Autuaita ovat

Millainen on hyvä elämä? Siis sellainen hyvä elämä, jota voi kuolinvuoteellaan katsoa taaksepäin Aabrahamin tapaan tyytyväisenä, että tulipa elettyä, ja nyt on hyvä kuolla?

Vai olisiko se hyvän elämän merkki, että haluaisi kuolla? Kuten joskus Paavalia tulkitaan:
"Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme," (2 Kor 5:2)

Ehkei sentään.

Eiköpä ihminen ole luotu yhteyteen Jumalan kanssa. Ja kun sen yhteyden saa, pääsee elämään Elämää, joka ei välttämättä ole maallisten mittareiden ja maailman mielestä hyvää, mutta on ihmisen kannalta tayttä Elämää, koska saa olla Hänen yhteydessään.





Jeesus puhuu kansanjoukoille aika jännällä tavalla siitä, mitä olisi hyvä, onnellinen elämä:

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen.

Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

Autuaita kärsivälliset: he perivät maan.

Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan.

Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.
Matt 5:1-12

Jos tuota tekstiä koettaisi lukea ilman kaikkea sitä painolastia ja perinnettä, jota siihen on lastattu autuudenjärjestyksestä ja sieluntilan mittaamisesta lähtien.

Eiköpä se anna aikalailla hienon kuvan siitä, millaista on Elämä?

Kreikankielinen sana "makarios" on käännetty suomenkieliseen laitokseen sanalla "autuas".

Se alkaa olla aika vanhaa kieltä meidän ymmärtää ja jää helposti kaanaankieliseksi, hurskaaksi termiksi.

Kreikan sana

"makarios"

merkitsee:

"siunattu, onnellinen".

Millainen ihminen siis on siunattu ja onnellinen?

"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta"

Millainen on hengessään köyhä ihminen? Eiköpä sellainen ihminen ole nöyrä, sellainen, joka ei ylpeile? Jos kovin on rikas olo, alkaa helposti turvautumaan niihin rikkauksiinsa, omaan oikeaan ymmärrykseen.

Hengessä köyhä ymmärtää olevansa Jumalan kädessä ja Hänen armonsa varassa. Samoin kuin maallisessa mielessä köyhä on riippuvainen muiden ihmisten almuista.

Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: -- Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
Jes 57:15

"ptochos" on sana, jota on käännetty suomeksi sanalla "köyhä".

ptochos sanan merkityksiä ovat:

-alennettu kerjäämään, anomaan almuja

-rikkauden, vaikutusvallan, aseman, kunnian puutetta

-alhainen, koeteltu, ilman kristillisiä hyveitä

-avuton, köyhä, tarvitseva

"Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen."

pentheo käännetty murheelliset

surra, murehtia

parakaleo on käännetty sanalla lohdutus

-kutsua puolelleen
-puhua jollekin (lohdullisesti, opettavasti...)
-kehottaa, nuhdella
-vedota, pyytää
-lohduttaa, vahvistaa lohdutuksella
-rohkaista, vahvistaa
-ohjeistaa, opettaa

Murhe. Millaisia murheita ihmisellä onkaan?

Hengellinen murhe on yksi asia. Murhe siitä, että ei ole kaikessa voinutkaan noudattaa Herran tahtoa. Murhe siitä, että on tullut langettua syntiin.

Siihen murheeseen on olemassa lohdutus. Syntien anteeksianto. Lohdutus siinä, että kelpaan Hänelle kaikesta huolimatta, juuri tällaisena!!

Uskovalla on muitakin murheita kuin hengellisiä. Voipi olla terveyden, lasten, puolison, työn, suvun, maailmantilanteen, melkein minkä asian kanssa tahansa murheita.

Vaan kaikkiin näihin murheisiin meillä on lohduttajana Pyhä kolmiyhteinen Jumala. Ajattele, että voit huolinesi ja murheinesi kääntyä Hänen puoleensa ja saada lohdutuksen.

On niin paljon ihmisiä, jotka elävät murheissaan ilman sitä lohdutusta, jonka saamme Herralta!

