänä pitäminen? Ei muuta kuin että puhutaan pyhiä sanoja, tehdään pyhiä tekoja ja eletään pyhää elämää. Omasta puolestaan se päivä ei mitään pyhittämistä kaipaa, sillä se on sinänsä pyhäksi luotu. Jumala haluaa kuitenkin, että sinä pitäisit sen pyhänä. Sinä siis teet sen pyhäksi tai epäpyhäksi aina sen mukaan, harjoitatko silloin pyhiä vai epäpyhiä asioita. Miten sitten tapahtuu tuollainen pyhittäminen? Ei vetelehtimällä kotona tekemättä mitään raskaita askareita tai sitomalla seppele päähän ja pukeutumalla parhaimpiinsa, vaan, kuten sanottu, tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/3kasky.html

Tutkimalla ja harjoittamalla Jumalan sanaa.

Hmm tuo tutkiminen on ihan ymmrrettävä termi, mutta mitä on Jumalan sanan harjoittaminen?

No hän jatkaakin tuosta:

"Meidän kristittyjen on tosiaankin alituisesti vietettävä tällaista lepopäivää, harrastettava pelkästään pyhiä asioista eli askarreltava päivittäin Jumalan sanan parissa, päästettävä se sydämeen ja suuhun. Mutta koska kerran meillä ei aina ole siihen vapaata aikaa, meidän on varattava viikottain joitakin tunteja nuorisoa ja vähintään yksi päivä koko rahvasta varten pelkästään tuon asian hoitamiseksi, eli opetettava kymmentä käskyä, uskontunnustusta ja Isä meidän -rukousta suunnaten siten koko elämämme ja olemuksemme Jumalan sanan mukaan. Milloin tällainen harjoitus on meneillään, silloin vietetään oikeaa lepopäivää; missä taas ei niin tehdä, siellä ei pidä puhua mistään kristillisestä lepopäivästä."

Eli hän tarkoittaa harjoittamisella Jumalan sanan opiskelua, opettelemista. Nuorisolle muutama tunti viikossa ja rahvaalle kokonainen päivä.

Hän tuosta jatkaa:

"Mutta Jumalan sana on kaiken pyhittävä aarre. Siitä ovat saaneet pyhyytensä kaikki pyhät. Milloin ikinä Jumalan sanaa puhutaan, saarnataan, kuunnellaan, luetaan tai mietiskellään, silloin pyhittyy ihminen, päivä tai teko, ei sen tähden, että tätä kaikkea ulkoisesti toimitetaan, vaan sanan tähden, joka meidät kaikki pyhittää. Siksi opetan alati, että koko elämämme ja kaikkien tekojemme on oltava Jumalan sanan läpitunkemia, mikäli niiden on määrä olla Jumalan mielen mukaisia eli pyhiä. Missä näin tapahtuu, siellä tämä käsky on voimassa ja toteutuu. Ja päin vastoin: missä elämä tekoineen kulkee Jumalan sanasta irrallaan, se on Jumalan silmissä epäpyhää, loistakoon ja välkkyköön se sitten miten tahansa tai olkoon vaikka kokonaan pyhäinjäännöksillä peitetty. Niin ovat asiat ihmisten keksimissä hengellisissä säädyissä, jotka eivät tunne Jumalan sanaa ja etsivät pyhyyttä omista teoistaan."

Eikö olekin jännä, miten tuossa alkupuolella selitystään, Luther korostaa, että lepopäivää vietämme "luonnon opettamien ja vaatimien ruumiillisten syiden ja tarpeiden vuoksi, jotta tavallinen kansa, rengit ja piiat saisivat koko viikon työn ja ponnistelun jälkeen vetäytyä yhdeksi päiväksi virkistävään lepoon."

Ja kun kerran on lepopäivä, käytämme sen hyväksemme sanan tutkimiseen ja harjoittamiseen.

Ja painottaa, että käskyn pointti ei ole lepäämisessä vaan pyhittämisessä:

"Sinun on siis huomattava, että tämän käskyn painopiste ei ole lepäämisessä, vaan pyhittämisessä. Tällaisena päivänä on erityisesti harjoitettava jotain pyhää, sillä muut työt ja toimet ovat pyhiä harjoituksia vasta siinä tapauksessa, että ihminen jo on pyhä. Tämä käsky tarkoittaa kuitenkin sellaista toimintaa, joka pyhittää ihmisen itsensä. Se tapahtuu, kuten kuulimme, yksin Jumalan sanan vaikutuksesta. Paikat, ajat, henkilöt ja koko ulkoinen jumalanpalvelus on säädetty ja määrätty siksi, että tuo kaikki tapahtuisi myös julkisesti."

Hetkinen, hetkinen!

