Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.

Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.

Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Fil 2:1-5

Jännän samanlainen teksti tämä kuin 1 Joh 1:1-7, jota on käsitelty palstalla "Yhteys Isän ja Pojan kanssa".

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli."

Onpa kauhean monta "jos" sanaa!

Vaan katsotaan, mitä kaikkea siinä jossitellaan.

"Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee"

"Jos hänen rakkautensa suo lohdutusta"

"jos Henki meitä yhdistää"

"jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan"

KR1933 sanoo

"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset"

Tämä vanhempi käännös tuntuu tyytyvän vielä vähempään: Jos siis on jotakin...

Jos on edes pikkusen kehotusta, lohdutusta, yhteyttä, sydämellisyyttä ja laupeutta...

...niin olkaa sopuisat.

Jatketaan 1992:lla

Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan, niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.

Tuo kyllä tekee mieli lukea niin, että jos kerran on niin, että tämä kaikki tapahtuu, niin eläkää sen mukaisesti, osoittakaa se elämällänne myös olemalla yksimielisiä ja liittäköön teitä toisiinne siis rakkaus sopu ja sama mieli!

Olla yhtä Kristuksessa!

Samaa ruumista, eri tehtävin, erilaisin lahjoin!

Siinä on pyhien yhteys.

Yhteys Kristuksessa.

"Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne."

Tarviiko tommosta nyt uskoville sanoakkaan? Ei kait me nyt mitään itsekkyydestä tehtäisi tai turhamaisina odotettaisi kiitosta omista tekemisistämme?

Miten on?

Käsi sydämelle.

Tai pidätkö toisia itseäsi parempina? Vai nöyristeletkö vaan sanoessasi itseäsi muita kehnommaksi ja samalla turhamaisena odottaen kiitosta "nöyryydestäsi"?

de Mello on joskus ihan liian oivaltava ja suorasanainen. Tuosta itsekkyydestä hän totesi kirjassaan Havahtuminen, että sitä löytyy ihmisestä kolmea lajia:

1. tekee sellaista, mikä tuottaa itselle mielihyvää

2. tekee toisille hyvää, koska se tuottaa itselle mielihyvää

3. tekee toisille hyvää, ettei itse saisi pahaa oloa. Teko ei tuo hyvää oloa, mutta se että sen jättäisi tekemättä toisi pahan olon

Jaahas.

Mitähän tuossa jäisikään sitten epäitsekkäille motiiveille...

Vaan taitaa nuo jokainen rehellinen ihminen useinkin tunnustaa motiiveikseen.

Tuohon viimeiseen sopii esimerkiksi sellaiset, että joku tyyppi, jota ei millään haluaisi tavata ja juttujaan kuunnella, kutsuu kylään (siis ihan mielikuvituksen tuotetta tämä esimerkki, eikös vaan...). Tulee kelju olo jos sanoo, että ei, en tule, seurasi ei nyt vain kiinnosta, valkoinen valhekin saattaa tulla.

Haluat, että sinua sanottaisiin hyväksi ja rakastavaksi ihmiseksi. Jos kerrot motiiviksesi suostumiseen, että et halua loukata ihmisiä, valehtelet.

Voivoi. Niin mieluusti haluaisimme loukata toisia ihmisiä. Mutta siinä on kurjaa se, että siitä tulee paha olo.

Kaikkein ihaninta onkin, jos joku tekee sen puolestamme... Silloin ei itseen satu. Kun joku muu tekee sen, niin silloin ei kukaan saa itsestä sitä huonoa käsitystä. Kukaanhan ei tykkää loukkaajista.

No huh. Sorry. Tämä meni nyt ihan inhorealistiseksi tuon mitä upeimman raamatunkohdan rinnalla.

Vaan ehkä on joskus hyvä vääntää rautalankaa...

"Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta."

Täässä on huomionarvoista se, että oman edun tavoittelua ei kielletä. Mutta kehotetaan sen lisäksi tavoittelemaan myös muiden parasta.

Ihminen ei oikeen voi hengissä edes selvitä, jollei tavoittele kohtuudessa myös omaa etuaan.

Tuossa edellisessäkin, moni erehtyy rakkaudeksi luulemaan sitä "uhrautumista" jonka ihminen tekee, kun tekee jotain siksi, ettei tulisi itselle paha olo.

Sen, ettei halua jossain olla tai jotain tehdä toisen hyväksi, ilmaisee joka tapauksessa jollain tavoin. Se tulee esiin kireässä ilmapiirissä, vaivautuneessa olossa, näennäisessä ystävällisyydessä, alentuneisuudessa, tms.

"Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli."

Millainen mieli oli Kristuksella?

Hän ei puhunut kellekään lipevästi tai mielistellen.

Hän ei halunnut miellyttää ihmisiä.

Hän oli joskus varsin kovakin.

Hän oli laupias ja armahtavainen.

Hän osasi ottaa oman aikansa.

Hän tarpeen tullen vetäytyi yksinäisyyteen.

Hän ei pohtinut sitä, mitä tuo toinen mahtaa itsestä ajatella ja toiminut sen mukaan.

Hän eli todellisuudessa ja teki, mitä kulloinkin oli tarpeen.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Fil 2:6-8

Yhteys Kristukseen!

Kristus meissä.

Minun tulee vähetä ja Hänen kasvaa.