Saamme elää Hänen suojassaan ja kämmenellään, vaikka meillä olisi murheitakin! Saamme luottaa Häneen ja saada lohdutuksemme.

"Autuaita kärsivälliset: he perivät maan."

praus

lempeä, nöyrä, ystävällinen

on käännetty kärsivällinen (-92) hiljainen (-33) ja siveä (1776).

Kreikka lexicon kirjoittaa hienosti tuosta praus -sanasta:

Nöyryys Jumalaa kohtaan on sellainen hengen asenne, että hyväksymme Jumalan toimet meitä kohtaan hyvinä ja siksi emme kiistä tai vastusta niitä.

Vanhassa testamentissa nöyriä ovat ne, jotka täysillä luottavat siihen, että Jumala puolustaa heitä epäoikeudenmukaisuuksilta, eivätkä omiin voimiinsa

Nöyryys pahojen ihmisten edessä merkitsee sitä, että tietää Jumalan sallivan heidän aiheuttamiaan vammoja ja että Hän käyttää heitä puhdistaessaan valittujaan, ja että Hän vapauttaa valittunsa ajallaan.

Köyhät ja kurjat etsivät vettä, mutta sitä ei ole, heidän kielensä on janosta kuivettunut. Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.
Jes 41:17

Ystävällisyys ja nöyryys ovat vastakkaisia itsevarmuudelle ja itsekkyydelle. Ne kumpuavat luottamuksesta Jumalan hyvyyteen ja siihen että Hänellä on ohjat käsissä. Ystävällinen ja nöyrä ihminen ei ole fokusoinut huomiotaan itseensä.

Tämä on Pyhän Hengen työtä ihmisessä, ei oman tahdonvoiman.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.
Gal 5:22-23

Jeesus esitti opetuslapsille vertauksen opettaakseen, että aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä.

Samassa kaupungissa eli myös leskivaimo, joka tavan takaa tuli tuomarin luo pyytämään: 'Ratkaise jo asiani, tuomitse riitapuoleni.'

Pitkään aikaan tuomari ei suostunut. Sitten hän kuitenkin ajatteli: 'Kaukana siitä, että pelkäisin Jumalaa tai piittaisin ihmisistä, mutta tästä leskestä on minulle vaivaa. Minä autan häntä saamaan oikeuden, muuten hän ennen pitkää repii minulta silmät päästä.'"

Herra sanoi: "Huomatkaa: noin ajatteli väärämielinen tuomari.

Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi. Hänkö viivyttäisi apuaan?

Minä sanon teille: hän hankkii heille oikeuden viipymättä. Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"
Luuk 18:1-8

"Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan."

peinao

-kärsiä nälästä
-kärsiä halusta
-tarvita
-himoita palavasti (metafora)

dipsao
-janota

chortazo
-ruokkia yrteillä, ruoholla heinällä lihottaa (eläimet)
-täyttää, tyydyttää (ihminen)
-tyydyttää kaipuu

Nälkä ja jano. No jokaisella on jotain kokemusta siitä, millaista on, kun on kauhea nälkä tai hirmuinen jano. Ei varmaankaan verrattavissa mihinkään todellisen nälänhädän ja kuivuuden koettelemuksiin, mutta jotain kuitenkin, jonka avulla voimme miettiä, millaista on kun on nälkä ja jano.

Ajatukset ovat pelkästään ruuassa tai raikkaassa vedessä. Kaipuu niitä kohtaan on kova. Ja mikä ilo onkaan, kun sitten lopulta tulee ravituksi tai saa sen vesilasillisen.

Tuossa sanotaan vanhurskauden nälkä ja jano.

Viivytään vielä hetki muunlaisessa nälässä ja janossa. Nuo kreikan kielen sanat vievät ajatuksemme myös muunlaisiin kaipuisiin ja himoihin.

Silloin kun meillä ei ole yhteyttä Jumalaan, sitä samaista kaipuuta koetamme täyttää monilla muilla asioilla, joista saattaa tulla korvikkeita jumalayhteydelle.