"Tällaisena päivänä on erityisesti harjoitettava jotain pyhää, sillä muut työt ja toimet ovat pyhiä harjoituksia vasta siinä tapauksessa, että ihminen jo on pyhä."

Eli jos jo on pyhä, niin työt ja toimet ovat pyhiä harjoituksia. Ja jos ei ole pyhä, on erityisesti harjoitettava jotain pyhää!!

No mutta tuossahan on selvästikin kaikuja luostarisäädöksistä?

"Tämä käsky tarkoittaa kuitenkin sellaista toimintaa, joka pyhittää ihmisen itsensä. Se tapahtuu, kuten kuulimme, yksin Jumalan sanan vaikutuksesta. Paikat, ajat, henkilöt ja koko ulkoinen jumalanpalvelus on säädetty ja määrätty siksi, että tuo kaikki tapahtuisi myös julkisesti."

Jumalan sana.

Ja myös julkinen pyhittäminen, ulkoinen jumalanpalvelus on tärkeää!

Aika hurjasti Luther suomii myös niitä, jotka vain tavan tähden käyvät sanan kuulossa ja taas vuoden mentyä eivät siitä mitään ole oppineet.

Ja niitä joita se ei sen vertaa kiinnosta, että sitä opiskelisi:

"Paina siis mieleesi, ettei kysymys ole vain kuuntelemista, vaan myös oppimisesta ja mieleen painamisesta. Älä ajattele, että voisit ratkaista asian oman mielesi mukaan tai että se olisi Jumalan käsky. Hän vaatii sinut kerran tilille siitä, miten olet hänen sanaansa kuullut, oppinut ja kunnioittanut."

Osansa saavat myös velttohenget, jotka saarnan ja kaksi kuultuaan jo kaiken osaavat. Laiskuuden kuolemansynti vaivaa.

Luther muistuttaa myös siitä, että huolimatta siitä, että mainiosti hallitsisi ja ymmärtäisi näitä, ihminen on silti perkeleen vaikutuksen piirissä:

"Yötä päivää hän levähtämättä hiiviskelee vaanien sinua synnyttääkseen sydämessäsi epäuskoa ja pahoja ajatuksia, jotka rikkovat edellisten käskyjen lisäksi kaikkia muitakin. Siksi sinun on alituisesti säilytettävä Jumalan sana sydämessäsi, suussasi ja korvissasi. Missä vain sydän on joutilas eikä sana kajahda, siellä Perkele murtautuu sisään tehden vahinkonsa ennen kuin sitä on edes huomattu."

"synnyttää epäuskoa ja pahoja ajatuksia" ja tämän tähden tulee rikkoneeksi kaikki muutkin käskyt. Tämä taitaa olla sellainen asia, joka kovin helposti jää hokaamatta. Monestihan perkele vetoaa oikeudentuntoomme ja moniin muihin hyviin ja jaloihin asioihin, saadakseen meidät rikkomaan lähimmäistämme vastaan. Se osaa vedota jopa Jumalan sanaan sitä tehdessään.

"Ja päin vastoin, missä sanaa vakavasti tutkitaan, kuunnellaan ja käsitellään, se on voimallinen eikä jää milloinkaan hedelmättömäksi, vaan herättää aina uutta ymmärrystä, mielihalua ja intoa sekä puhdistaa sydämen ja ajatukset."

Missä sanaa vakavasti tutkitaan, kuunnellaan ja käsitellään...
-ei jää hedelmättömäksi
-herättää aina uutta ymmärrystä
herärrää uutta mielihalua ja intoa sitä tutkimaan
-puhdistaa sydämen ja ajatukset

Aikamoisia vaikutuksia vakavalla sanan tutkimisella, kuulemisella ja käsittelemisellä!

Kuinkakohan usein jää sanan tutkiminen saakin väistyä vakavan kiistelyn ja omien ajatusten esiintuomisen tieltä? Kuinkakohan usein luemmekin Raamattuun vain omia ajatuksia, eikä sitä, mitä sana meille antaa?

Ja mahtaako ne omat ajatukset vaikuttaa yhtä voimallisia kuin sana itse...?

"Se ei näet ole mikään turha eikä kuollut sana, vaan vaikuttava ja elävä."

Elävä sana!

Vaikuttava sana!

Ei mikään turha ja kuollut!

Herra Jeesus ole kiitetty!

Aikamoisen motivoinnin Luther vielä antaa lepopäivän pyhittämiselle sanaa lukemalla:

"Ja vaikka mikään muu hyöty tai hätä ei meitä sanan käyttöön ajaisikaan, pitäisi toki jokaista innostaa siihen sen, että Perkele siten säikytetään ja ajetaan tiehensä ja tämä käsky niin täytetään. Se on Jumalalle mieluisampaa kuin nimikristittyjen kaikkien tekojen kimallus."