Sen todellisen vanhurskauden nälän ja janon, kaipuun Jumalan yhteyteen, saattaa ihminen täyttää alkoholilla, työllä, perheellä, maailmanparantamisella, huumeilla, melkein millä tahansa. Hyvillä tai huonoilla asioilla.

Vaan tuo vanhurskauden nälkä ja jano ei tule tyydytetyksi muuten kuin yhteydessä Häneen.

Eikö ole ihana asia tuo: "heidät ravitaan."

Ja nuo sävyt, mitä tulee tuolta kreikan kielestä: tyydytetään, täytetään.

Vain sieltä, Oikeasta Lähteestä voimme saada elämäämme täyttymyksen. Elääksemme Elämää, joka on meille tarkoitettu.

Ja ajatelkaas, mikä tehtävä on meille lähetyskäskyissä annettu! Viedä tätä sanomaa eteenpäin, eikä vain itse siinä tyytyväisenä kieriskellä.

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!

Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.
Jes 55:1-2

Sen tähden Herra, minun Jumalani, sanoo näin: -- Minun palvelijani saavat syödäkseen, mutta te näette nälkää, minun palvelijani saavat juodakseen, mutta te kärsitte janoa, minun palvelijani iloitsevat, mutta teidän osanne on häpeä, minun palvelijani riemuitsevat sydän täynnä onnea, mutta te huudatte sydän tuskaa tulvillaan ja valitatte mieli murtuneena.
Jes 65:13-14

Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.
Joh 6:35

"Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan."

eleemon
-armahtavainen

eleeo
-armahtaa
-auttaa onnetonta, hädässä olevaa

Mitä on armahtaminen?

Olisiko se anteeksiantamista. Myötätunnon osoittamista. Vapauttamista jostain, joka rajoittaa toista, toisen elämää.

Puheen tasolla tämä on helppo nakki. Joku tulee ja pyytää anteeksi ja minä todistan. Helppo todistaa anteeksi, jos asialla ei ole mitään tekemistä itsen kanssa. Vaan annas olla, jos toinen on itseä vastaan rikkonut tai on vaikkapa rahallisesti velkaa, tai on tilanteessa, jonka on ihan selvästi itse itselleen aiheuttanut. Silloin taitaa tulla punnittavaksi todellinen armahtavaisuutemme.

Tässä kohdassa sanotaan "Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan."

Eikös tuo ole myös toisinpäin voimassa, "ne jotka eivät armahda toisia, ei heitäkään armahdeta"

ja toisaalta:


Ja Paavali ihan konkreettisesti kirjeessään Timoteukselle:

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.

Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
Matt 25:35-36

Tässä tulee mieleen Jeesuksen vertaus kanssapalvelijasta, joka toiselta kiristi pikkusummaa juuri itse saatuaan valtavan velan anteeksi.
Matt 25:21-35

Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.
Jaak 2:13

Mikä kertoo, että tässä on kyse ihan todellisista armahtamisista, eikä jostain, joka olisi elämämme ulkopuolella "hengellisessä sfäärissä".

Herra osoittakoon laupeutta Onesiforoksen perheelle, koska hän on usein minua rohkaissut eikä ole hävennyt minua, vaikka olen vankina.
2 Tim 1:16

Entäs jos ihmiselle käykin niin, että sulkee itsensä pois Jumalan armahduksen piiristä?

Olemalla armoton!

"Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan."

kardia
-sydän

muita merkityksiä
-merkitsee fyysisen ja henkisen elämän keskusta
-sielu tai mieli ajatusten, intohimojen, halujen, tunteiden, päämäärien, pyrkimysten lähteenä
-ymmärryksen ja älyn keskus
-luonne ja tahto

Puhdassydäminen.

Puhtaus tuo mieleen monenlaisia. Ei likainen. Ulkoinen puhtaus, sisäinen puhtaus. Juutalaisten puhtaussäännöt. Kaste.

Sydämen puhtaus tässä erityisesti korostaa sisäistä puhtautta ulkoisten puhtaussääntöjen sijaan.

Juutalaisten monet puhtaussäännökset estivät heitä kohtaamasta hädässä olevia lähimmäisiä tai heitä auttamasta.

Samanlaisia ulkoisia puhtaussäännöksiä voipi olla meilläkin. On asioita, joita ei voi tehdä, koska niin ei vain kuulu tehdä. Tai asioita, joita pitää tehdä. Tällaisia ulkoisia säädöksiä ovat monet pukeutumiseen ja tapoihin liittyvät asiat.

Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.
1 Joh 2:2-3

"Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen."

Rauhantekijä!

Onpa kaunis sana.

Vastakohtana olisi riidankylväjä?

Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä.

Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
Room 12:17-18 Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa.

Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.

Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.
Jaak 3:16-18

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät.

Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.

Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.

Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla.

Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.
Jes 30:15-20

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.

Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.

Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä.

Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."
Joh 3:1-8

Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan?

Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.
Ps 24:3-5

"Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa."

Vaino ja herjaaminen voi tulla niin monelta suunnalta.

Toisaalla on meneillään rankat vainot kristittyjä kohtaan. He saavat antaa henkensä uskonsa tähden.

Toisaalla kristityt herjaavat toisiaan, ja jopa vainoavat.

Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.

Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana -- silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.
1 Piet 3:14-17

"Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.

"Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan.

Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille.

Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua.

Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.

"Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman.

Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.

"Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee.

"Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä.

Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi*, kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki!
Matt 10:16-25 Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua.

Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.

"Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.

Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, he eivät olisi syyllisiä, mutta nyt heidän on mahdotonta puolustella syntiään.

Joka vihaa minua, vihaa myös Isääni.
Joh 15:18-23

"Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy."

!!

Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa.

Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy.

Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.

Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana.

Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.
1 Piet 4:12-16

" Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä."


Iloitkaa ja riemuitkaa!

Näissä muutamassa jakeessa on niin hienosti kuvattuna kristityn ihmisen Elämä!

Sellainen Elämä, jota meidät on tarkoitettu elämään.

Täyttä Elämää Hänen yhteydessään!

Sellaista Elämää, jota voimme sitten kuolinvuoteellamme tyytyväisenä katsoa taaksepäin; Hänen yhteydessään elettyä!

Iloitaan ja riemuitaan siitä, että saamme Elää Hänen kanssaan!

Jeesus, aarteheni,
riemu sydämeni,
kuule ääneni.
Katson sinuun aina,
sydämeeni paina
lohdutuksesi.
Herrani, Jeesukseni,
verelläsi minut ostit,
armohelmaas nostit.

Vasten valtaa surman
Jeesukselta turvan
sydämeni saa.
Vaikka vihollinen
väijyy petollinen,
Jeesus pelastaa.
Myrsky soi ja salamoi,
synnin syvyys uhkaa, pauhaa,
Jeesus antaa rauhaa.

Poissa pedon valta,
poissa kuolemalta
kauhun mahti on.
Kiitos Jumalalle,
hän suo hukkuvalle
turvakallion.
Jeesus voi, ken voiton toi,
kuolemasta minut auttaa
kuolemansa kautta.

Menköön mainen kulta,
ristiinnaulitulta
armon aarteen saan.
Niin en maailmasta,
vallan valtikasta
enää huolikaan.
Erottaa ei mikään saa
minua pois Herrastani,
lunastajastani.

Monet kukkuloille
täällä korkeimmille
pyrkii kunniaan.
Jeesus, lähelläsi
auta jälkiäsi
aina seuraamaan.
Ainoa on kunnia,
Jeesus, elää omanasi,
palvelijanasi.

Turhat huolet jääkää,
Jeesus tahtoo häätää
murheet maailman,
kääntää omillensa
heidän parhaaksensa
kaiken vaikean.
Vaivoihin jos joudunkin,
kuormani hän kaikki kantaa,
kiitosmieltä antaa.

Huomaas murheet heitän,
Herra, turviis peitän
suuret puutteeni.
Tunnet asiani,
valvo parastani,
Vapahtajani.
Anteeksi suo syntini,
ole vielä kuollessani,
Jeesus, riemunani.

 Virsi 303 Johann Franck 1653. Suom. virsikirjaan 1685. Säk. 5 Johan Schmedeman 1694. Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.